Pohjoisen venäjän puukirkot Pohjoismainen arkkitehtuuri - Suomen ...

<strong>Pohjoisen</strong> Venäjän <strong>puukirkot</strong><br />

Vanhat postikortit saivat englantilaisen valokuvaajan<br />

Richard Daviesin lähtemään vuonna 2002 Pohjois-Venäjälle<br />

selvittämään, mitä kuvien esittämistä puukirkoista oli<br />

vielä jäljellä. Monia säilyneitä kirkkoja uhkasi tuhoutuminen,<br />

mutta paljon arvokastakin löytyi. Sivu 13.<br />

<strong>Pohjoismainen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong><br />

Mitä kuuluu <strong>arkkitehtuuri</strong>lle Pohjoismaissa? Millaisia ovat<br />

olleet historialliset yhteydet ja vuorovaikutus? Mitä tapahtuu<br />

juuri nyt? Museon talvinäyttely esittelee Gert Wingårdhin<br />

taloja ja <strong>arkkitehtuuri</strong>käsitystä. Luento-ohjelma takasivulla.<br />

<br />

SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO syksy 2009 – Talvi 2010 | Finlands arkitekturmuseum höst 2009 – vinter 2010

---

Arkkitehti, museon johtaja Severi Blomstedt on toiminut arkkitehtina ja opettajana sekä lukuisissa<br />

luottamustoimissa Suomessa ja ulkomailla. <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museon johtajana hän on toiminut<br />

vuodesta 2002. Severi Blomstedt jättää johtajan tehtävät vuoden lopussa.<br />

Professori, arkkitehti Gunnel Adlercreutz on arkkitehdinuransa lisäksi toiminut lukuisissa luottamustoimissa<br />

kotimaassa ja ulkomailla. Hän oli Rakennustietosäätiön RTS:n yliasiamies 1995–2006.<br />

Gunnel Adlercreutz on Teknillisen korkeakoulun kunniatohtori ja toimii nykyään Puu kulttuurissa ry:n<br />

hallituksen puheenjohtajana.<br />

Seitsemän vuotta näköalapaikalla<br />

Gunnel Adlercreutz: Severi Blomstedt,<br />

olet toiminut <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen<br />

museon johtajana<br />

7 vuotta. Se on pitkä aika, jona on<br />

tapahtunut paljon. Toisaalta se<br />

saattaa tuntua lyhyeltä ajalta, jona<br />

paljon jäi vielä saavuttamatta. Kertoisitko<br />

taustastasi, joka on johtanut<br />

siihen, että olet nyt museon johtaja.<br />

Severi Blomstedt: Luulen, että pitää<br />

mennä niinkin kauas kuin vuoteen<br />

1978, jolloin tulin rekrytoiduksi näyttelyyn<br />

“Métamorphoses finlandaises”,<br />

joka oli Pariisin Pompidou-keskuksessa<br />

nähty suuri suomalaisen<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>n ja designin katselmus.<br />

Tulin siihen alunperin Kristian Gullichsenin<br />

apuriksi ja sitten vähitellen<br />

myös yhä enemmän vastuulliseksi<br />

näyttelyn <strong>arkkitehtuuri</strong>puolesta.<br />

Tämä näyttely oli merkittävä asia<br />

ammatillisella urallani sikälikin, etten<br />

oikeastaan ennen sitä ollut koskaan<br />

ajatellut, että tekisin näyttelyitä niin<br />

paljon kuin sitten loppujen lopuksi<br />

olen tullut tehneeksi. Osittain tämän<br />

näyttelyn seurauksena päädyin<br />

1980-luvulla museon näyttelyosaston<br />

johtajaksikin.<br />

Työskentely Rakennustaiteen<br />

museossa oli minulle – kuten monelle<br />

muullekin – tietynlainen kakkoskorkeakoulu.<br />

Siinä oppi paljon lisää<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>sta, taittamaan, hoitamaan<br />

käytännön asioita ja myöskin<br />

kansainvälistä toimintaa.<br />

Oliko ammatinvalintasi itsestään<br />

selvä? Sinähän jouduit tekemään<br />

sen vaikean päätöksen, että<br />

valitset saman ammatin kuin mm.<br />

isälläsi Aulis Blomstedtilla oli.<br />

Minulla oli alussa jostain takaraivosta<br />

tullut terve torjunta. Se<br />

johtui varmaankin osittain siitä, että<br />

isäni oli arkkitehti, samoin setäni ja<br />

isoisänikin. Myös veljeni oli opiskelemassa<br />

arkkitehdiksi. Mutta mitä<br />

pitemmälle lukioaikana asiaa pohdin,<br />

sen enemmän vakuutuin siitä, että<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong> on alani.<br />

