Eeva Suojanen
- Indigo, sininen väri oli ennen arvokasta kauppatavaraa, koska se oli harvinaista ja vain ylimystöllä oli siihen varaa. Eikä kovin monta sinisen värin lähdettä ole luonnonkasveista edelleenkään löydetty. Suomessakin luonnonvaraisena esiintyvä morsinko on sellainen, sanoo tutkija Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija Marjo Keskitalo . Hän soisi mielellään viljelijöitten kiinnostuvan morsingon tuottamisesta.
- Se voisi toimia maaseudun yritystoiminnan elvyttäjänä ja monipuolistaisi myös peltomaisemaa.
Tekstiilivärit valmistetaan nyt synteettisesti. Viimeisimmän niitin kasviperäisen indigon tuotannolle antoi farkkuteollisuus, kun farkkuja alettiin värjätä kemiallisesti tuotetuilla väriaineilla. Nyt sekä kuluttajien että tuottajien kiinnostus on taas heräämässä. Viiden EU-maan yhteisessä projektissa on tutkittu morsingon ja väritattaren viljelyä ja mahdollisuuksia.
Viime vuoden lopulla päättynyt projekti osoitti, että morsingon viljely onnistuu, jos maa on kunnossa ja rikkaruohot saadaan pidettyä aisoissa.
- Seuraavaksi on kehiteltävä teknistä prosessia, jolla väriainetta kasvista eristetään. Vanha menetelmä on turhan työläs ja paljon vettä kuluttava.
Morsinko (isitis tinctoria) on kaalin sukuinen kasvi, ja väriaine saadaan sen lehdistä. Se on kaksivuotinen: lehdet värituotantoon kerätään ensimmäisenä vuonna, ja toisena se kukkii. Värikasvi kylvetään keväällä, mutta syyskylvökin näyttää Keskitalon mukaan mahdolliselta.
Värituotantoon käytettävä lehtimassa korjataan kaksi kertaa kesässä: ensimmäinen korjuu on heinä-elokuussa, toisen kerran syyskuun puolivälin jälkeen. Hehtaarilta voidaan korjata 30 000 kilon lehtisato, josta kuivaa väriainetta saadaan 20-60 kiloa.
Keskitalon mukaan morsingosta eristetyllä indigolla saadaan todella kauniita sinisen sävyjä. Villassa on vertailtu kasviperäisen ja synteettisen sinisen kestävyyttä ja tartuntakykyä, eikä suurempia eroja ole ilmennyt. MTT:n yhteistyökumppanina jatkojalostuksessa on ollut Espoon-Vantaan muotoiluinstituutti.
