Sadonkorjuuaika on parhaimmillaan, kun kasvimaat ja -huoneet sekä marjapensaat ja -puut antavat kesäauringon kypsyttämää satoaan. Suven satoa korjataan myös rymättyläläisen Hellmanien perheessä, jossa äiti Niina on innokas kotipuutarhuri.
– Vaikka kesä on ollut lämmin ja sadettakin riittänyt, on se joillekin kasveille ollut oikukas. Esimerkiksi tomaattien kypsymistä kuumuus on verottanut, hän kertoo.
Sen sijaan kasvihuoneen päädyn on vallannut huoneessa kolmatta kesää kasvava viiniköynnös, joka rönsyää ikkunasta ulos pitkälle katolle. Köynnös notkuu sinikylkisistä rypäleistä, jotka pian ovat keruukunnossa.
– Köynnös on isäni peruja Ilomantsista, jossa se kasvoi ulkona ja hyvinhän se meilläkin kasvaa. Mutta nyt haaveissani on toinen kasvihuone, johon sen siirtäisin muiden kasvien tieltä, Hellman miettii.
Koska tomaatit ovat jääneet tänä kesänä vähemmälle, luvassa ei ole pitsoihin kotitekoista tomaattichilisosetta. Mutta chilejä sen sijaan kuumuus on vain hellinyt ja satoa tulee ennätysmäärä.
– Chilit viipaloin ja pakastan. Muutaman voin jättää kuivumaan ja jauhaa jauheeksi, tarhuri kertoo.
Kasvihuoneen viereiset kasvimaat ovat olleet kesän aikana kovassa käytössä. Perunat on jo nostettu, herneet ja retiisit syöty, mutta vielä riittää korjattavaa. Sipulit ja porkkanat ovat viihtyneet hyvin keskenään ja kun keväällä taimien päälle laitettiin harso, eivät porkkanakempitkään ole olleet kiusana.
– Porkkanoita en koskaan harvenna. Se on minusta haaskausta. Meillä harvennus tapahtuu itsestään, sillä lapset tykkäävät erityisesti pikkuporkkanoista ja lisäksi ne sopivat hyvin risottoihin ja patoihin. Kun pikkuporkkanoita napsii rivistä pois tarpeen mukaan, jäljelle jääneille jää tilaa kasvaa isoiksi, Hellman paljastaa.
Omista valkosipulin kynsistä kasvatetut kynsilaukat alkavat olla jo siinä vaiheessa, että ne pitää nostaa maasta. Sitä varten grillikatoksen katonrajasta löytyy parrut, joille ne ja tavalliset sekä punasipulit asetellaan kuivumaan. Yrttejä perheessä käytetään tuoreena läpi kesän. Pyhää ja thaibasilikaa, oreganoa, rosmariinia ja rakuunaa kerätään talven varalle syksyn tullen. Mutta Hellman ei kuitenkaan kuivaa niitä.
– Kun yrtit kuivattaa ja säilyttää niitä roikkumassa, ne pölyyntyvät. Minä kerään ne suoraan pakastepusseihin- ja rasioihin. Pakastettuina yrttien mautkin pysyvät paremmin tallella. Ainoastaan lipstikan kuivaan, hän kertoo.
Hellman on huomannut, että monet kasvit eivät tahdo pysyä kasvimaalla kurissa, vaan valloittavat kaiken viljelyalan.
– Mukulasta kasvattamani maa-artisokka esimerkiksi on vallannut ison alan. Voisi sanoa, että sitä ei saa pois kasvimaalta, kun sen kerran on sinne istuttanut, hän hymähtää.
Rönsyilevään kasvuun on syynä sekin, että tarhuri antaa kasvien kylväytyä maalle itsestään. Kypsymistään odottavat vielä niin ananaskirsikat kuin tomaatit, jotka tupsahtivat maasta kevään lämpöön. Sitten kun sato on saatu kokonaan korjattua, käännetään multa ensi kevättä varten.
– Käännän ainoastaan maan. Sinne saavat jäädä kaikki kasvien varret matojen herkuiksi. Keväällä, kun maa on sulanut, sieltä nousee ensimmäisenä kaksivuotinen persilja. Sen jälkeen kaikenlaista muutakin, eikä koskaan tiedä mitä ja mistä. Tämä on tällainen itsekylväytyvä kasvimaa, hän naurahtaa.
Hellmannien isosta puutarhasta löytyy myös herukka- ja karviaispensaita, kriikunapuu, luumuja sekä useampi omenapuu, joista kypsyy marjoja ja hedelmiä kotitarpeiksi.
– Vaikka meillä satoa talven varallekin laitetaan, pyritään mahdollisimman paljon syömään tuoreena. Esimerkiksi luumuja ei tarvitse hillota, ne syödään sitä mukaa kun kypsyvät.