Jos päättää valita vanhempiensa<br />

ammatin on, tiedettävä, että siitä<br />

seuraa myös hankaluuksia. Arkkitehdin<br />

ammatti – niin kuin yleensä<br />

luovat ammatit – on sellainen, jossa<br />

rakennetaan muun ohella myös omaa<br />

identiteettiä.<br />

Seitsemän vuotta sitten päätit<br />

hakea rakennustaiteen museon johtajan<br />

paikkaa. Oliko se äkkipäätös?<br />

Vasta kun paikka julistettiin<br />

virallisesti hakuun, rupesin asiaa<br />

vakavasti miettimään. Muutamat<br />

ihmiset minulta kyllä sitten kysyivätkin<br />

kiinnostustani. Oma työtilanteeni<br />

oli tuolloin myös sellainen, että tämä<br />

sopi kuvioon hyvin. Tietysti kaikkein<br />

tärkeintä oli, että minulla oli jo aiempaa<br />

kokemusta museon palveluksessa<br />

ja näin tiesin mistä on kysymys.<br />

Tunsin myös ennalta ihmisiä täällä, joten<br />

päätös hakea johtajaksi oli sitten<br />

loppujen lopuksi aika helppo.<br />

Mutta talossahan oli aika paljon<br />

ongelmia. Ehkä osittain näistä syistä<br />

ilmapiiri ei ollut erityisen avoin<br />

mihinkään suuntaan. Miten itse näet<br />

alkutilanteen näin jälkikäteen?<br />

Oli hyvä, etten ulkopuolelta<br />

tulleena siitä tiennyt ja tilanne alkoi<br />

minulle vasta vähitellen valjeta.<br />

Minultakin otti aikansa oppia, miten<br />

tämä museo toimii. Kun sitten aloin<br />

nähdä, minkälainen fantastinen porukka<br />

tässä museossa on töissä, sain<br />

pohjaa ryhtyä kehittämään työskentelyä<br />

haluamaani suuntaan. Tärkeänä<br />

uutena toimintamuotona luotiin joka<br />

toinen viikko kokoontuva johtoryhmä,<br />

johon kuuluvat toimien esimiehet.<br />

Siitä on muodostunut keskustelufoorumi,<br />

joka on auttanut minua<br />

paljon. Henkilökunnan valtava<br />

kapasiteetti – sekä tiedollinen että<br />

taidollinen – on saatu tehokkaammin<br />

suunnatuksi toimintojen kehittämiseen.<br />

Johtoryhmän kautta olen myös<br />

saanut huomattavasti paremman<br />

käsityksen siitä, missä museossa<br />

kokonaisuutena mennään. Talossa on<br />

syntynyt vuoropuhelua, välillä kipakkaakin,<br />

mutta niin pitää ollakin.<br />

Näiden vuosien myötä olen myös<br />

useamman kerran hämmästellyt<br />

miten vahvasti henkilökunta on sitoutunut<br />

tähän museoon. Tällä museolla<br />

on oma ilmapiirinsä ja vetovoimansa.<br />

Mitkä olivat suurimmat ongelmat<br />

kun tulit taloon?<br />

Ymmärtääkseni johdon ja henkilöstön<br />

kanssakäyminen oli aika ajoin<br />

hieman etäistä. Toinen seikka, jossa<br />

kurssin muutos oli paikallaan, olivat<br />

yhteiskuntasuhteet. Nehän ovat vuosien<br />

mittaan muodostuneet yhä vain<br />

tärkeämmiksi. Myös palkat, joita museo<br />

pystyy tällä hetkellä maksamaan,<br />

ovat täysin alimitoitettuja esimerkiksi<br />

muuhun museoalaan verrattuna.<br />

Nopeasti muuttuvassa ja<br />

raaistuvassa maailmassa pitäisi vähitellen<br />

kuitenkin päästä sellaiselle<br />

tasolle, että talon menestyminen ei<br />

olisi yksinomaan siitä kiinni, että sitoutuneet<br />

ihmiset mahdollisesti jopa<br />

repivät omasta selkänahastaan menestyksen<br />

vaatiman työpanoksen.<br />

Varmaa perusrahoitusta pitää olla.<br />

Näin ei todellakaan voi jatkua<br />

kovin pitkään. Ja voi olla, että, henkilökunnan<br />

vahva sitoutuneisuuskin<br />

on katoava luonnonvara. Se, että

---

sitä minun aikanani on vielä ollut, on<br />

minun onneni. Se on auttanut minua<br />

todella paljon, mutta sen varaan ei<br />

museon tulevaisuutta voi varmasti<br />

enää rakentaa.<br />

Mitkä ovat tämän hetken suurimmat<br />

haasteet?<br />

Ensimmäisenä tulee mieleen<br />

Designmuseon ja meidän yhteinen<br />

rakennushanke: museoiden välissä<br />

olevalle pihalle rakennettava<br />

uudisrakennus, johon tulee mm.<br />

yhteisiä näyttelytiloja, kirjasto ja<br />

kahvila. Suunnitelma pitäisi nyt<br />

saada nopeasti liikkeelle. Se on tällä<br />

hetkellä sikäli oudossa vaiheessa,<br />

että vastustajia ei löydy, mutta hanke<br />

ei kuitenkaan edisty niin ripeästi kuin<br />

pitäisi. Helsingin kaupunkia myöten<br />

kaikki tahot ovat sitä mieltä, että<br />

tällainen tarvitaan, ja silti esimerkiksi<br />

valtioneuvoston viimeisimpään budjettikehykseen<br />

sitä ei ponnistuksistamme<br />

huolimatta saatu mukaan.<br />

Muut ajankohtaiset ongelmat<br />

ovat sitten varmaankin tavallisia,<br />

kuten ikuinen riittävän taloudellisen<br />

tuen puute?<br />

Vaikka olemme julkisen rahoituksen<br />

osalta aikalailla jäljessä pohjoismaisista<br />

sisarmuseoistamme, on<br />

kuitenkin ilolla todettava, että parin<br />

vime vuoden aikana opetusministeriö<br />

on korottanut toiminta-avustuksiamme<br />

merkittävästi ja muutenkin<br />

osoittanut ymmärrystä toimintamme<br />

erityisluonnetta kohtaan.<br />

Museomme on maailman toiseksi<br />

vanhin – kansainvälisestikin arvostettu<br />

– <strong>arkkitehtuuri</strong>museo, joka on<br />

muun toimintansa ohella harjoittanut<br />

esimerkiksi kulttuurivientiä jo yli viisikymmentä<br />

vuotta. Arkkitehtuurihan<br />

on ollut ja tulee varmasti lähitulevaisuudessa<br />

vielä suuremmassa määrin<br />

olemaan yksi suomalaisen kulttuuriviennin<br />

keihäänkärkiä.<br />

Museomme nauttimasta kansainvälisestä<br />

arvostuksesta on hyvänä<br />

osoituksen se, että edustajiamme<br />

on kutsuttu moniin merkittäviin alan<br />

kansainvälisten järjestöjen hallintoelimiin<br />

ja juryihin. Tämä on mielestäni<br />

kulttuurivientiä jos mikä.<br />

Arkkitehtuuria on kaikessa<br />

abstraktisuudessaan vaikea esitellä<br />

yleisölle. Arkkitehtuuriahan joudutaan<br />

esittelemään useimmiten<br />

Severi Blomstedt esittelee <strong>Suomen</strong> arkitehtuuria 0607-näyttelyä Kiovassa toukokuussa 2009.<br />

Näyttelyn avasi Tasavallan Presidentti Tarja Halonen virallisen valtiovierailunsa yhteydeässä.<br />

kaksiulotteisesti ja eri mittakaavassa mittakaavassa varsin merkittävä ja<br />

kuin todellisuudessa. Nämä seikat arvokas. Meillä on toistaiseksi ollut<br />

vierottavat helposti maallikkoja. sellainen onni, että olemme saaneet<br />

On otettava entistä enemmän lahjoituksina valtaosan kokoelmistamme.<br />

käyttöön kaikki uudet keinot, joilla<br />

Tämä on erittäin harvinaista.<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>a pystytään paremmin Tällä hetkellähän <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustuksia<br />

havainnollistamaan.<br />

myydään jo huutokaupoissa<br />

Miten näet rakennusteollisuuden korkeaan hintaan.<br />

roolin museon toiminnassa?<br />

Kirjastomme on alan tärkein ja<br />

Se on yksi niistä tärkeistä sektoreista,<br />

monipuolisin Suomessa. Kun Design-<br />

joita olen yrittänyt saada museon ja meidän yhteinen laajennus<br />

enemmän mukaan toimintaamme. toteutuu ja museoidemme kirjastot<br />

Arkkitehtuurihan on tärkeä osa siinä yhteydessä yhdistetään, tulee<br />

rakentamisklusteria. Ikävä kyllä uusi kokonaisuus rakentumaan keskeisiltä<br />

rakennusteollisuuden piirissä ei vielä<br />

osiltaan meidän kirjastomme<br />

ole oikein tajuttu, miten korkeassa pohjalta.<br />

kurssissa suomalainen nyky<strong>arkkitehtuuri</strong><br />

Tässä oli nyt lista toimintoja, jot-<br />

maailmalla on – enkä tässä ka tarvitsevat uuden rakennuksen.<br />

tarkoita tietenkään enää Aaltoa. Mielestäni<br />

Kyllä, unohtamatta myöskään<br />

tätä asiantilaa rakennusala julkaisutoimintaamme. On myös<br />

voisi hyödyntää nykyistä huomattavasti<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>kirjallisuutta, jonka<br />

enemmän.<br />

lähestymiskulma tai aihe ei välttä-<br />

Arkkitehtuuria ei oikein ymmärretä,<br />

mättä ole edes tarkoitettu suurelle<br />

koska se ei ole riittävän konk-<br />

yleisölle, mutta jota jonkun tahon<br />

reettista, ja on hivenen pelottavaa, tulee kuitenkin julkaista. Sama pätee<br />

jos joutuu alistumaan siihen. Design tietenkin myös näyttelyihin.<br />

on tuotteena niin valtavan paljon Nyt kun elämme tällaista hypeaikaa,<br />

helpompi ja yksinkertaisempi. Mutta<br />

jossa kaikki kaupallistetaan<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>n esittäminen ja sen ja hyödynnetään puhki, unohtuu<br />

taustoittaminen ei tapahdu yksinomaan<br />

helposti, että esimerkiksi Rakennus-<br />

näyttelyiden avulla.<br />

taiteen museon kaltaisella kulttuu-<br />

Tässä yhteydessä ei tule unohtaa rilaitoksella on myös velvoitteita ja tavoitteita,<br />

myöskään museomme muita toimintoja.<br />

joiden merkitys ja vaikutus<br />

Esimerkiksi piirustus- ja valokuvakokoelmiemme<br />

ei ole kaupallisesti tai kävijämäärillä<br />

kartuttaminen, mitattavissa. Rakennustaiteen muse-<br />

hoito, tutkiminen ja esitteleminen on kaltaisen instituution toiminnassa<br />

ovat perusruisleipäämme. Piirustuskokoelmammehan<br />

tämän ulottuvuuden on aina oltava<br />

on maailmankin mukana. Pinnallinen yleisen<br />

maun<br />

Jatkuu sivulla 12 | Lue koko haastattelu osoitteessa www.mfa.fi

---

Arkkitehtuurin kameleontti<br />

Kun tarkastelee Gert Wingårdhin monipuolista<br />

ja omintakeista, yli kolmen vuosikymmenen<br />

mittaista tuotantoa, herää halu verrata sitä<br />

sekä nyky<strong>arkkitehtuuri</strong>in että viime vuosisadan modernismiin,<br />

arkkitehtien sekä yksilöllisiin että tavanomaisiin<br />

suunnittelutapoihin.<br />

Kaukaa katsottuna Ruotsi ja Suomi ovat kulttuuriltaan<br />

ja yhteiskunnaltaan nykyisin lähes samankaltaisia,<br />

mutta läheltä katsottuna voi huomata monenlaisia<br />

pieniä eroja. Näiden naapurimaiden <strong>arkkitehtuuri</strong>a<br />

on usein verrattu keskenään - suomalaisten taholta<br />

joskus ylpeyttä tuntien, sillä olihan Suomella Alvar<br />

Aalto ja Reima Pietilä. Näille kahdelle 1900-luvun<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>n mestarille oli ominaista suunnitelmien<br />

