Hyödynnä suomalaiset superfoodit!

Ahomansikka

Ahomansikkaa kasvaa ahoilla, metsänreunoilla, kalliokedoilla ja lehtometsissä, yleisimmin Etelä- ja Keski-Suomessa. Eniten se marjoo hakamailla. Suotuisten elinpiirien vähetessä ahomansikka on viime vuosikymmeninä vähentynyt luonnosta. Sitä voi helposti kasvattaa pihallansakin jos riittävän avoin ja aurinkoinen paikka löytyy. Rönsyillään se leviää helposti. Kuukausimansikka on ahomansikan muunnos.

Ahomansikan marjat kypsyvät yleensä heinäkuun puolivälistä eteenpäin. Ahomansikoita poimiessa voi opetella menneiden aikojen hitautta, aikaa jolloin herkullisia marjoja poimittiin heinän korteen ja marjoja pysähdyttiin nautiskelemaan niitä yksi kerrallaan ahon laitaan. Ahomansikat ovatkin parhaimpia ja maukkaimpia tuoreeltaan.

Marjoja voi poimia suoraan pakasterasiaan ja ripotella hieman sokeria päälle, jotta C-vitamiini säilyy paremmin. Niistä voi tehdä myös hilloja, marmeladia ja mehuja. Ne ovat herkullisia hedelmä- ja marjasalaatissa, rahkassa ja jäätelön kera. Mikä olisi parempaa kuin kesäinen täytekakku ahomansikoilla koristeltuna!

Niiden antioksidanttisuusarvo on selvästi viljeltyjä mansikoita korkeampi, C-vitamiinia on runsaasti, lisäksi karotenoideja, B- ja K-vitamiinia, folaattia, kaliumia ja fenoleja. Mansikat ovat vahvistavia ja folaatin ja C-vitamiinin ansiosta ne parantavat tehokkaasti hemoglobiiniarvoja.

Ne lisäävät virtsaneritystä ja lievittävät ummetusta. Makeat mansikat vähentävät mahan liikahappoisuutta ja torjuvat mahahaavaa aiheuttavaa helikobakteeria. Kukat ja lehdet ovat myös syötäviä. Lehdissä on fenolisia aineosia, haihtuvia öljyjä, salisylaatteja ja C-vitamiinia. Niistä saa maukasta teetä ennen kukintaa, kukinnan aikana tai käyttämällä uusia muodostuvia lehtiä. Lehtitee lisää virtsaneritystä, lievittää hengitystietulehduksia ja kurkkukipua. Lehdet, kukat ja marjat parantavat immuniteettia ja torjuvat monipuolisesti kipua, tulehduksia ja flunssaa. Lehtiteellä voi helpottaa ripulia ja suuvetenä vahvistaa ikeniä. Mansikan marjat ja lehdet voivat aiheuttaa allergiaa, esimerkiksi auringonvalon kanssa yhdessä.

Mustikka

Mustikkaa on voinut poimia jo heinäkuun puolesta välistä lähtien etelässä. Satoa saa aina syyskuun alkupuolelle saakka. Suomessa on tehty jo satoja vuosia eräänlaista mustikkahilloa sekoittamalla marjoihin ruis-, ohra-, kaura- tai talkkunajauhoa. Vasta 1900-luvulla alettiin tehdä sokerihilloja, kun sokeria oli saatavilla.

Lapsuuteen ennen vanhaan kuului mustikkamaito, nykyään useammin mustikkarahka. Kesään kuuluu olennaisesti mustikkapiirakka, mutta mustikkalettuja ja varsinkin herkullista mustikkapannukakkua kannattaa kokeilla. Runsas annos mustikoita pannukakussa saa aikaan muffinsimaisen kuohkeuden. Mustikoista saa myös erinomaista mehua, jolla talven aikana voi torjua niin flunssaa kuin ruoansulatusvaivoja.

Jos pakastin on jo täyttynyt marjoista, voi mustikoita yrittää kuivata. Mustikat homehtuvat helposti eikä nesteen pitäisi valua niistä ulos kuivatessa. Niitä voi kuivata miedolla lämmöllä esimerkiksi uunin suuluukku raollaan. Kuivatut marjat ovat parhaita ripuliin ja niitä on kätevä kuljettaa matkoilla mukana.

