Rikkinäisten ikkunoiden takana rapistelee hiiri.
Harmaista ja lahonneista rakennuksista päätellen maatilalla ei ole asuttu vuosikymmeniin. Kaksi vierekkäistä tilaa, Ojala ja Metso-Maijanoja, sijaitsevat Kiikalan Rekijoen jokinotkossa päättyvän tien varrella.
Vastaavanlaisia maatiloja on Suomessa kymmeniätuhansia, joidenkin vuosien kuluttua kenties satojatuhansia. Entiset pientilat eivät vastaa nykytuotannon vaatimuksiin, ja siksi ne autioituvat. Pinta-alaltaan tila voi olla pieni, maasto haastavaa, sijainti kaukainen, eikä salaojitusta ole tehty. Metsää on vähän ja hajanaisesti. Jos tällaisen kohteen sattuu perimään, siitä voi äkkiä tulla taakka.
Ojalan tila oli aikanaan lohkottu pois varsinaisesta päätilasta. Sitä hyödynnettiin pientilana lypsykarjalle.
Eläimet lähtivät tilalta 1980-luvulla. Ajan saatossa Ojala autioitui asukkaista, mutta maanomistaja viljeli siellä vielä marjoja.
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin aika oli kypsä tilasta luopumiseen. Ratkaisuksi löytyi keino, jota moni suomalainen maanomistaja ei tiedä vaihtoehdoksi.
Ely-keskukset voivat joissakin tapauksissa ostaa kiinteistöjä suojelutarkoituksiin. Tällöin tilan arvo punnitaan luonnonsuojelullisesta näkökulmasta: onko tilan lähistöllä muitakin luonnonsuojelualueita, minkä kokoinen tila on ja ennen kaikkea – tulisiko sitä suojella monimuotoisen luonnon säilyttämiseksi.
Ojalan ja Maijanojan 12 hehtaarin tilakokonaisuus soveltui suojeltavaksi. Vaihteleva niityn, hakamaan ja metsälaitumen yhdistelmä todettiin runsaslajiseksi perinnebiotoopiksi, joka kunnostustöiden jälkeen voisi olla liito-oravankin koti.
Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntija Päivi Leikas sai vastuulleen kohteen inventoinnin ja hoitotoimien arvioinnin. Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Petri Loikkanen kutsuttiin paikalle, kun käytännön työt oli polkaistu käyntiin.
Loikkanen näki Rekijoen kohteen pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Hän katseli sitä ristiriitaisin tuntemuksin.
Leikas oli etukäteen kertonut hänelle, kuinka monipuolista lajistoa perinnelaitumella oli. Leikas ajatteli Rekijoen laidunta hienona jatkumona läheiseen Rekijokilaaksoon, yli tuhannen hehtaarin Natura-kohteeseen Salon ja Someron alueilla.
Ojalan sortumispisteessä ollut kellarirakennus ja metsittynyt piha saivat Loikkasen huokaisemaan. Tilojen kunnostaminen tietäisi kymmenientuhansien eurojen kustannuksia.
Vaikka Ojala ja Maijanoja pääsivät osaksi ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistä Helmi-ohjelmaa, kaikki kustannukset oli laskettava sentilleen. Kunnostettavia ja ylläpidettäviä kohteita on valtakunnallisesti Helmi-ohjelmassa kymmeniä tuhansia hehtaareja.
Niityt ja hakamaat eivät pysy itsestään yllä. Ne vaativat vuosittaista laidunnusta tai niittoa, jotteivät ne metsity umpeen.
Vielä 1980-luvulla laitumet olivat varsin tyypillisiä suomalaisessa maalaismaisemassa. Pientilatoiminnan käydessä kannattamattomaksi monet laitumista pusikoituivat ja metsittyivät.
Nykyisin niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia on jäljellä yksi prosentti 1950-luvun Suomeen verrattuna. Aurinkoisilla ja avarilla niityillä elää neljäsosa koko Suomen uhanalaisesta hyönteis- ja kasvilajistosta.