variaatio, erilaisten ratkaisujen luominen erilaisiin<br />

tilanteisiin. Modernismin fundamentalistinen siipi ei<br />

ole kuitenkaan koskaan arvostanut sitä, että suunnittelijalla<br />

on lavea paletti, ja siksipä osa arkkitehdeista<br />

moitiskeli 1960-70-luvulla Aaltoa ja eritoten Pietilää<br />

siitä, että heillä ei ollut selkeää ja ”puhdasta” tyyliä,<br />

kuten esimerkiksi Ludwig Mies van der Rohella. Samanlaisen<br />

dogmaattisen arvostelun kohteeksi joutui<br />

aikoinaan erityisesti Eero Saarinen, jota eri maiden<br />

arkkitehdit syyttivät siitä, että hänen kaikki työnsä<br />

poikkeavat toisistaan. Sittemmin maailma on muuttunut<br />

yhä enemmän kulttuurien suureksi sekamelskaksi,<br />

ja se on laventanut myös <strong>arkkitehtuuri</strong>n ilmaisukeinoja<br />

kohti tyylien ja muotojen pluralismia. Silti on edelleen<br />

sitkaita arkkitehteja, jotka vuosikymmenestä toiseen<br />

”piirtävät samaa taloa”, olipa rakennus tai sen sijainti<br />

Hieman kärjistäen voidaan<br />

sanoa, että ruotsalaisilla<br />

arkkitehdeilla oli takavuosina<br />

tapana vinoilla, että Suomessa<br />

on vallalla arkkitehtikeskeinen<br />

suunnittelutapa, tasakattoiseen<br />

modernismiin perustuva,<br />

hieman suoraviivainen sankari<strong>arkkitehtuuri</strong>.<br />

Suomalaiset<br />

arkkitehdit taas moittivat<br />

ruotsalaista <strong>arkkitehtuuri</strong>a<br />

liian anonyymista asiakaslähtöisyydestä,<br />

pehmoilusta<br />

ja yleisöä kosiskelevista<br />

uusvanhoista taloista.<br />

mikä hyvänsä, ja<br />

huolimatta siitä,<br />

sopiiko ratkaisu<br />

vaikkapa historialliseen<br />

ympäristöön.<br />

Omalla,<br />

tunnistettavalla<br />

tyylillä saadaan<br />

huomiota ja<br />

luodaan muista<br />

erottuva brändi,<br />

kuten vaikkapa<br />

Frank Gehryn,<br />

Zaha Hadidin ja<br />

Richard Meierin<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>ssa.<br />

Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että ruotsalaisilla<br />

arkkitehdeilla oli takavuosina tapana vinoilla, että<br />

Suomessa on vallalla arkkitehtikeskeinen suunnittelutapa,<br />

tasakattoiseen modernismiin perustuva, hieman<br />

suoraviivainen sankari<strong>arkkitehtuuri</strong>. Suomalaiset<br />

arkkitehdit taas moittivat ruotsalaista <strong>arkkitehtuuri</strong>a<br />

liian anonyymista asiakaslähtöisyydestä, pehmoilusta<br />

ja yleisöä kosiskelevista uusvanhoista taloista.<br />

Tällaisesta ristiriitaisesta, jälkimodernistisesta<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>-ilmastosta nousi Gert Wingårdh. Mitä<br />

erilaisimpien ja erinäköisten pienten projektien jälkeen<br />

Wingårdh alkoi suunnitella yksilöllisiä rakennuksia,<br />

joissa arkkitehti on luova, intuitiivinen muodonantaja.<br />

Hän löysi vaikutteita muun muassa naapurimaastaan<br />

Suomesta, jossa häneen tekivät vaikutuksen Reima<br />

Pietilän veistokselliset työt. Kiehtovasti maisemaan<br />

kätkeytyvä, muodonannoltaan orgaaninen Öijaredin<br />

golfkerhon rakennus on hieno esimerkki Pietilän muotomaailmasta<br />

ammentamisesta. Veistoksellisuutta<br />

ja vapaita muotoja on monissa muissakin Wingårdhin<br />

töissä, kuten Astra Zenecan henkilöstöravintolassa ja<br />

Hogian pääkonttorissa.<br />

Wingårdhin suunnittelulle on ominaista mitä erilaisimpien<br />

vaikutteiden ammentaminen ja niiden rohkea<br />

ja ennakkoluuloton soveltaminen. Ratkaisut, muodonannot<br />

ja materiaalit vaihtelevat keskenään melko<br />

suurestikin eri töiden välillä. Työt ulottuvat pienestä<br />

saaristohuvilasta suuren lääketehtaan pääkonttoriin,<br />

ja vastaavasti <strong>arkkitehtuuri</strong>n kirjo ulottuu pehmeästä<br />

ja maanläheisestä rakentamisesta, orgaanisista muodoista<br />

ja luonnonmateriaaleista, turvekatoista ja punamullatuista<br />

puuseinistä viileään ja suoraviivaiseen<br />

high techiin ja teräs- ja lasirakenteisiin. Kiinnostavia<br />

ovat monet pienet rakennukset, joista löytyy rakennusperinteestä<br />

kehiteltyjä moderneja sovelluksia. On<br />

myös talon arkkityyppejä, kuten viehättävä Kvarnhuset.<br />

Wingårdh ei todellakaan vala rakennuksiaan<br />

tietynlaiseen muottiin tai käsialaan, vaan sen sijaan<br />

hän näyttää kehittävän ja keksivän tilanteen mukaan<br />

uusia ja erilaisia sovelluksia, toisinaan pioneerimaisesti.<br />

Tässä mielessä metodina näyttäisi olevan utelias<br />

leikki, ankaran totisuuden ja vakavuuden vastakohtana.<br />

Rakennuksen toiminnan ja paikan lähtökohta<br />

tuntuu olevan hänelle avain ratkaisulle ja muodonannolle,<br />

ei ennalta määrätty oma tyyli. Niinpä Wingårdhin<br />

suunnittelemat rakennukset mukautuvat luontevasti<br />

paikkaansa ja ympäristöönsä, ja sen lisäksi niillä on<br />

usein tunnistettava identiteetti. Niitä yhdistää taitava<br />

luonnonvalon käyttö ja korkealuokkaiset materiaalit ja<br />

yksityiskohdat. Rakennusten pitkä elinkaari näyttää<br />

myös olevan Wingårdhille tärkeää, sillä monissa hänen<br />

toimistonsa suunnittelemissa rakennuksissa on kestävien<br />

materiaalien lisäksi viettävät katot ja kookkaat<br />

räystäät - siis tervettä realismia pohjoisen vaativissa<br />

ilmasto-oloissa. Tässäkin mielessä Wingårdh on murtanut<br />

perinteisen, fundamentalistisen modernismin<br />

dogmeja. Mieleen muistuu Teknillisen korkeakoulun<br />

emeritusprofessorin Jan Söderlundin opiskelijoilleen<br />

ja kollegoilleen usein kertoma anekdootti Gert<br />

Wingårdhista, joka aloittaessaan luentonsa uusille<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>n opiskelijoille aina aluksi kaataa päänsä<br />

