Luontokurssin syksyyn kuului kiviä ja kuvia
Luontokurssin syksyyn kuului kiviä ja kuvia
Vahvistuva Vihtijärvi -hankkeen luontokurssi kokoontui syyskuun aikana kaksi kertaa. Kuun alussa tehtiin retki Ylimmäisen muinaisrannalle ja opittiin kylämaiseman geologisesta muodostumisesta. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna saimme kylätalolle vieraiksi kaksi lähialueen luontokuvaajaa, jotka esittelivät harrastustaan upeiden otostensa kautta.
Geomorfologia, oppi maanpinnan muodoista
Vihtijärven alue on maastollisesti mielenkiintoinen. Paljon järviä ja lampia, suuria korkeuseroja, jännittäviä kivimuodostumia. Miten ne ovat syntyneet? Asiasta jotain ymmärtääkseen pitänee palata kauas jääkaudelle.
Niin sanottu muinaisranta Ylimmäinen-järven pohjoispuolella on nimenä monelle tuttu, mutta yllättävän harva on siellä kuitenkaan käynyt. Laajan pirunpellon äärellä oli loistava paikka sukeltaa pienelle aikamatkalle.
Syyskuisena sunnuntaina ilmassa oli historian havinaa; ei ainoastaan retkikohteen, vaan myös asiantuntijan takia. Kotiläksynä retkeilijöillä oli lukea Yrjö Kivisen vuonna 1986 Vihtijärven luonnonsuojeluyhdistyksen 10-vuotisjulkaisuun kirjoittama hieno artikkeli seudun geomorfologiasta. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kirjoittaja olisi 'livenä' Ylimmäisen muinaisrannalla kertomassa meille siitä, miten Vihtijärven ympäristön maanpinnan muodot ovat syntyneet.
Aivan yksinkertaista ei ollut löytää tuo artikkelin kirjoittaja kolmen vuosikymmenen takaa, sillä vain artikkelin kirjoittajan nimi oli tiedossa, ja Yrjö Kivisiä oli Suomessa monta. Pieni salapoliisityö kuitenkin johti kadonneen jäljille. Osoittautui, että Yrjö olikin melkein Vihtijärven poikia, kotoisin naapurikylästä Röykästä.
Kaunis sää suosi muinaisrannalle retkeilevää joukkoa, ja kivikon reunalla aika tuntui pysähtyvän. Ei ole helppoa hahmottaa asioita, jotka ovat tapahtuneet vuosituhansien kuluessa. Yksityiskohtaiset kuvaukset maanpinnan ja jäämassojen liikkeistä ovat kuitenkin kiehtovia, ja päällimmäisenä mieleen jäi leijumaan juuri se suuri käsittämättömyys: ihmisen taival on hyvin lyhyt tässä suuressa kokonaisuudessa, jossa jääkaudet ja lämpimämmät jaksot vuorottelevat.
Muinaisrannan retkeilijöitä: edessä vasemmalta Pia Korpela ja Kaarina Pullinen, takana vasemmalta Wilhelm Brummer, Yrjö Kivinen, Taru Luukka ja Maija-Liisa Rantala.
Retkellä mukana ollut Leena Weiste tuumasi jälkeenpäin, että olisipa historian opetus aina näin mukavaa! Yrjö kertoi jääkauden aikaista tarinaa perusteellisesti, ja sai kivien vuosituhansien mittaisen liikehdinnän vaikuttamaan jopa kiehtovalta. Jotakuta hymyilytti, kun miehen nimikin sattui olemaan Kivinen.
Leena Weiste muinaisrannan "jätinkadulla".
Kahvi ja makkara maistuivat nuotiolla patikkaretken päätteeksi. Osa retkeläisistä oli saapunut paikalle soutaen.
