Kansainvälinen eläintarhojen ja akvaarioiden järjestö WAZA omisti vuoden 2008 sammakoille. Sammakkoeläinlajien tilanne on huolestuttava. Monet lajit, suvut ja jopa heimot häviävät luonnosta ennennäkemättömällä vauhdilla. Kato käy nopeammin kuin missään muussa eläinryhmässä.
Maailmassa tunnetaan noin 6 300 sammakkoeläinlajia. Ne on jaettu kolmeen lahkoon: matosammakot, pyrstösammakot eli salamanterieläimet sekä pyrstöttömät sammakot eli sammakot ja konnat. Heimoja on 57. Amphibian Species of the World -tietokanta päivittää lajien tilannetta ja taksonomiaa kaiken aikaa.
Bufo periglenes -kultakonnalaji on sukupuuton nopeuden hätkähdyttävä esimerkki. Tutkijat uskoivat, että aikuisia kultakonnia oli 1 500 yksilöä lisääntymiskaudella 1987. Seuraavana vuonna ei löydetty ainoatakaan. Vuonna 1989 laji merkittiin sukupuuttoon kuolleeksi kansainvälinen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n julkaisemalle uhanalaisten eläinlajien Punaiselle listalle. Lajin status listalla on vuonna 2008 edelleen sama, laajoista etsinnöistä huolimatta yhtään yksilöä ei ole löydetty.
Eivät ainoastaan marginaalisella elinalueella asuvat tai harvinaiset lajit ole vaarassa. Tuiki tavallisten, monilukuisten ja yleisten sammakkolajien kannat ovat monin paikoin laskeneet. Lajit katoavat ja sairastuvat myös syrjäseuduilla, kaukana ihmisistä.
Joidenkin tutkijoiden mukaan sammakkoeläinten vaarantuminen on vakava hälytysmerkki. Se saattaa kertoa maailmanlaajuisesta, elinympäristöissä tapahtuvista ilmastollisista ja muista muutoksista, jotka ajan myötä ja voimistuessaan voivat uhata myös ihmistä.
Uhkina sienitauti ja ilmastonmuutos
Selityksiä on riittänyt, varmoja vastauksia vähemmän. Todennäköisin syy lajien ahdinkoon on monen tekijän yhteisvaikutus, joten helppoja ratkaisuja ei ole. Tilanne haastaa tutkijat kautta maailman.
Batrachochytrium dendrobatidis -sienen aiheuttama ihosairaus on aiheuttanut suuria ongelmia sammakkoeläimille. Nopeasti tappava kytridiomykoosi-sienitauti on levinnyt ripeää vauhtia maailmalle ja hävittänyt varsinkin Etelä-Amerikassa sammakkolajeja. Sienen takia kadonneiksi on kirjattu reippaasti toista sataa lajia, luvut elävät kaiken aikaa.
Proceedings of the National Academy of Sciences, PNAS, raportoi syyskuussa 2008, että sientä ei voida yksiselitteisesti osoittaa sammakkoeläinten joukkotuhojen aiheuttajaksi.
Tappava sieni on kuolinsyy, mutta mikä aiheuttaa sieniepidemian? Erään selityksen mukaan sienitauti olisi levinnyt eri puolille maapalloa kynsisammakon mukana. Kynsisammakkoa käytettiin yleisesti sairaaloissa raskaustesteissä.
Ilmastonmuutos koettelee sammakkoeläimiä, sillä ne ovat erityisen herkkiä pienillekin lämpötilan ja kosteuden muutoksille. Ne voivat vaikuttaa sammakkoeläinten käyttäytymiseen, lisääntymiskykyyn ja immuunitoimintoihin. Vastustuskyky ympäristön kemikalisoitumista (mm. lannoitteet, kasvinsuojeluaineet, raskasmetallit, happamoituminen) vastaan heikkenee.
IUCN osoittaa syyttävällä sormella myös otsonikerroksen ohetessa lisääntynyttä UVB-säteilyä. Ultraviolettisäteily aiheuttaa sammakkoeläimille muun muassa iho-ongelmia ja epämuodostumia. Jo pieni säteilytason nousu voi romahduttaa kantoja ja pahimmillaan riittää aiheuttamaan sukupuuton.
Sammakkoeläimiä ajaa ahtaalle myös elinympäristöjen tuhoutuminen, muuttaminen ja hajanaisuus. Tiet ja vastaavat esteet eristävät jäljelle jääneitä populaatioita toisistaan. Kotoperäiset lajit joutuvat kilpasille tulokaslajien kanssa tai niiden saaliiksi. Sammakkoeläimiä pyydystetään ihmisen ruoaksi, lemmikeiksi ja lääkkeiksi.
Korkeasaari mukana suojeluhankkeessa
Maailman tiedeyhteisö on laatinut Amphibian Conservation Action Plan -hätäohjelman sammakkoeläinten suojelemiseksi. Ohjelmaan sisältyy esimerkiksi suojelutyötä sammakoiden elinalueilla ja hanke kantojen suojelemiseksi tarhaoloissa. Myös Korkeasaari on mukana suojeluhankkeessa.
Sammakkoeläinten tukalan tilanteen parantamiseksi tehdään tiivistä tutkimustyötä.Tutkijat ovat tunnistaneet tiettyjä geenejä, jotka voivat auttaa sammakkoeläimiä kehittämään vastustuskykyä haitallisia bakteereja ja sairauksia vastaan. Löydön toivotaan tarjoavan uusia keinoja luonnonvaraisten sammakkopopulaatioiden suojeluun.
Käynnissä on sukupuuttoa torjuvia pelastusohjelmia, joilla vaarantuneita luonnonvaraisia kantoja on ryhdytty kasvattamaan vankeudessa. Tutkimus viittaa siihen, että taudeille vastustuskykyisiä geenejä omaavien yksilöiden valikoiva jalostus saattaa tuottaa sammakoita, jotka voivat selvitä taudinaiheuttajien hyökkäyksiltä. Jopa sen jälkeen, kun sammakot on palautettu luontoon.
Teija Aaltonen