päälle lasillisen vettä ja alkaa sitten puhua rakennus-<br />

4<br />

Müritzeum, Waren, Tanska, 2005–07.<br />

Kuva: Åke E:son Lindman AB

---

VillAnn, Särö, 2003–05.<br />

Kuva: James Silverman.<br />

ten kosteuden hallinnan keskeisestä merkityksestä<br />

arkkitehdin suunnittelutyössä.<br />

Uutta on se, että viime vuosina Wingårdhin<br />

tuotannossa on alkanut esiintyä myös minimalistista,<br />

kansainvälisen mallin mukaista modernismia aiemman<br />

monimuotoisuuden ja persoonallisen otteen kustannuksella.<br />

Wingårdhin vahvuus on kuitenkin monimuotoisessa<br />

ja veistoksellisessa <strong>arkkitehtuuri</strong>ssa, mutta myös<br />

pelkistetyt ja laatikon muotoiset talot hän suunnittelee<br />

avustajineen niin yksityiskohtaisesti, että ne erottuvat<br />

usein edukseen Ruotsin nyky<strong>arkkitehtuuri</strong>sta.<br />

Wingårdhin tuotanto on laaja, ja niin on avustajien<br />

joukkokin. Toimiston suunnittelemien rakennusten<br />

keskinäisestä variaatiosta voisi päätellä, että myös<br />

projektien vetäjät pääsevät vaikuttamaan muodonantoon<br />

ja ratkaisuihin. Toimistojakin on kaksi, Ruotsin<br />

kummallakin reunalla. Tällaisen koneiston pyörittäminen,<br />

organisointi ja delegointi on jo itsessään hyvin<br />

vaativa tehtävä, mutta Wingårdh näyttää selviytyvän<br />

siitä hyvin. Sitä osoittaa töiden laatu ja <strong>arkkitehtuuri</strong>n<br />

jatkuva uudistuminen. Eikä Gert Wingårdhin luovuuden<br />

lähde näytä olevan ehtymässä, sillä uusia, kiinnostavia<br />

ja mitä erilaisimpia kilpailuehdotuksia ja rakennuksia<br />

tulee koko ajan lisää.<br />

Harri Hautajärvi<br />

Gert Wingårdh. Kahdeksan taloa<br />

9.12.2009–28.2.2010<br />

Ruotsin tunnetuimpiin kuuluva arkkitehti aloitti uransa<br />

Göteborgissa 1977. Useimmat hänen rakennuksistaan<br />

ovat läntisessä Ruotsissa, mutta niitä on myös eri puolilla<br />

maailmaa. Wingårdhille ominaisesta varioinnista on tullut<br />

osa kansainvälistä Ruotsi-kuvaa. Näyttelyyn on valittu<br />

taloja, jotka heijastavat hänen runsaan ja monipuolisen<br />

tuotantonsa ominaispiirteitä. Talojen ohella näyttely<br />

esittelee Wingårdhin <strong>arkkitehtuuri</strong>käsitystä. Tuottaja:<br />

Arkitekturmuseet, Tukholma<br />

Harri Hautajärvi on arkkitehti, joka tekee suunnittelu-, tutkimus- ja<br />

kirjoitustöitä omassa arkkitehtitoimistossaan. Hän oli Arkkitehti-lehden<br />

päätoimittaja 2000-08. Artikkeli “An Architectural Chameleon”<br />

on julkaistu alun perin englanniksi kirjassa Gert Wingårdh. Thirty<br />

Years of Architecture Through Four Decades, (toim. Mikael Nanfeldt),<br />

Birkhaüser 2008.<br />

<strong>Pohjoismainen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong><br />

Mitä kuuluu <strong>arkkitehtuuri</strong>lle Pohjoismaissa? Millaisia<br />

ovat olleet historialliset yhteydet ja vuorovaikutus?<br />

Mitä tapahtuu juuri nyt? Luento-ohjelma takasivulla.<br />

Kajplants 01, Malmö, 1999–2001.<br />

Kuva: Åke E:son Lindman.