Luontoa kuvatessa ei hoppuilla
Syyskuun lopulla vietettiin kylätalolla luontovalokuvausiltaa. Oman kylämme kuvaajan, Juha Ahvenharjun, upeat otokset ovat tulleet tutuiksi kylän nettisivuilta, kyläuutisista, kyläsuunnitelman sekä kylälehden sivuilta. Nyt saimme tilaisuuden kuulla, millaisia tarinoita kuvien taustalta löytyy, kuvaajan itsensä kertomana. Juhan töitä on ollut esillä myös useissa näyttelyissä, ja kuvat ovat menestyneet hienosti myös esimerkiksi Vuoden luontokuva -kilpailuissa. Juha kertoi kyläläisille luontokuvauksesta erityisesti hyönteis-, kasvi- ja maisemakuvien kautta.
Nurmijärven Lepsämässä asuva Kimmo Mäkiranta kuvaa pääasiassa lintuja ja nisäkkäitä. Ihastusta herättivät Kimmon kertomukset siitä, miten kuvausharrastus aikanaan alkoi, ja millaisiin seikkailuihin pitää olla valmis, jotta kuvat vaikkapa huuhkajanpoikasista tai karhusta onnistuvat.
Illan päätteeksi oli selvää, että luontokuvaus on kärsivällisten puuhaa. Halutun kuvan nappaaminen voi olla jopa vuosien yrityksen ja etsiskelyn tulos. Täydellisen kuvakollaasin takana on pakkasessa värjöttelyä, aikaisia aamuherätyksiä, kurassa makoilua, kuvauskopeissa vuorokausikaupalla väijymistä, unettomia öitä ja käsittämätön määrä käveltyjä kilometrejä. Silti, ja ehkä juuri siksi, harrastus palkitsee. Onhan se ihan mieletöntä, jos saa vangittua filmille vaikkapa sudenkorennon syntymän, kuten Juha kerran.
Ja silti se täydellinen kuva on aina nappaamatta. ”Kuuta ulvova susi”, Kimmo vastaa empimättä, kun haaveista kysytään.
Kämmeköihin kuuluvaa tikankonttia (Cypripedium calceolus) ei löydä ihan helposti kuvattavaksi. Tutustuminen sen kasvupaikkavaatimuksiin johti tämän kaunottaren jäljille. Kuva: Juha Ahvenharju.
Illan aikana vitsailtiin siitä, ovatko Vihtijärven vai Lepsämän maisemat kauniimmat. Oli miten oli, tämä kaunis kuva on Vihtijärveltä Iso-Kairin rannasta. Juha vinkkasi, että maisemakuvat kannattaa sommitella siten, että etualalla on jotain kiintopisteitä. Miltä tämä kuva näyttäisi ilman kiviä? Kuva: Juha Ahvenharju.
Tämä hiiripöllö liikkui pitkään Vihtijärvellä Sorvarin lähistöllä. Kimmo ja seurasi ja kuvasi sitä pitkään - niin pitkään, että pöllö tuli lopulta Kimmon vihellyksestä paikalle. Kuva: Kimmo Mäkiranta.
Pieni jyrsijä päätyi hiiripöllön ilta-ateriaksi. Kuva: Kimmo Mäkiranta
Vasta useiden peräjälkeen otettujen kuvien avulla paljastui, mitä hiiripöllö touhusi salamannnopein liikkein puun oksahangan luona. Jemmasi eväänsä. Kuva: Kimmo Mäkiranta.
Luontokurssi pyörii koko hankkeen ajan
Vahvistuva Vihtijärvi -hankekoordinaattorit ottavat mielellään vastaan ideoita ja toiveita luontokurssin tuleviksi teemoiksi. Tähän mennessä luontokurssi on kokoontunut yhteensä kymmenen kertaa. Teemoina ovat olleet mm. Vihtijärven luontoselvitys, villiyrtit, puut ja pensaat, petoeläimet sekä kevätluonto. Retkillä ovat tulleet tutuiksi myös mm. Lapoo-järven läheinen pato ja kosteikko sekä Rokokallion luolat. Lisäksi on opittu maisemanhoitoa raivaussahakurssin muodossa. Mistä sinä haluaisit seuraavaksi kuulla ja oppia, tai mihin luontokohteeseen tutustua? Kerro Helille (044 2760 001) tai Kaarinalle (044 2760 004). Hanke jatkuu vielä noin vuoden ajan.
(9.10.2017 Teksti: HE ja Leena Weiste, kuvat HE, Leena Weiste ja KP)
