NÄYTTELY
Miikka Vaskola
Turun taidemuseossa 8.5. saakka.
Taidemaalari Miikka Vaskolan (s. 1975) näyttelyn nimi on ytimekkäästi vain Miikka Vaskola. Nimettömyys vihjaa taiteilijan haluttomuuteen antaa tulkinta-avainta teoksilleen. Vaskolan kankaat tarjoavatkin aikamoisia arvoituksia huojuessaan illusionismin ja materiaalisuuden, mimeettisyyden ja abstraktion välimaastoissa. Maalausten kromaattinen asteikko on niukka. Mutta näkyykö nyt pieniä murtumia taiteilijan itselleen asettamassa värittömyyden hyveessä?
Vaskola oli poikkeuksellisen kypsä debytantti valmistuessaan Helsingin kuvataideakatemiasta vuonna 2008. Turun taidemuseo kiinnostui jo tuolloin taiteilijasta. Lopputyönäyttelystä museo hankki kokoelmiinsa ensimmäisen Vaskolansa, teoksen nimeltään Nimetön.
Nimettömyyden suoma tulkinnan vapaus ei kuitenkaan koske kaikkia näyttelyteoksia. Returner-nimessä on vähintään kaksi merkitystä. ”Return” vihjaa, että kyseessä on uusiksi tuunattu versio Vaskolan vuoden 2008 Turun taidemuseon Studio-näyttelyssä esittämästä teoksesta. Mutta nimi viittaa myös William Turneriin, romanttisen maisemamaalauksen suureen klassikkoon.
Maisemamaalauksen perinne onkin toinen näyttelyn isoista teemoista. Kookkaat, seepianruskean täplittämät kankaat ovat kuin Claude-lasin kautta nähtyjä maisemia. Pohjustamattomiin kankaisiin imeytetty väri – ja sen poisto tekevät maalaustapahtuman prosessiluonteen ilmeiseksi.Vaikka erilaiset kemikaalit saavat aikaan nopeitakin reaktioita teosten pinnoissa on Vaskolan maalauksiin yleensä sedimentoitunut runsaasti aikaa. Mutta onko maalausprosessin venyttäminen usean vuoden mittaiseksi välttämätöntä? Ei, vastaa vuonna 2015 valmistunut maalaus Blink. Näyttelyn hienoimpiin kuuluva semiabstrakti maisema valmistui vain parissa päivässä!
Näyttelyn toinen maalausryhmä koostuu henkilökuvista, joiden lähtökohtina ovat vanhat arkistoista löytyneet valokuvat.Jos Vaskolan maisemat ovat lähellä abstraktiota, on valokuvaan pohjaavissa figuuriesityksissä erityisen kiinnostavaa niissä käytetty illusionistinen piirros. Superrealistinen ilmaisu saa surrealistista maustetta kasvot horisontaalisesti halkovasta mustasta viivasta teoksessa Man with a broken horizon. Lisää outoutta kuviin lataa omaperäinen, tärähdystä muistuttava parallaksivirhe, joka ilmenee kuvahahmojen kasvoihin istutettuina toisina kasvoina tai useampina silmäpareina.
Kehyksettömyys ja patinoitunutta purjekangasta muistuttava maalauspohja korostavat kuvan materiaalista tilassa olemista. Samalla juuri katse suo kuvien figuureille vahvaa läsnäolon tuntua. Kuvattujen habitus siirtää heidät kuitenkin kauas oman aikamme ulkopuolelle. Miksi-kysymykseen ei suoraa vastausta anneta.
Teosten esillepano on tasapainoista ja tarkkaa. Erityisen kauniisti ripustus toimii sen lahjoittaessa subliimia valoa pienikokoiselle Eyewitness-maalaukselle. Valaistus saa materiaalisen musteen, hiilen ja liidun transformoitumaan kullaksi Ellen Thesleffin ja Helene Schjerfbeckin hengessä.
Lars Saari
Turun taidemuseossa vietetään senioripäivää keskiviikkona 2.3. klo 12–15. Kello 12 opastettu kierros Miikka Vaskolan näyttelyyn, kello 13 Sitaattiopastus Sadan vuoden kuvia -näyttelyyn ja kello 14 Taiteen talo -opastus.
3 POIMINTAA
1 Maisema ja figuuri. Niukan väriasteikon maalaukset voi jakaa kahteen luokkaan – abstraktiota lähenevään maisemaan ja fotorealistiseen figuurimaalaukseen. Jälkimmäisessä ryhmässä huomion varastavat ”tuplatut” silmät.
2 (Al)kemia. Pitkä valmistusaika arkistoi akryylin, hiilen ja musteen kankaisiin. Sattuma puuttuu peliin rautaoksidin ruostuttaessa teospintoja.
3 Väri. Amerikkalainen Barnett Newman maalasi vuosina 1966–70 neljä suurta kangasta, joille antoi nimet Who’s Afraid of Red, Yellow and Blue. Vaskolan uusimmat teokset vihjaavat, että värin ilmaisuvoimaa todella kannattaa käyttää.