---

En arkitektonisk kameleont<br />

När man utvärderar Gert Wingårdhs varierade och<br />

unika produktion, vilken sträcker sig över en period<br />

på tre decennier, känns det nödvändigt att jämföra<br />

hans arbete såväl med den nutida arkitekturen som med<br />

modernismen från det förra århundradet, men hans arbeten<br />

väcker också frågan om jämförelser mellan arkitekters<br />

individuella och allmänna design.<br />

På avstånd ter sig Sverige och Finland närmast identiska<br />

vad gäller kultur och samhällsliv, men en närmare titt<br />

avslöjar många små skillnader. Arkitekturen i dessa grannländer<br />

jämförs ofta – för finländarna ofta med viss stolthet,<br />

eftersom Finland har Alvar Aalto och Reima Pietilä. Typiskt<br />

för dessa mästare i 1900-talets arkitektur var deras variationsrikedom,<br />

olika förutsättningar skapade olika lösningar.<br />

Den fundamentalistiska falangen inom den modernistiska<br />

arkitekturen har aldrig uppskattat att arkitekten har en<br />

bred palett. På 1960- och 70-talen kritiserade därför några<br />

arkitekter Aalto, och i ännu större utsträckning Pietilä,<br />

för att inte ha en tydlig och ”ren” stil på samma sätt som till<br />

exempel Ludwig Mies van der Rohe. Också Eero Saarinen<br />

blev på sin tid målgrupp för samma sorts kritik på grund av<br />

det faktum att alla hans arbeten var olika varandra. Men<br />

världen har ändrats och i växande utsträckning blivit ett<br />

potpurri av kulturer vilket också breddat arkitekturen mot<br />

en pluralism i stilar och former. Icke desto mindre finns det<br />

envisa arkitekter som decennium efter decennium fortsätter<br />

att ”rita samma byggnad” oavsett vilken slags byggnad<br />

det skall vara, var den ligger eller huruvida den passar i<br />

exempelvis en historisk miljö. Med en individuell och igenkännbar<br />

stil är det möjligt att nå kritikernas uppmärksamhet<br />

och skapa ett distinkt varumärke, såsom Frank Gehrys,<br />

Zaha Hadids eller Richard Meiers arkitektur gjort.<br />

Med ett lätt polemiserande, kan man säga att svenska<br />

arkitekter tidigare brukade skämta om att den finska<br />

arkitektcentrerade metoden att gestalta var en kvarleva av<br />

den heroiska modernismen med platta tak. Finska arkitekter<br />

å sin sida klagade över att den svenska arkitekturen<br />

var allt för anonym och brukaranpassad, allt för vek och<br />

publikfriande med sina gammeldags hus. Gert Wingårdh<br />

har vuxit ur ett sådant motsägelsefullt postmodernistiskt<br />

arkitekturklimat. Efter de mest varierade och avvikande<br />

småprojekt började Wingårdh rita unika byggnader där<br />

arkitekten framträder som en kreativ och intuitiv designer.<br />

Han fick inspiration från, till exempel, grannlandet Finland<br />

där han imponerades av Reima Pietiläs skulpturala arbeten.<br />

Öijareds golfklubb är ett exempel på en byggnad som Wingårdh<br />

skapade utifrån Pietiläs arkitektur. Det skulpturala<br />

och de fria formerna kan också återfinnas i andra delar av<br />

Wingårdhs arbeten, såsom restaurangen för de anställda<br />

på Astra Zeneca och i Hogias huvudkontor.<br />

Typiskt för Wingårdh är att finna inspiration i de mest<br />

varierade källor och använda dem djärvt och okonventionellt.<br />

Lösningarna, formerna och materialen i varje<br />

projekt varierar påtagligt. Arbetena spänner från små<br />

Gert Wingårdh. Åtta hus<br />

9.12.2009–28.2.2010<br />

En av Sveriges mest kända arkitekter<br />

påbörjade sin karriär i Göteborg<br />

1977. De flesta av hans byggnader<br />

finns i västra Sverige, men hans verk<br />

finns också runt om i världen. Det för<br />

Wingårdh karakteristiska sättet att<br />

variera har blivit en del av den internationella<br />

sverigebilden. Man har valt till<br />

utställningen projekt, vilka avspeglar<br />

de rikliga och mångsidiga dragen i<br />

hans produktion. Förutom byggnader,<br />

presenterar utställningen också<br />

Wingårdhs arkitekturbegrepp.<br />

Producent: Arkitekturmuseet,<br />

Stockholm.<br />

Golfbana, Öijared Country Club,<br />

Lerum, 1987–88.<br />

Foto: Stefan Hallberg.<br />

6

---

skärgårdshus till huvudkontor för stora läkemedelsbolag<br />

och följaktligen spänner arkitektur också från mjuka jordnära<br />

byggnader, organiska former och naturliga material,<br />

grästak och rödmålat trä, till en cool och rättfram hightech<br />

av stål och glas. Av särskilt intresse är de många små<br />

byggnader där man kan finna moderna tillämpningar på<br />

traditionella lösningar. Där finns också arketypiska hus,<br />

såsom det charmiga Kvarnhuset. Wingårdh anpassar inte<br />

sina byggnader till en särskild form eller stil, men istället<br />

utvecklat och uppfunnit nya och olika lösningar beroende<br />

på situationen, i några fall på ett helt banbrytande sätt.<br />

På detta sätt skulle hans metod kunna beskrivas som en<br />

kuriös lek i motsats till gravt allvar. Funktionen och byggnadens<br />

plats är ändå utgångspunkterna för problemlösningen<br />

vilka inte styrs särskilt mycket av en förutbestämd idé om<br />

en egen stil. Därför är Wingårdhs byggnader anpassade till<br />

sin plats och omgivning<br />

Med ett lätt polemiserande, med lätt hand och har<br />

kan man säga att svenska till yttermera visso en<br />

arkitekter tidigare brukade igenkännbar identitet.<br />

skämta om att den finska Vad som är uppenbart<br />

arkitektcentrerade metoden i dessa byggnader är<br />

att gestalta var en kvarleva av arkitektens skickliga<br />

den heroiska modernismen med användning av dagsljuset,<br />

platta tak. Finska arkitekter<br />

materialens höga<br />

å sin sida klagade över att den kvalitet och den överallt<br />

svenska arkitekturen var allt för<br />

skickligt genom-<br />

anonym och brukaranpassad, förda detaljeringen.<br />

allt för vek och publikfriande Överväganden om<br />

med sina gammeldags hus. byggnaders långa liv<br />

verkar också vara betydelsefullt för Wingårdh, eftersom<br />

många av hans byggnader förutom hållbara material också<br />

har lutande tak och långa takfötter – med andra ord, en<br />

hälsosam realism i det krävande nordiska klimatet. Också<br />

i denna mening har Wingårdh brutit med den traditionella<br />

fundamentalistiska modernismen.<br />

Nytt i Wingårdhs arkitektur på senare år är närvaron<br />

av en modernistisk minimalism som utgår från internationella<br />

trender vilket skett på bekostnad av hans tidigare<br />

varierade och personliga approach. Styrkan i Wingårdhs<br />

arkitektur ligger emellertid i hans mångsidiga och skulpturala<br />

arkitektur. Också de minimalistiska och lådformade<br />

byggnader han ritar med sina medarbetare görs med sådan<br />

detaljering att de tveklöst står ut från den mesta arkitekturen<br />

i Sverige.<br />

Wingårdhs produktion är omfattande, liksom antalet<br />

medarbetare på kontoret. Att döma av variationen i<br />

byggnaderna som kontoret ritar, skulle man kunna anta att<br />

projektledarna också haft inflytande över gestaltningen.<br />

Till detta kommer att Wingårdh har två kontor, en på var<br />

sida landet. Att springa emellan, organisera och delegera<br />

inom en sådan organisation är i sig en krävande uppgift<br />

vilken Wingårdh verkar hantera väl. Ett bevis på detta är<br />

kvaliteten i gestaltningen och arkitekturens kontinuerliga<br />

förnyelse. Och det verkar som att Wingårdhs kreativitet<br />

inte är på väg att torka, eftersom nya intressanta och<br />

mycket varierade tävlingsförslag och byggnader fortsätter<br />

att komma fram.<br />

Harri Hautajärvi, arkitekt<br />

icam<br />

international confederation of architectural museums<br />

icam 30 YEARS – Helsinki revisited<br />

Symposium: The Future of Architectural Museums<br />

20.–22.8.2009<br />

Iloinen joukko icamin entisiä ja nykyisiä jäseniä kokoontui<br />

elokuussa juhlimaan järjestön 30–vuotista taivalta Helsinkiin.<br />

Juhlien lisäksi seminaariin osallistunut kansainvälinen<br />

joukko vietti kolme päivää tutustumalla monipuolisesti<br />

Helsingin <strong>arkkitehtuuri</strong>in, pitämällä juhlaistunnon <strong>Suomen</strong>linnassa,<br />

missä järjestön ensimmäinenkin kokous pidettiin,<br />

sekä pohtimalla yhden iltapäivän <strong>arkkitehtuuri</strong>museoiden<br />

tulevaisuuden haasteita. Helsingin jälkeen osa joukosta<br />

suuntasi vielä museon järjestämälle <strong>arkkitehtuuri</strong>matkalle<br />

Pietariin.<br />

Juhlaseminaarin osallistujat <strong>Suomen</strong>linnan kokouspaikan Pirunkirkon<br />

portailla 21.8.2009.<br />

Paneelikeskustelussa mukana mm. Dietmar Steiner (icamin nykyinen<br />

puheenjohtaja, / Architekturzentrum Wien), Barry Bergdoll (MoMA,<br />

New York), Elisabeth Seip (Norjan <strong>arkkitehtuuri</strong>museon entinen johtaja),<br />

Michael Snodin (Victoria and Albert Museum /icamin pitkäaikainen puheenjohtaja)<br />

ja Jöran Lindvall (Ruotsin <strong>arkkitehtuuri</strong>museon entinen johtaja).<br />

7

---

Pankkien <strong>arkkitehtuuri</strong>aarteita<br />

Nordean piirustuskokoelma esittäytyy<br />

Nordea Pankki lahjoitti toukokuussa 2008<br />

<strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museolle merkittävän<br />

piirustuskokoelman, joka käsittää 53 <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustusta<br />

vuosilta 1832–1928. Kokoelma<br />

esitellään näyttelynä museon pienessä hallissa<br />

9.12.2009–28.2.2010.<br />

Taustan kokoelman synnylle loi maamme pankkisektorin<br />

rakennemuutos, joka alkoi heti itsenäistymisen<br />

jälkeen ja kesti koko 1900-luvun. Lukuisissa<br />

fuusioissa kaikkiaan 25 itsenäistä liikepankkia<br />

sulautui lopulta yhteen: prosessi huipentui vuonna<br />

1995, kun SYP ja KOP yhdistyivät Merita Pankiksi.<br />

Kaksi vuotta myöhemmin yksinomaan suomalaisessa<br />

omistuksessa oleva suurpankki oli menneisyyttä.<br />

Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa<br />

MeritaNordbankeniksi. Vuonna 2001 mukaan tulivat<br />

norjalaiset ja tanskalaiset – syntyi Nordea.<br />

Tämän prosessin myötä moni alun alkaen jollekin<br />

pienelle liikepankille kuulunut kiinteistö päätyi lopulta<br />

yhden suuren<br />

pankin haltuun.<br />

Kiinteistöjen<br />

mukana seurasi<br />

hyllymetreittäin<br />

arkistoaineistoa,<br />

joista <strong>arkkitehtuuri</strong>historian<br />

kannalta kiinnostavimman<br />

osan<br />

muodostavat<br />

vanhat <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustukset.<br />

Kauneimmat<br />

niistä oli kehystetty<br />

ja ripustettu pankkien seinille, missä ne olivat<br />

taideteosten lailla toimineet myönteisen yrityskuvan<br />

rakentajina.<br />

MeritaNordbanken ja sen seuraaja Nordea Pankki<br />

luopuivat kiinteistöomaisuudestaan, mikä nosti esiin<br />

kysymyksen vanhojen arvokkaiden <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustusten<br />