– Tilanne on aika hullunkurinen. Tarvitsemme erillisiä suojelutoimia perinnemaiseman ylläpitämiseen, vaikka vielä joitain vuosikymmeniä sitten perinteiset laitumet olivat itsestäänselvyys maaseudulla, Loikkanen pohtii.
Ojala ja Maijanoja olivat päässeet metsittymään, joten ensimmäisenä kunnostustoimenpiteenä ne piti raivata ja tehdä ennallistamishakkuu. Toimet vaativat kalustoa, joten aluksi tilalle vievä, umpeen kasvanut hiekkatie päällystettiin uudelleen.
Kunnostusraivaus ja ennallistamishakkuu olivat seuraavana työlistalla. Paikoin raivaus tarkoitti puiden taimien ja nuorten puiden poistamista metsurityönä, paikoin konetyönä.
Kunnostustoimia tehtiin myös talkoovoimin. Talkoissa siistittiin piha-aluetta, kasattiin raivaustähteitä ja leikattiin alas herkästi leviävää pajuangervoa.
Osassa harmaita pihapiirin rakennuksia katto vielä piti jotakuinkin vettä. Niitä ei Leikkaan mukaan purettu juuri tästä syystä.
– Suljimme kaikki oviaukot laudanpätkillä eläimiltä. Antaa rakennusten olla paikoillaan niin kauan, kun ne pysyvät turvallisesti pystyssä.
Tilan pihapiirin reunassa oli pari metriä syvä lampi, joka näytti hyvältä juottopaikalta laitumen tulevia eläimiä ajatellen. Lammen pohja piti tarkistaa ja pohja ruopata epämiellyttävien yllätysten varalta.
Loikkanen osoittaa pientä patoa, joka lammen keskelle tehtiin.
– Se on siitä syystä olemassa, jos esimerkiksi peura kuolee veteen ja juomavesi saastuu. Silloin lampi on saatava tyhjennettyä.
Viimeiset kunnostustyöt tähtäsivät laitumen varsinaiseen käyttötarkoitukseen. Sinne haluttiin eläimiä, jotka ylläpitäisivät niittyä.
– Laidunta ei ole järkeä kunnostaa, jos laiduntajaa ei ole tiedossa, Leikas toteaa.
Sitä varten onkin olemassa ProAgria Etelä-Suomen ylläpitämä Laidunpankki-sivusto, jossa voi ilmoittaa vapaasta laitumesta.
Ojala-Maijanojasta kiinnostui lampuri Jaakko Jussila, jonka omalta tilalta laitumelle oli kymmenisen kilometriä.
Kaikkien projektin osapuolten tiedossa oli kuitenkin Kiikalan susiongelma. Siksi viime keväänä vuorossa oli petoaidan rakentaminen koko tilan ympärille, ennen kuin yhtäkään lammasta päästettäisiin niitylle.
Suojelukohteessa laiduntaja on vastuussa aidan ylläpidosta. Laiduntajan ei kuitenkaan tarvitse murehtia aidan rakentamiskustannuksista. Vuosittaista laidunnusta ja kohteen ylläpitoa tukee laiduntajan saama ympäristökorvaus.
Riistakeskuksen asiantuntija suunnitteli Leikkaan kanssa yhteistyössä petoaidan rajaukset.
– Usein aitalinja halutaan tehdä suoraan, mutta tällaisessa jokinotkossa se ei oikein onnistu. Pieni mutkakin on vielä hyväksyttävä, mutta mitään suppuja ei saa päästää syntymään. Sellaisista lampaat eivät pääse petoa pakoon.
Riistakeskus kustansi aidan sähköistämistarvikkeet ja Helmirahoituksesta maksettiin aidan muut kulut. Kilpailutuksen jälkeen aidan rakensi urakoitsija. Pienestä menoerästä ei ollut kyse, sillä 12 hehtaarin laitumen aitaus maksoi Loikkasen mukaan kymmeniätuhansia euroja.
