Käärmeet Thaimaassa: punakaulaköili (Rhabdophis subminiatus)

Thaimaassa on 200 erilaista käärmelajia, Thailandblogissa kuvataan useita lajeja. Nykyään Red Neck Keel (Rhabdophis subminiatus) tai englanniksi Red Neck Keelback, myrkyllinen käärme Colubridae-heimosta.

Red-necked Smock (Rhabdophis subminiatus) on käärmelaji, joka kuuluu piiskakäärmeiden (Colubridae) heimoon. Tätä käärmettä tavataan eri puolilla Kaakkois-Aasiaa, kuten Kiinassa, Taiwanissa, Vietnamissa, Thaimaassa, Myanmarissa, Malesiassa ja Indonesiassa. Red-necked Smockia kutsutaan myös "punakaulukseksi" tai "punakaula-kurkkukäärmeeksi" kaulan ympärillä olevan punaisen tai oranssin värin vuoksi.

Punakaula-smokin keskipituus on noin 60–100 senttimetriä, vaikka jotkut yksilöt voivat kasvaa pidempiä. Rungon väri vaihtelee oliivinvihreästä ruskeaan mustilla täplillä, kun taas vatsapuoli on yleensä keltainen tai valkoinen. Erottuva punainen tai oranssi kaulanauha tekee tämän käärmeen helposti havaittavissa.

Punakaulainen smokki on silmiinpistävä piirre vihakäärmeperheessä, koska tämä käärme on myrkyllinen. Useimmat tämän perheen lajit ovat vaarattomia, mutta punakaula-smockilla on myrkyllisiä rauhasia leukojen takaosassa.

Nämä käärmeet ovat pääosin päivällisiä ja metsästävät erilaisia ​​saalista, kuten sammakoita, liskoja ja pieniä nisäkkäitä. He ovat myös hyviä uimareita, ja niitä löytyy usein vesilähteiden, kuten jokien ja soiden, läheltä. Punakaulaköili on munasoluinen ja munii yleensä 5–12 munaa kerrallaan. Munat munivat yleensä veden lähelle, kosteiden lehtien alle tai koloihin.

Punakaulaköili esiintyy monissa erilaisissa elinympäristöissä, kuten metsissä, niityillä, maatalousalueilla ja metsäisillä kukkuloilla. Näiden käärmeiden levinneisyys ja lukumäärä ovat kuitenkin vähentyneet metsien hävittämisen ja ihmisen toiminnan aiheuttaman elinympäristön menetyksen vuoksi. Vaikka punakaula-smockia ei tällä hetkellä pidetä uhanalaisena lajina, on tärkeää varmistaa niiden elinympäristöjen suojelu, jotta voidaan varmistaa niiden pitkäaikainen säilyminen.

Aikaisemmin ajateltiin, että tämä käärmelaji ei ollut ihmiselle myrkyllinen, mutta asiaa on tutkittu uudelleen kuolemaan johtavan tapauksen ja useiden vakavien purematapausten jälkeen.

Yläleuassa on Duvernoyn rauhanen, joka tuottaa erittäin myrkyllistä eritystä. Kun käärme puree, sylki-myrkkyseosta ei ruiskuteta, vaan se virtaa yläleuan takahampaiden tuottamaan haavaan, joka voi tunkeutua ihmisen ihon läpi. R. subminiatuksen myrkky on vastuussa sisäisestä verenvuodosta, mukaan lukien aivoverenvuoto, sekä pahoinvointi, koagulopatia ja jopa disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio. Eläimillä myrkky aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa. Vaikka suurin osa ihmisen R. subminiatuksen puremista tapahtuu etuhampaissa eivätkä aiheuta haittavaikutuksia, harvinaiset takahampaiden puremat voivat olla kohtalokkaita.

Ominaisuudet ja ominaisuudet 

• Nimi thai: งูลายสาบคอแดง, ngu lai saap khor daeng
• Nimi englanniksi: Punakaulainen köliselkä
• Tieteellinen nimi: Rhabdophis subminiatus, Hermann Schlegel, 1837
• Löytyy osoitteesta:Indonesia, Thaimaa, Vietnam, Kambodža, Laos, Burma, Länsi-Malesia, Bhutan, Bangladesh, Nepal, Intia, Kiina ja Hongkong.
• Kasvupaikka: Vesialueilla, kuten lampissa
• Äänestys: Sammakot ja kalat
• Myrkyllinen ihmisille: Kyllä, R. subminiatusissa on kaksi suurentunutta hammasta leuan takaosassa, jos niitä puree, haavaan pääsee myrkkyä. Itse asiassa yläleuassa on rauhanen, joka tunnetaan nimellä Duvernoyn rauhaset ja joka tuottaa erittäin myrkyllistä eritystä.