kohtalosta – vanhan käytännön mukaanhan ns.<br />

kiinteistönomistajan sarja siirtyy kiinteistön mukana.<br />

Huoli piirustusten säilymisestä jälkipolville johti<br />

neuvotteluihin, joissa lopulta päädyttiin uudenlaiseen<br />

ratkaisuun: kiinteistöjen ostaja sai mahdollisimman<br />

laadukkaat kopiot alkuperäisistä piirustuksista, jotka<br />

palautettiin pankille. Nordean nyt esiteltävä kokoelma<br />

syntyi, kun kehystetyt piirustukset kerättiin, luetteloitiin<br />

ja kooste lahjoitettiin<br />

Rakennustaiteen<br />

museolle.<br />

Kokoelmassa on<br />

yli kahdenkymmenen<br />

eri kiinteistön<br />

piirustuksia noin<br />

sadan vuoden<br />

ajalta. Suunnitelmista<br />

pääosa on<br />

tehty Helsinkiin,<br />

kiinteistöistä kuusi<br />

sijaitsee pääkaupungin<br />

ulkopuolella.<br />

Niitä on Porvoossa, Hämeenlinnassa, Kouvolassa ja<br />

Turussa sekä nykyisen rajan takana Viipurissa. Tekijät<br />

ovat yksittäisiä arkkitehteja, arkkitehtitoimistoja ja<br />

rakennusmestareita. Lukuisten julkisivupiirustusten<br />

ohella kokoelma käsittää lähinnä leikkaus- ja pohjapiirustuksia.<br />

Suurisuuntaiset rakennusprojektit aina olleet<br />

pankkien keskeinen keino kohottaa profiilia. Kokoelmassa<br />

erityinen asema onkin muutamalla<br />

varhaisella pankkisuunnitelmalla, joista<br />

huomattavin on Onni Törnqvistin (myöh.<br />

Tarjanne) suunnitelma Kansallis-Osake-<br />

Pankin pääkonttorin julkisivuksi (1891).<br />

Kokoelmaan kuuluu myös Gesellius, Lindgren,<br />

Saarisen Pohjoismaiden Osakepankin<br />

Helsingin konttorin leikkauspiirustus<br />

(1903) ja Valter Thomén <strong>Suomen</strong> Yhdyspankin<br />

Hämeenlinnan konttorin julkisivupiirustus<br />

(1912). Pääosa piirustuksista<br />

esittää kuitenkin muita kuin pankkitaloja.<br />

Eniten on liike- ja asuinkerrostalojen<br />

piirustuksia, mutta mukana on myös mm.<br />

edistyksellisen työväenasuntoalueen<br />

suunnitelma sekä piirustuksia teollisuusrakennuksia<br />

varten tupakkatehtaasta kirjapainotaloihin.<br />

Kokoelman vanhimmat piirustukset ovat mahdollisesti<br />

Turun kaupunginarkkitehtina toimineen P. J. Gylichin<br />

käsialaa 1830-luvulta. Arkkitehdeista parhaiten<br />

edustettuna on uusrenessanssin mestari Theodor Höijer,<br />

jonka loistokkaita vesiväripiirustuksia kokoelmassa<br />

on kaikkiaan kymmenen vuosilta 1886–1892. Niistä<br />

hienoimmat ovat Hotelli Kämpin julkisivupiirustukset,<br />

jotka antavat havainnollisen kuvan puhtaaksi muuratulla<br />

tiilellä verhotusta, runsaasti koristellusta hotellirakennuksesta.<br />

Kokoelman aarteisiin kuuluvat myös Armas<br />

Lindgrenin Viipuriin rakennetun ns. Pietisen talon<br />

julkisivupiirustukset (1906), jotka on vasta nyt saatu<br />

8

---

julkisuuteen. Muita kokoelmassa edustettuna olevia<br />

suunnittelijoita ovat mm. <strong>arkkitehtuuri</strong>toimisto Grahn,<br />

Hedman & Wasastjerna, Vilho Penttilä, Väinö Vähäkallio<br />

ja Bertel Liljequist. Kokoelman rakennusmestareista<br />

kuuluisin on Heikki Kaartinen, jonka työväenasuntosuunnitelma<br />

vuodelta 1904 on uusi löytö.<br />

Nordean <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustuskokoelma esittelee<br />

sattumanvaraisuudessaankin monipuolisen koosteen<br />

suomalaista <strong>arkkitehtuuri</strong>a. Pelkästään tämän kokoelman<br />

välityksellä voi nähdä, miten moninaisin tavoin<br />

pankkien kiinteistöomaisuus on karttunut. On rakennettu<br />

komeita konttoreita, tehty fuusioita ja kauppoja,<br />

saatu haltuun velallisten vakuuksia ja vallattu keskeisillä<br />

paikoilla sijaitsevia kiinteistöjä. Kokoelma avaa<br />

kiintoisia näkymiä esimerkiksi Helsingin tärkeimmän<br />

liikekadun Aleksanterinkadun historiaan.<br />

Nordean lahjoitus, jota pankki vielä tänä vuonna<br />

täydensi huomattavalla tavalla, on merkittävä lisä<br />

museon kokoelmiin. Kyseessä onkin kulttuuriteko, joka<br />

toimii velvoittavana viestinä muille arvokkaita vanhoja<br />

piirustuksia omistaville. Esimerkiksi tähän kokoelmaan<br />

kuuluu piirustuksia, jotka ovat osoittautuneet ainutkertaisiksi<br />

todistuskappaleiksi joidenkin suunnittelijoiden<br />

työstä tai kiinteistöjen vaiheista. Lahjoituskokoelma<br />

tuo monen <strong>arkkitehtuuri</strong>historiamme keskeisen rakennuksen<br />

piirustukset nyt tutkijoiden ulottuville. Myös<br />

rakennussuojelijoille ja vanhojen rakennusten kunnostajille<br />

kokoelman piirustukset ovat kullanarvoisia tiedon<br />

lähteitä.<br />

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan saman niminen<br />

lahjoitetut <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustukset yksityiskohtaisesti<br />

esittelevä teos, jossa kokoelman kaikki 53 piirustusta<br />

nähdään korkeatasoisina värikuvina. Nordean<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>piirustuskokoelmaa ja sen syntyä valotetaan<br />

kirjan laajimmassa artikkelissa. Lisäksi teoksessa<br />

luodaan vanhojen mustavalkokuvien avulla katsaus<br />

<strong>Suomen</strong> varhaiseen pankki<strong>arkkitehtuuri</strong>in. Kunnianosoituksena<br />

Rakennustaiteen museon piirustusarkiston<br />

pitkäaikaisen amanuenssin, kesällä eläkkeelle<br />

jääneen Erkki Vanhakosken elämäntyölle kirjassa<br />

julkaistaan hänen <strong>arkkitehtuuri</strong>grafiikan vaiheita käsittelevä<br />

kirjoituksensa.<br />

Eija Rauske<br />

Pankkien <strong>arkkitehtuuri</strong>aarteita<br />

Piirustuksia Nordean kokoelmasta<br />

Tekijä: Eija Rauske<br />

Graafinen ulkoasu ja taitto: Salla Bebard<br />

152 sivua, mustavalko- ja värikuvitus<br />

Kieli: suomi<br />

ISBN 978-952-5195-33-0<br />

Tiedustelut: (09) 85675100<br />

www.mfa.fi/kirjakauppa<br />

Kuva: Konsernijohtaja Markku Pohjola ja Rakennustaiteen museon<br />

johtaja Severi Blomstedt piirustuskokoelman lahjoitustilaisuudessa<br />

toukokuussa 2008. Piirustukset: viereisellä sivulla: Onni Törnqvist,<br />

Kansallis-Osake-Pankin pääkonttori, Helsinki 1891, alla: Heikki<br />

Kaartinen, Sadan markan villa, Helsinki 1904.

---

Meet The Tapiovaara Family: As<br />

Domus, Ovalette, Nana, Pirkka,<br />

Kiki, Dumbo, Tale, Domino, Hipp<br />

Pelimanni, Nalle, Colette, Casan<br />

10

---

lak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu,<br />

Lukki, Hongisto, Mademoiselle,<br />

o, Trienna, Fanett, Crinolette,<br />

ova, Tee-Tee.<br />

AERO Design Furniture Oy<br />

Yrjönkatu 8<br />

00120 Helsinki<br />

+358 9 680 2185<br />

www.aerodesignfurniture.fi<br />

www.tapiovaara.fi<br />

11

---

Jatkoa sivulta 3 | Lue koko haastattelu osoitteessa www.mfa.fi<br />

perässä juokseminen ei ole yleisön<br />

parasta palvelua.<br />

Olen silloin tällöin kuullut väitettävän,<br />

että näyttelymme on tarkoitettu<br />

vain ammatti-ihmisille. Tällaiset<br />

käsitykset ovat yleistyessään hyvin<br />

vaarallisia, ja jos museo ei pysty tekemään<br />

asian korjaamiseksi mitään, niin<br />

kuka sitten? Vaikka ohjelmamme ja<br />

näyttelymme olisivat ammattimiehen<br />

silmissä kuinka tasokkaita hyvänsä,<br />

se ei riitä. Museon tehtävänä on<br />

toimia prisman tapaan ja taittaa asiat<br />

suurelle yleisölle ymmärrettäviksi.<br />

Värejä ja sisältöä kadottamatta ja<br />

laadusta tinkimättä.<br />

Voisiko sinulta, Severi, löytyä<br />

luonteva työpäivän motto, joku ajatus,<br />

joka on usein tullut mieleesi?<br />

Joskus on tullut tunne, että tämä<br />

talo pyörii hienosti ilman minuakin.<br />

Tämä ”kiusallinen” havainto on<br />

– sanon tämän vähän kieli poskella<br />

– jopa saattanut hieman horjuttaa<br />

itsetuntoani. Olen silloin hakenut sille<br />

pönkitystä motosta, että hyvä johtaja<br />

tekee itsensä tarpeettomaksi.<br />

Mitkä tahot ovat mielestäsi<br />

museon tärkeimmät yhteistyökumppanit?<br />

Ensin täytyy tietenkin mainita<br />

päärahoittajamme opetusministeriö<br />

ja sen jälkeen museovirasto.<br />

Myös ulkoministeriö on tullut mukaan<br />

kuvaan yhä enemmän. Varsinaisen<br />

ydintoiminnan kannalta tärkeim-<br />

piä ovat tietenkin alan ammattilaiset,<br />

arkkitehdit, tutkijat ja opettajat.<br />

Sitten kaikki alan järjestöt ja<br />

organisaatiot, kuten <strong>Suomen</strong> Arkkitehtiliitto<br />

SAFA, Alvar Aalto -säätiö,<br />

Rakennustaiteen seura, Rakennustietosäätiö,<br />

naapurimme Designmuseo,<br />

ARMI-yhteisön jäsenet sekä<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>n ja taidehistorian<br />

