FinE-taimi takaa laadun

FinE-kasveilla saadaan aikaan yhtenäisen näköinen kasvusto, koska eri paikoistakin hankitut FinE-lajikkeet ovat yhtenäisiä. Jos istutuksia halutaan myöhemmin täydentää tai laajentaa, varmistaa FinE-taimien käyttö istutusten yhtenäisyyden myös näissä tapauksissa. Ilmastollinen kestävyys ja soveltuvuus määriteltyihin käyttötarkoituksiin vähentävät istutusten uusimistarvetta ja taloudellista riskiä.

Tärkeä taimien kotimaisuutta korostava asia on, että FinE-tavaramerkkiä ja -logoa saavat käyttää vain sopimuksen tehneet suomalaiset taimistot Suomessa tuotettujen taimien markkinoinnissa.

Nyt FinE-kasveja on lähes 200 lajiketta tai kantaa. Suuri osa niistä on koristepuita ja pensaita sekä hedelmä- ja marjakasveja. Mukana on myös havupuita, joiden siemen on kerätty pohjoisista ja taatusti aidoista Luonnonvarakeskuksen siemenpuumetsiköistä. Monissa taimimyymälöissä on FinE-kasveja, vaikka erillisillä kylteillä ei niistä kerrottaisikaan. Yleensä FinE-tunnus on nimilapussa.

Syynä sekaannuksen aika

1900-luvun alku oli tuotannollisesti ja lajistollisesti kulta-aikaa myös taimistotuotannossa. Tuolloin meille kotiutui runsas valikoima kasveja, joista kestävimmät säilyivät istutuksissa pitkään ja vakiintuivat käyttöön. Tuolta ajalta ovat peräisin monet maatiais- ja perinnekasvimme.

Sotavuodet aiheuttivat meille tuotannollisen laman taimistoilla ja tuosta aallonpohjasta toipuminen kesti pitkään. Sotien jälkeen taimitarhatuotanto oli ymmärrettävästi erittäin hyötykasvipainotteista vielä 1960-luvulle asti. Lisäksi taimistojen tuotantomäärät olivat pieniä, eikä vähitellen heräävän viherrakentamisen tarpeita osattu ennustaa.

1970-luvulle tultaessa muuttoliike kaupunkeihin kasvoi huimasti ja uudisrakentamisen myötä myös viherrakentamisen taimitarpeet kasvoivat nopeasti. Tähän kysynnän kasvuun kotimaiset taimistot eivät kyenneet vastaamaan ja lisääntynyt taimitarve täytettiin tuonnilla. Tuontitaimet olivat valitettavan usein epäaitoja ja oloihimme sopimattomia. Tästä oli seurauksena viherrakentamisessa käytetyn kasviaineiston kestävyyden heikentyminen ja toistuvat kasvikuolemat istutuksissa. Koristekasvien viljelyssä olevat kasvikannat olivat osin epäaitoja ja epäyhtenäisiä. Nimistövirheet olivat yleisiä. Lisäysaineistoa hankittiin runsaasti ulkomailta.

FinE:n taustalla laajaa tutkimusta

1980-luvulle tultaessa kiivastui keskustelu kaupunkien istutuksiin saadusta kelvottomasta taimiaineistosta. Tuontiaineisto oli laadultaan varsin epätasaista, väärin nimettyä ja Suomen ilmastoon sopimatonta.  Sen vuoksi suuret viherurakat epäonnistuivat. Ulkomaisen taimiaineiston menestymistä ei tutkittu lainkaan. Kaiken kaikkiaan kasvien alkuperän merkitys Suomen ilmastossa oli unohdettu. Kaikki nämä ongelmat olivat perustana KESKAS-tutkimuksen käynnistämiselle.

KESKAS-tutkijat etsivät arvokkaita kasveja mm. vanhoista puistoista, kartanoista, pihoilta, arboretumeista, taimistoista ja hautausmailta. Jo tuolloin tehtiin laajoja kasvien etsintäkuulutuksia. Monivuotisen tutkimushankkeen aikana koottiin merkittävä tietokanta rekisteröidyistä kasveista.

KESKAS-tutkimuksen päättyessä Maatalouden tutkimuskeskuksessa MTT (nykyisin Luonnonvarakeskus LUKE) käynnistettiin kantavalinta- ja vertailukokeita. Rekisteröityjen kasvikantojen lisäystä tutkittiin myös ja silloin paljastui, että kasviaineiston terveys on tutkittava ja aineisto puhdistettava ennen emokasvien jakoa tuotantoon.

MTT rekisteröi FinE-tavaramerkin vuonna 1997. Sen tavoitteena oli kantavertailukokeiden tulosten saaminen julkisuuteen. Merkki toi tutkitulle aineistolle statuksen. Samalla se tarjosi statuksen myös puhtaalle emomateriaalille sekä laji- ja lajikeaidolle aineistolle. Ensimmäiset FinE-kasvit julkistettiin vuonna 1997.

Tälle vuosituhannelle tultaessa oli MTT:ssä jo käynnistynyt viherrakentamisen kasvien käyttötutkimuksia yhteistyössä kaupunkien ja seurakuntien kanssa. Käyttötutkimuksista voi nostaa esiin erityisesti puuvartiset maanpeitekasvit, löytöruusut ja viheralueille soveltuvat perennat.  Nämä laajat tutkimushankkeet tuottivat lukuisia uusia FinE-kasveja. FinE-kasvivalikoima laajeni myös kotimaisilla hedelmä- ja marjalajikkeilla.

Muutoksia FinE-järjestelmän hallinnassa

Luonnonvarakeskuksen toimintojen karsimisen yhteydessä FinE-toiminta katsottiin kustannuksia aiheuttavaksi rönsyksi ja Luke ilmaisi halukkuutensa luopua FinE-tavaramerkin hallinnasta. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin siihen, että tavaramerkin omistus ja hallinta siirtyi Taimistoviljelijät ry:lle. Katsottiin, että yhdistys on sopiva avoin ja neutraali taho tavaramerkin haltijaksi.  Niinpä Taimistoviljelijät ry osti FinE-tavaramerkin Luonnonvarakeskukselta vuoden 2017 lopulla. Tässä vaiheessa 15 taimistoa on tehnyt sopimukset FinE-järjestelmään osallistumisesta.

FinE:n edut tiivistettynä:

• Varma todiste lajikkeen aitoudesta
• Lajikkeen yhtenäisyys
• Varma menestyminen
• Taattu koriste- ja käyttöarvo
• Kotimainen taimi – merkkiä saa käyttää vain Suomessa kasvatetuilla taimilla

Taimistoviljelijöiden yhdistykseen kuuluu yksityisiä taimitarhoja, jotka kasvattavat monivuotisten koriste- ja hyötykasvien taimia.

Lisätietoa FinE-kasveista: www.taimistoviljelijat.fi/finekasvit/finekasvitlista

Lisätietoja: Taimistoviljelijät ry, Jyri Uimonen jyri.uimonen@puutarhaliitto.fi, 040 827 4833