Mustikoissa, samoin kuin kaikissa marjoissa on runsaasti antioksidanttisia fenoleja. Luonnonvaraisissa mustikoissamme on fenoleista runsaasti antosyaaneja, paljon enemmän kuin viljellyissä pensasmustikoissa. Niissä on monipuolisesti muitakin fenoleja, veriarvoja parantavaa folaattia, tulehduksia torjuvaa A-vitamiinia ja silmiä suojelevia karotenoideja. Mustikan antosyaaneilla on todettu tutkimuksissa monia terveysvaikutuksia. Ne suojelevat verisuonia kolesterolilta ja diabeteksen aiheuttamilta haitoilta ja alentavat verenpainetta. Mustikka torjuu diabetesta, kuten muutkin marjat. Fenoliset aineosat vahvistavat verisuonia, parantavat laskimoiden verenkiertoa ja ehkäisevät suonikohjuja ja peräpukamia. Mustikan samoin kuin mustaherukan antosyaanit ja karotenoidit suojelevat silmiä väsymiseltä ja parantavat näkökyvyn sopeutumiskykyä, estävät kaihia ja silmänpohjan ikärappeumaa. Mustikat parantavat vastustuskykyä eri tulehduksiin ja saattavat estää allergioita. Antosyaanit torjuvat mahahaavaa ja helpottavat PMS-oireita. Ennen kaikkea mustikoita kannattaa syödä päivittäin säilyttääkseen aivonsa kunnossa. Oppimiskyky säilyy paremmin ikääntyessäkin. Mustikan lehdistä, ennen marjojen ilmaantumista, voi tehdä verensokeria alentavaa ja ien- ja kurkkutulehduksia lievittävää teetä. Pitkäaikaiseen käyttöön ja munuaisvaivaisille ne eivät sovi oksaalihapon vuoksi.

Variksenmarja

Variksenmarjaa eli kaarnikkaa on kahta alalajia, eteläistä ja pohjoista. Pohjoisen alalajin marjat ovat suurempia ja maukkaampia ja niitä on paljon runsaammin kuin eteläisiä sukulaisiaan. Variksenmarjassa on fenoleja vielä runsaammin kuin mustikassa joten sitä kannattaa kerätä mustikan ohella vaikkapa sen joukkoon tai maistuvaksi mehuksi talven flunssaa ehkäisemään ja helpottamaan. Leivonnaisiin ja marjaruokiin se kelpaa siinä missä mustikkakin.

Vadelma

Luonnonvaraisia vadelmia löytyy koko Suomesta tuoreitten kangasmetsien aukioilta, metsänlaiteilta ja teiden varsilta. Luonnonvatut ovat yleensä puutarhavattuja maukkaampia. Tosin mikään ei estä kasvattamasta luonnonvattuja puutarhassa. Vatut ovat hyviä sellaisinaan tai niitä voi pakastaa, tehdä mehua, lisätä hedelmä- ja marjasalaatteihin, rahkaan, jogurttiin, hilloihin, leivonnaisiin, kiisseleihin. Niitä voi myös kuivata.

Niissä on runsaasti folaattia, joka parantaa hemoglobiinia ja torjuu mmuun muassa eri vitamiinien puutteesta syntyvän aminohappo homokysteiinin lisääntymistä torjuen riskiä sairastua tulehduksellista alkuperää oleviin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja dementiaan.

Vattujen biotiini parantaa ihon ja hiusten kuntoa ja auttaa jaksamaan. Niiden fenolit, kuten ellagihappo, ellagitanniini, kversetiini ja kemferoli torjuvat tehokkaasti bakteereja ja viruksia kuten helikobakteeria ja suolistobakteereja sekä allergioita, kipua ja tulehduksia. Vatut auttavat immuunipuolustuksen ylläpidossa; siksi vatut ja vattumehu on hyväksi flunssan aikana.

Vadelmien runsaskuituisuus auttaa suolistoa toimimaan ja ehkäisee peräpukamia. Vattujen lehdissä on monia fenolisia aineosia, haihtuvia öljyjä ja parkkiaineita. Niitä voi nuorina silputa salaattiin ja niistä saa hyvää teetä syksyyn asti joko tuoreena tai kuivattuina talven varalle. Ne sopivat hyvin henkilöille, jotka kärsivät nopeasta suolen toiminnasta ja ripulista. Ne alentavat veren sokeriarvoja ja rauhoittavat; esimerkiksi iltateenä ja parantavat yöunta. Lehdet auttavat myös ruoansulatus- ja virtsatievaivoihin, suun limakalvotulehduksiin ja hiivasienitulehduksiin. Lehtiteekin voi helpottaa flunssassa.

Lakka

Lakkaa eli muurainta eli hillaa poimitaan Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälistä, Pohjois-Suomessa myöhemmin. Joillain alueilla Suomen Lapissa lakkaa saavat poimia vain paikalliset. Marjat säilyvät hyvin bentsoehappoglykosidin vuoksi, jos ne saadaan heti kylmään. Varmin tapa on kuitenkin pakastus. Niitä voi myös hillota, tehdä mehuksi, marmeladiksi, kiisseliksi, keitoksi, viiniksi ja likööriksi. Erityisesti niitä arvostetaan leipäjuuston ja jäätelön kera.

Lakat ovat erittäin hyvä A-, C- ja E-vitamiinin lähde. Niissä on fenolisista aineosista runsaasti tehokkaasti tulehduksia torjuvia ellagihappoa ja ellagitanniineja ja marjoista eniten kuituja. Lakka kuuluukin marjoihin joita pitää ehdottomasti olla talven varalla. Niiden avulla flunssat ja tulehdukset pysyvät loitolla.

Kirjoittaja on professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija.