Miksi on tärkeää pyytää anteeksi? ”Aito anteeksipyyntö on itsensä ja toisen ihmisen arvostamista”, sanoo asiantuntija
Selvittämättömät asiat vaikeuttavat ihmissuhteita. Usein yksi sana, anteeksi, riittäisi avaamaan lukkiutuneet välit. Miksi on niin vaikea pyytää anteeksi? Entä pitääkö aina antaa anteeksi?
Olo on epämääräisen huono, sillä puhuin kärkkäästi aikuiselle lapselleni. En kuunnellut hänen näkökantaansa, vaan jyräsin omat mielipiteeni kiihtyneeseen sävyyn. Tiedän, että minun pitäisi pyytää anteeksi. Asian ottaminen puheeksi tuntuu kuitenkin vaikealta, ja selvittämättä jäänyt asia on painanut mieltä monta päivää.
Tällainen tilanne on tuttu monille, sillä läheisissä ihmissuhteissa tulee silloin tällöin ristiriitatilanteita. Siksi tarvitsemme anteeksipyytämisen taitoa puolison, lasten, vanhempien ja ystävien kesken. Jos asioita ei selvitetä, ne jäävät hiertämään välejä ja voivat kasaantua valtavaksi vuoreksi.
Käsittelemättömien asioiden kerääntyessä käy mahdottomaksi olla toisen seurassa aidosti läsnä omana itsenään. Tuntuu, kuin välissä olisi jokin este.
”Aito anteeksipyyntö on itsensä ja toisen ihmisen arvostamista”, sanoo terapeutti Terhi Mannersalo.
Tervettä syyllisyyttä
Vilpitön anteeksipyyntö voi tuntua valtavalta ponnistukselta. Se kuitenkin luo mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä siinä tapahtuneet loukkaukset tunnustetaan. Kun sanomme, että olemme pahoillamme tapahtuneesta, emmekä halua toistaa virheitämme, myös oma mieli puhdistuu syyllisyydestä.
Terve syyllisyys on hyvä asia, sillä sitä kokiessaan ihminen ymmärtää pahoittaneensa toisen mielen ja haluaa pyytää anteeksi sekä hyvittää tekonsa.
”Jos toinen ei kuitenkaan pysty antamaan anteeksi, taakka jää kannettavaksi hänelle. Katkeruus ja kauna ovat raskaita kantaa. Usein on hyvä pyrkiä selvittämään asiaa niin pitkään, että molemmat voivat jälleen hyväksyä toisensa ihmisinä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista”, sanoo Terhi Mannersalo.
Anteeksipyytäminen on aina hyvästä, vaikka toinen ei pystyisi antamaan anteeksi. Ihminen, joka polttaa siltoja takanaan, on alttiimpi kokemaan ahdistuksen tunteita ja masennusta.
Anteeksiantaminen taas on puhdistava, jopa taianomainen kokemus, joka saa mielen kevenemään ja joskus koko elämän tuntumaan taas valoisammalta.
”Se mahdollistaa jälleen aidon läsnäolon toisen ihmisen kanssa. Se purkaa painolastia, jota keskeneräiset asiat synnyttävät. Ovathan ihmissuhteet tärkein onnellisuuden lähteemme”, sanoo Mannersalo.
Tutkimusten mukaan anteeksiantaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin.
”Aito anteeksipyyntö on itsensä ja toisen ihmisen arvostamista.”Terapeutti Terhi Mannersalo
Myötätuntoa ja armoa
Erityisen hankalaa voi olla antaa anteeksi sellaiselle ihmiselle, joka ei kykene kohtaamaan omaa syyllisyyttään. Hänen kanssaan asioiden selvittelyä voi kuitenkin edesauttaa ymmärryksellä ja myötätunnolla.
”Eräs keino herättää katumusta ja saada toinen pyytämään anteeksi on armo ja myötätunto. Joskus ihmisen tarvitsee ensin nähdä, että hänen on kaikista loukkauksista huolimatta yhä mahdollista saada anteeksi.”
Silloin kun ihminen tuntee tarvetta heijastaa syyllisyyden itsensä ulkopuolelle, hänellä saattaa olla menneisyydessään kipeitä kokemuksia. Ne ovat ohjanneet hänet näkemään asiat toisin. Silloin hän ei täysin tiedosta omaa toimintaansa.
”Kun mielemme kieltäytyy ottamasta omaa osuuttamme vastuusta, meissä ei nouse terve, tekoon kohdistuva syyllisyydentunto, vaan häpeän tai nöyryytyksen mekanismit.”
Ne aktivoivat uhkajärjestelmän, jonka seurauksena koemme epätervettä, masennukseen johtavaa syyllisyyttä (”olen paha”) tai pelonsekaista ahdistusta (”muut ajattelevat minusta pahaa”).
Taustalla voi olla myös nöyryytyksen tunnetta ja siitä kumpuavaa niin sanottua häpeäraivoa, vihaa (”miten törkeää, heillä ei ole oikeutta ajatella minusta pahaa”). Vihan takana on usein kätkettyä kipua.
”Näissä tapauksissa kyse voi olla menneisyyden taakasta, jolloin terapiasta on usein hyötyä.”
”Kukaan ei tiedä huomisesta, meidän pitää vain uskaltaa luottaa.”Terapeutti Terhi Mannersalo
Loukkasinko sinua?
Olemme herkkiä eri tavalla, joten me myös loukkaannumme eri asioista. Joku saattaa loukkaantua, koska hän tulkitsee toisen sanomisia tai tekoja väärin.
”Mielestäni sellaista asiaa ei voi pyytää anteeksi, joka perustuu aivan väärään tulkintaan. Toki senkin voi selvittää. Jos se jää hiertämään välejä, se pitäisi ottaa puheeksi.”
Usein voi olla viisasta joustaa, jotta ihmissuhde ei vaarantuisi.
”Jos epäilee, että on itse tahattomasti loukannut toista, voi asian nostaa pöydälle. Silloin tarjoaa toiselle ainakin mahdollisuuden keskustella asiasta.”
Toki tämä edellyttää nöyryyttä ja avointa mieltä, joita ei aina löydy, kun koemme ihmissuhteissamme ristiriitoja.
Oli syypää omasta mielestä kumpi vain, aina voi pyytää omasta puolestaan anteeksi. Se puhdistaa mieltä kuormitukselta ja ääneen lausumattomilta kaunoilta.
Mutta sellaista ihmissuhdetta, joka kaikesta selvittelystä huolimatta jatkuu epätasa-arvoisena, ei Mannersalon mielestä ehkä kannata restauroida.
”Se, että hiertävät asiat vain unohdettaisiin ja jatkettaisiin suhdetta, ei yleensä toimi.”
Jos vaikkapa riitaantuneet ystävykset ovat pohjimmiltaan hyvin eri mieltä asioista, suhteen voi päättää. Vaikka menneistä asioista tehtäisiin sovinto, läheistä yhteyttä ei välttämättä enää synny, jos suhteen dynamiikka on epäterve.
Joskus ihmissuhde päättyy loukkaukseen, joka jää selvittämättä.
”Anna silloin anteeksi omassa mielessäsi, itsellesi ja toiselle.”
Anteeksiantaminen ilmentää inhimillisyyttä
Joskus annamme anteeksi vain mekaanisesti, varsinkin jos toisen anteeksipyyntö on ollut hätäinen ja epäaidon tuntuinen. Aito anteeksianto syntyy, kun katuminen on vilpitöntä ja asia sovitaan. Se edellyttää luopumista katkeruudesta ja kaunasta.
Sopiminen tarkoittaa, että molemmilla on vilpittömät aikeet tulevaisuuden suhteen. Anteeksiannettuun asiaan ei ole enää tarvetta palata, vaan se jätetään taakse.
”Toiselta ei myöskään voi vaatia takeita tulevalle oikein toimimiselle – ei ole mahdollista antaa sellaisia. Kukaan ei tiedä huomisesta, meidän pitää vain uskaltaa luottaa.”
Anteeksiantaminen on pohjimmiltaan suuri inhimillisyyden ilmentymä, sillä se tarkoittaa inhimillisyyden hyväksymistä itsessä ja muissa. Kukaan ei ole täydellinen – olemme keskeneräisiä ja teemme virheitä. Silti voimme elää läheisissä suhteissa.
”On tärkeää muistaa, että asiat eivät tapahdu tyhjiössä.”Terapeutti Terhi Mannersalo
Joskus elämässä tapahtuu kuitenkin niin raskaita asioita, että niiden anteeksiantaminen voi tuntua suorastaan kohtuuttomalta.
On vanhempien tai muiden perheenjäsenten alkoholismia, väkivaltaa, jopa insestiä. Läheinen on saattanut viedä rahat tai huoltajuuskiistassa on riidelty vuosia. Ihminen on voinut joutua myös patologisen valehtelijan tai narsistin uhriksi.
Tällaiset kokemukset voivat vaikeuttaa elämää pitkään.
”Jos suret menneitä vääryyksiä, kokeile ottaa niihin toinen näkökulma. Miten selvisit niistä? Mitä sellaista opit, mistä on ollut hyötyä, entä vahvistuitko jollakin muulla tavalla?” ehdottaa Mannersalo.
Pohdi, mistä voit kiittää itseäsi tässä selviytymisessä.
”On tärkeää muistaa, että asiat eivät tapahdu tyhjiössä, vaan osana ympäröivää tilannetta ja elämänmittaista jatkumoa.”
Anteeksiantaminen ei aina tapahdu nopeasti– se on prosessi. Kun siihen aidosti pystyy, taakka putoaa ja olo helpottuu. Vihan tunne hellittää, kun kipu poistuu.
”Hyvä itsetuntemus auttaa tulkitsemaan tilanteita ja ihmisten huomautuksia suopeasti. Sisäinen rauha auttaa olemaan loukkaantumatta”, sanoo Terhi Mannersalo.
Hän muistuttaa, että se kasvaa, mihin keskittyy. Jos keskittyy muistelemaan kärsimäänsä pahaa, se myrkyttää omaa elämää.
”Sen sijaan hyvien asioiden muistamisesta, tähän hetkeen keskittymisestä ja kiitollisuudesta seuraa mielen rauhoittumista.”
Keskity nykyhetkeen
Itselleen anteeksiantaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin toiselle. Vaativa ihminen vaatii ennen kaikkea itseltään paljon, eikä virheisiin ole lupaa.
Mannersalo ehdottaa, että jos kokee aiemmin epäonnistuneensa vanhempana jossakin asiassa, voi miettiä, mitä hyvää pystyy juuri nyt tekemään lapsensa eteen.
”Katso mieluummin tähän hetkeen kuin menneeseen. Ihminen pyrkii tekemään parhaansa niillä tiedoilla ja voimavaroilla, jotka hänellä siinä hetkessä on käytössä.”
Jos kipuilee itsesyytösten kanssa, voi kuvitella, mitä sanoisi itselleen tähän tilanteeseen, jos olisi oman itsen rakastava äiti.
Näkökulman vaihtaminen voi auttaa näkemään, että tein kuitenkin parhaani.
”Tai voi miettiä, mitä sanoisi itselleen, jos katsoisi tähän hetkeen 80-vuotiaana.”
Syyllisyyden kantaminen tilanteista, joissa olemme tehneet itseämme kohtaan väärin, on myös yleistä. Voi olla vaikea antaa itselleen anteeksi vaikkapa sitä, että ei ole pitänyt puoliaan tarpeeksi tiukasti.
”Joskus sallimme huonoa kohtelua, koska emme osaa pyytää emmekä rajata, etenkin jos menneisyydessämme on kipeitä arvottomuuden tai hylkäämisen kokemuksia.”
”Itsemyötätunto ja armollisuus auttavat tällaisten asioiden käsittelyssä. Jos on liian vaativa, siitä voi seurata masentumista ja loppuunpalamista.”
Myötätunto on avainsana myös suhteessa omaan itseen.
Askel kerrallaan
Voi olla hyvin vaikeaa antaa anteeksi. Uuden mahdollisuuden antaminen ihmiselle, joka on loukannut syvästi, pelottaa. Silloin mukaan voidaan ottaa terapeutti tai muu sovittelija, joka auttaa asian puimisessa niin, että kaikki tulee puhutuksi.
Anteeksiantaminen ei onnistu, ellei ihminen ole saanut kertoa omaa kokemustaan. Toisaalta anteeksiantaminen kannattaa aina, vaikkei toinen pyytäisikään anteeksi. Ihmissuhdetta ei silloin voi kuitenkaan jatkaa ennen kuin asiat on selvitetty. Muuten suhde vääristyy.
Anteeksi annetaan ensisijaisesti itseä varten. Jos näin ei tehdä, pelkkä loukkaajasta kuuleminen voi herättää vihaa ja katkeruutta.
Jos toinen pyytää anteeksi, mutta tarvitset itse asian käsittelyyn aikaa, se on hyvä sanoa. Voit sanoa, että haluat antaa anteeksi, mutta kestää hetken, että saat luottamuksen palautettua.
Joskus käy niin, että vaikka haluaisit, et pysty antamaan anteeksi, koska kipu on niin suuri. Katkeruudesta pitää kuitenkin pyrkiä eroon. Keskustelu ystävän tai terapeutin kanssa voi auttaa löytämään uuden näkökulman.
Parantavat kirjeet -harjoitus
Omaa suhdetta esimerkiksi edesmenneeseen vanhempaan tai muuhun poissaolevaan läheiseen voi käsitellä kirjoittamalla tälle rehellisen kirjeen, jossa pyytää anteeksi sitä, mikä jäi selvittämättä. Siinä voi myös kertoa kaiken, mikä loukkasi, suretti ja suututti.
Sitten kirjoitetaan itse kaksi vastauskirjettä ”vastaanottajalta” itselle. Ensimmäinen vastauskirje on sisällöltään sellainen, minkä pahimmillaan pelkäisit hänen sinulle kirjoittavan. Toinen on lämpimän rakastava, jossa toinen osapuoli, vaikkapa äiti, ymmärtää, hyväksyy ja osoittaa rakkautta.
Vastauskirjeet on hyvä kirjoittaa saman päivän aikana. Lopulta ilkeä vastauskirje heitetään pois ja rakastava kirje säilytetään.
Lähde: Terhi Mannersalo. Harjoitus on muokattu Yvonne Dolanin alkuperäisideasta.
Terhi Mannersalo
Terhi Mannersalo on arvoihin ja erityisherkkyyteen erikoistunut terapeutti, ihmissuhteiden etiikkaan perehtynyt teologian maisteri, psykologian opettaja ja aikuiskouluttaja.
Hän toimii terapeuttina omassa yrityksessään sekä Väestöliitossa.
Terhi ihailee Hercule Poirot’a ja ratkoo mielellään tunnelukkoja.
Hän pitää vastaanottoa Riihimäellä ja Tampereella.
Lisätietoa: www.taikaportti.fi