oppilaitokset. SAFA on näistä ehkä<br />

kaikkein tärkein, onhan se yksi museon<br />

perustajista.<br />

Mitä sanoisit yhteenvetona<br />

kaudestasi?<br />

Tämä on ollut fantastinen näköala-<br />

ja vaikuttamispaikka, jollaisia ole<br />

montakaan <strong>Suomen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong>n<br />

piirissä. Päivääkään en vaihtaisi pois.<br />

Tässä työssä kehittyy tietynlainen<br />

pelisilmä nähdä, mikä kussakin tilanteessa<br />

on mahdollista ja mikä ei.<br />

Haluan vielä tuoda julki huoleni<br />

tiedotusvälineiden<br />

suhteesta <strong>arkkitehtuuri</strong>in.<br />

Sitähän käsitellään<br />

mediassa hyvin vähän<br />

ja silloinkin turhan usein<br />

negatiivisessa tai nostalgisessa<br />

sävyssä – kuten<br />

puretut talot, missä<br />

ja kuka on syyllinen. Miksei<br />

nyky<strong>arkkitehtuuri</strong>a,<br />

uutta arkkitehtipolvea ja<br />

kaikkea siihen liittyvää<br />

optimismia tuoda enemmän<br />

esiin?<br />

Tämän mielikuvan<br />

hälventämiseksi museonkin<br />

pitäisi houkutella<br />

uusia kävijöitä. Se edellyttäisi<br />

ainakin yhden<br />

niin sanotusti yleisöön<br />

menevän näyttelyn<br />

tekemistä vuodessa. Tällaisestahan<br />

on hyviä kokemuksia.<br />

Mieleen tulee esimerkiksi<br />

takavuosien joulun tienoille ajoitettu<br />

piparkakkutalo-näyttely tai 90-luvun<br />

alussa museossa esitetty suuri Legonäyttely.<br />

Unohtaa ei sovi myöskään<br />

Juhani Pallasmaan kokoamaa<br />

”Eläinten <strong>arkkitehtuuri</strong>” -näyttelyä,<br />

joka muuten oli yksi museon kaikkien<br />

aikojen suosituimmista. Taikka<br />

Hannele Grönlundin <strong>arkkitehtuuri</strong>n<br />

perusteita havainnollisesti valottavia<br />

näyttelyitä.<br />

Minkä vaikutelman Rakennustaiteen<br />

museo antaa itsestään<br />

tänään?<br />

Sanoisin, että se voisi näyttää<br />

paremmaltakin. Ongelmat liittyvät<br />

nimenomaan museon näkyvyyteen<br />

esimerkiksi mediassa, joka puolestaan<br />

kytkeytyy paljolti markkinointiin<br />

ja tiedottamiseen. Tieto hienoista<br />

näyttelyistämme, julkaisuistamme ja<br />

muista palveluista ei tavoita riittävästi<br />

suurta yleisöä. Tämä johtuu resurssien<br />

puutteesta, ei henkilöistä.<br />

Toinen tärkeä asia olisi tarkemmin<br />

seurata, mitä esimerkiksi nuoret<br />

arkkitehdit tällä hetkellä tekevät ja<br />

antaa heille enemmän mahdollisuuksia<br />

tulla esiin tässä museossa ja<br />

muutenkin.<br />

Pahinta, mitä tämän kaltaiselle<br />

instituutiolle voi tapahtua, on, että<br />

ammattiväki laajasti ymmärrettynä ei<br />

enää tunne omakseen tätä museota.<br />

Millaisena näet museon tulevaisuuden?<br />

Uudisrakennuksen myötä<br />

Rakennustaiteen museosta on<br />

muodostunut entistä enemmän myös<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>keskus, johon on helppo<br />

poiketa vaikkapa kahville, lukemaan<br />

tai vain oleilemaan ja jossa voidaan<br />

järjestää esimerkiksi erilaisia luento-,<br />

keskustelu- ja klubi-iltoja jne. Museo<br />

on siis muun toimintansa ohella myös<br />

kohtauspaikka ja julkinen olohuone,<br />

jossa on aina meneillään jotain mielenkiintoista.<br />

Toisaalta – kuten jo aiemminkin<br />

totesin – Rakennustaiteen museon<br />

on tärkeää pitää toimintansa piirissä<br />

ja tukenaan suuren yleisön lisäksi<br />

myös <strong>arkkitehtuuri</strong>n ammattilaiset.<br />

Heidän mukanaolonsa on museolle<br />

yhtä tärkeää kuin köli purjealukselle.<br />

Se takaa, että suunta pysyy oikeana<br />

ja museon toiminnassa on tulevaisuudessakin<br />

riittävästi laatua ja<br />

syvyyttä.<br />

Totta on. Kun on riittävän suuri<br />

köli, voivat purjeetkin olla vastaavasti<br />

isommat. Kiitos, Severi, vielä<br />

koko kentän puolesta siitä merkittävästä<br />

panoksesta, jonka olet näinä<br />

vuosina antanut. Museo on tänään<br />

avoin, energinen, aktiivinen ja yhteistyöhakuinen.<br />

Siitä on seuraajasi<br />

hyvä jatkaa.<br />

12

---

<strong>Pohjoisen</strong> Venäjän <strong>puukirkot</strong> 10.3.–30.5.2010<br />

Vanhat postikortit saivat englantilaisen valokuvaajan Richard Daviesin lähtemään<br />

vuonna 2002 Pohjois-Venäjälle selvittämään, mitä kuvien esittämistä<br />

puukirkoista oli vielä jäljellä. Kirkot oli valokuvannut taiteilija Ivan Bilibin<br />

vuosina 1902–1904. Jo silloin niiden kunto huolestutti kuvaajaa. Davies<br />

seurasi Bilibinin jälkiä useina vuosina. Monia kirkkoja ei enää ollut ja monia<br />

uhkasi tuhoutuminen. Silti paljon arvokasta oli jäljelläkin. Puu<strong>arkkitehtuuri</strong><br />

istui maisemaan yhtä luontevasti kuin ennen, yksinkertaisen hirsirakenteen<br />

ja ylenpalttisen koristelun yhdistelmä hätkähdytti, ja rappeutumaan jätettyinäkin<br />

kirkot huokuivat syvää henkisyyttä. Kuvillaan Davies haluaa tukea<br />

erityislaatuisen kulttuuriperinnön säilymistä.<br />

Näyttelyn on tuottanut Richard Davies, ja se on aiemmin ollut esillä<br />

Moskovassa ja Lontoossa. Helsingin esitykseen saadaan täydennyksenä<br />

kuvamateriaalia jo tuhoutuneista puukirkoista Lars Petterssonin arkistosta.<br />

ja puukirkkotutkimus Venäjän Karjalassa<br />

Kuvat: Richard Davies<br />

Vuonna 1943 nuori 25-vuotias<br />

taidehistorian maisteri,<br />

luutnantti Lars Pettersson<br />

(1918–1993) työsti kuumeisesti<br />

<strong>Suomen</strong> ja Neuvostoliiton välisen<br />

jatkosodan (1941–1944) rintamalla<br />

artikkelia Aunuksen alueella olevasta<br />

Kontupohjan vanhasta kirkosta. Hän<br />

oli lomallaan joulukuussa 1942 neuvotellut<br />

Helsingissä tohtori Ludwig Wennervirran<br />

kanssa artikkelin julkaisemisesta<br />

vuoden 1943 <strong>Suomen</strong> taiteen<br />

vuosikirjassa. Pettersson on kirjannut<br />

neuvottelut ja kirjoitusprosessiinsa<br />

liittyneet vaiheet<br />

yksityiskohtaisesti<br />

sodan aikaiseen<br />

työpäiväkirjaansa.<br />

Julkaisemansa<br />

artikkelin hän päättää toteamuksiin,<br />

jotka antavat osviittaa hänen tuleville<br />

laajemmille tutkimuksilleen: Kun Vienan<br />

ja Aunuksen ortodoksinen taide<br />

kerran tulee tarkoin tunnetuksi, on<br />

varmaan käyvä ilmi, että se on paljon<br />

sisältörikkaampi ja enemmän ulkomaailman<br />

virtauksista riippuvainen<br />

kuin mitä ennakolta saattoi olettaa.<br />

Petterssonin toive ortodoksisen<br />

kirkkotaiteen tunnetuksi tulemisesta<br />

ei toteutunut moneen vuoteen. Hänestä<br />

itsestään tuli yksi alan parhaista<br />

asiantuntijoista vuosikymmeniksi.<br />

Hänen kaksiosainen, vuonna 1950<br />

13

---

julkaistu väitöskirjansa Äänisniemen kirkollinen puu<strong>arkkitehtuuri</strong><br />