– Helmi-ohjelma korvaa yksityisillekin kaiken aitamateriaalin ja työn, jos hakuehdot täyttyvät, Leikas toteaa.
Erityisen haastavan Rekijoen kohteesta teki niityn halkaiseva joki. Sekin oli rajattava petoaidalla, jotta sudet eivät uisi lampaiden kimppuun.
Urakoitsija asensi kahteen kohtaan joessa parrut, joiden takana on varoiksi toinen puu tukena. Verkkoaita ja sähkö kulkevat joen yli, ja pinnan alla roikkuu pitkiä metalliketjuja.
– Ne eivät saa osua pohjaan. Niiden tarkoituksena on heilua ja kilistä veden mukana, jotta susi ei uskalla tulla niiden läpi, Leikas kertoo.
Joen kohtaan lisättiin vielä vesivaneria, jotta aita olisi tiivis. Veden rajun pintavaihtelun ja savipohjan lisäksi joen jäätyminen tulee haastamaan aitarakenteita.
– Tämä on nyt pilotointivaiheessa. Emme tiedä, kuinka hyvin jokikohdat kestävät talven.
Nyt lampaat ovat laiduntaneet Ojala-Maijanojan laitumella kahdesti. Ne ovat saaneet vaeltaa ja ruokailla rauhassa petoeläimiltä.
– Susi on fiksu eläin. Se harvoin hyökkää suoraan, vaan tulee ensin muutama päivä etukäteen kartoittamaan tilannetta, Leikas kertoo.
Leikas ja Loikkanen ovat tyytyväisiä Ojala-Maijanojan tämänhetkiseen tilaan, vaikka kunnostustoimia vielä riittää.
– Huomionarvoisista lajeista esimerkiksi maarianverijuuri, peurankello ja ketoneilikka ovat saaneet selvästi paremmin kasvualustaa.
Ihanteellisinta kuitenkin olisi Loikkasen mukaan, jos pienviljely jatkuisi maaseudulla ja perinnebiotoopit tulisivat hoidettua 1900-luvun tapaan, maatalouselinkeinon sivutuotteena.
– Olemme itse ajaneet itsemme tilanteeseen, jossa yhä useampi laji on joutunut uhanalaiseksi. Parasta olisi, jos maaseutuelinkeinon ohella päästäisiin samaan tulokseen kuin kunnostustoimilla.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena oli pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Helmi-ohjelman tarkoituksena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristön tilaa.
Kunta- ja Järjestö-Helmi-avustushaulla kasvatettiin entisestään Helmi-ohjelman toimijajoukkoa.
Nykyisessä hallitusohjelmassa mainitaan Helmi-ympäristöohjelma kolmessa kohdassa.
Ohjelmassa lukee muun muassa, että ”hallitus jatkaa Helmi-ympäristönsuojeluohjelmaa. Soita ja metsiä suojellaan laatu ja vaikuttavuus edellä.”
Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä Helmi-ohjelmalle on kuitenkin varattu vähemmän rahaa kuin vuoden 2023 talousarvioesityksessä.
Vuoden 2023 talousarvioesityksessä esimerkiksi metsäluonnon hoidon edistämiselle myönnettiin yli 17 miljoonaa euroa.
Vuoden 2024 talousarvioesityksessä ehdotetaan metsäluonnon hoidon edistämiselle reilut kahdeksan miljoonaa euroa.
Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Henrik Jansson ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa huolissaan Helmi-ohjelman jatkosta.
– Kehysriihi on tulossa. Toivomme saavamme sen jälkeen tietoa siitä, miten hoidamme meille osoitetut Helmi-tavoitteet. Uskon, että Helmi-ohjelma jatkuu meidänkin osalta, kun hallitusohjelmassa sen jatkoon on sitouduttu.
Kallista on, että luonto tulee hoidetuksi oikein. Muutenhan luonto hoitaisi itseään väärin.