on samalla tärkeä dokumentti sittemmin<br />

suurelta osin hävinneestä kirkkokannasta.<br />

Mikä sitten sai nuoren taidehistorioitsijan tutkimaan<br />

Venäjän Karjalan kirkollista taidetta? Taidehistorioitsija<br />

Kari Kotkavaara on omissa tutkimuksissaan<br />

tuonut selkeästi esiin sen, ettei suomalainen taidehistoria<br />

ollut tuolloin kiinnostunut kreikkalaiskatolisen<br />

kirkkokunnan hallussa olevasta esineistöstä, ei ikoneista<br />

eikä kirkkorakennuksista. Suomalainen taidehistorian<br />

tutkimus ja historiankirjoitus olivat perinteisesti<br />

suuntautuneet länteen. Poikkeuksina voi pitää<br />

kansatieteilijöiden ja arkeologien jo melko varhaista<br />

paneutumista itäisten heimokansojen asuinrakennuksiin<br />

ja muinaismuistoihin.<br />

Pettersson oli vuonna 1939, talvisodan aikana, valmistunut<br />

taidehistorian maisteriksi. Hänen poikkeuksellisen<br />

laaja opinnäytteensä Den finska träbyggnadsarkitekturen:<br />

dess ursprung, utveckling och ställning i<br />

timmerbyggnadskonsten samt dess förhållande till de<br />

historiska stilarna, osat I – II, käsittää yhteensä 497<br />

sivua. Hänen opillinen taustansa oli vahvasti kiinni<br />

Muinaistieteellisen toimikunnan tutkimustoiminnassa,<br />

ja hän oli useampana kesänä osallistunut arkeologisiin<br />

kaivauksiin Ahvenanmaalla.<br />

Kun jatkosota syttyi kesäkuussa 1941 ja Suomi<br />

lähti valtaamaan talvisodassa menetettyjä Karjalan<br />

alueita, vänrikki Pettersson komennettiin Kannakselle.<br />

<strong>Suomen</strong> poliittisen johdon päätös olla pysähtymättä<br />

valtakunnan entisillä rajoilla tarkoitti sitä, että Suomi<br />

valtasi Venäjän Karjalasta alueita, jotka eivät milloinkaan<br />

olleet kuuluneet Suomelle. Suomalaiset joukot<br />

etenivät Vienassa ja Aunuksessa seuduille, missä<br />

kieli ja kulttuuri eivät olleetkaan tuttuja. Suomalaisten<br />

silmissä nämä alueet olivat säilyneet hämmennystä<br />

herättävän perinteisinä, ikään kuin modernin maailman<br />

vaikutus ei olisi ulottunut sinne lainkaan. Alueen kulttuurista<br />

puhuttiin kuin se olisi ollut elävä museo.<br />

Kansanrunous ja tietojen keruu kansankulttuurin<br />

muistomerkeistä ja niiden dokumentointi nousivat<br />

sotilashallinnon huolenaiheeksi. Se korosti, että oli<br />

ryhdyttävä toimenpiteisiin juuri sellaisissa kohteissa,<br />

jotka olivat vaarassa hävitä. Näin jo joulukuussa 1941<br />

<strong>Suomen</strong> Maantieteellisen seuran piirissä koottiin eri<br />

alojen asiantuntijoista Valtion tieteellinen Itä-Karjalan<br />

toimikunta. Se asetti tavoitteekseen muodostaa tutkimuksellista<br />

kokonaiskuvaa Itä-Karjalan kuulumisesta<br />

Suomeen. Toimikunta koordinoi varsin kokonaisvaltaisesti<br />

miehitetyllä alueella tehtyä tutkimustoimintaa.<br />

Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnalla oli palveluksessaan<br />

syksystä 1941 kansatietieteilijä, sotilasvirkamiehenä<br />

tuolloin työskennellyt Eino Nikkilä,<br />

jonka toimintaa Tenho Pimiä julkaisuissaan on varsin<br />

perusteellisesti selvittänyt. Nikkilän toiminta Valistusosastolla<br />

keskittyi alkuvaiheissaan sotilashallintoesikunnan<br />

painottamiin alueisiin: museoihin, kirkkoihin,<br />

karjalaiseen rakennuskulttuuriin, esineiden keruuseen<br />

ja kerättyjen esineiden sijoitusongelmiin. Näiden seu-<br />

POHJOISEN VENÄJÄN PUUKIRKOT<br />

Luennot Venäjän puukirkko<strong>arkkitehtuuri</strong>sta ja kirkkotaiteesta<br />

Rakennustaiteen museossa 17.3., 24.3. ja 7.4. 2010 klo 18.<br />

Luennoitsijoiksi ovat lupautuneet maamme parhaat asiantuntijat:<br />

Kari Kotkavaara, Hanna Kemppi ja Marina Vituhnovskaja-Kauppala.<br />

Tarkemmat tiedot luennoista löytyvät museon verkkosivulta<br />

www.mfa.fi vuoden 2010 alkupuolella.<br />

14

---

tujen kulttuurihistoriallinen merkitys alkoi siis kesällä<br />

1942 olla täysin selvillä sotilashallintoesikunnassa.<br />

Muistomerkeistä oltiin vakavasti huolestuneita, koska<br />

ne olivat sotatoimialueiden läheisyydessä. Tästä<br />

syystä VII Armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti<br />

Woldemar Hägglund puuttui asiaan. Kizin eri kirkkoihin<br />

ja tsasouniin oli tuohon mennessä varastoitu turvaan<br />

varsin suuri määrä ikoneita, noin 500 luetteloitua<br />

ikonia.<br />

Tutkimukselliset inventointi- ja dokumentointitehtävät<br />

ja ikonien asianmukainen käsittely ja luettelointi<br />

vaativat kuitenkin lisää asiantuntemusta. Näin luutnantiksi<br />

ylennetty Lars Pettersson sai syyskuussa 1942<br />

komennuksen siirtyä Metsäpirtistä, Laatokan länsirannalta<br />

<strong>Suomen</strong> valtaamaan ja uudelleen nimeämään<br />

Äänislinnan kaupunkiin. Hänen tehtävänsä toinen osaalue<br />

käynnistyi välittömästi, kun Taidehallin johtaja,<br />

tohtori Bertel Hintze, tuolloin <strong>Suomen</strong> ainoa ikonien<br />

asiantuntija, saapui tutkimaan kirkoista kerättyjä ikoneja.<br />

Hintzen suuren merkityksen voi todeta Petterssonin<br />

lukuisista ikonitaidetta koskevista artikkeleista,<br />

kuten Kari Kotkavaara on osoittanut.<br />

Petterssonin ominta aluetta olivat kuitenkin Aunuksen<br />

ja erityisesti Äänisniemen <strong>puukirkot</strong>. Viimeksi<br />

mainittu alue oli hänen komennuksensa pääkohde. Hänelle<br />

oli kuitenkin myönnetty pysyvästi voimassa oleva<br />

komennustodistus, joka oikeutti hänet liikkumaan koko<br />

Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan alueella. Petterssonin<br />

sodanaikaiset päiväkirjat osoittavat, kuinka systemaattista<br />

hänen työskentelynsä oli. Hän dokumentoi,<br />

mittasi, valokuvasi, teki muistiinpanoja, piirrätti kohteita<br />

avukseen komennetulla taiteilija Oiva Heleniuksella,<br />

pakkasi esineitä, luetteloi ja kirjoitti ohjeita papistolle<br />

ja valistusupseereille. Tämän kaiken keskellä joutuessaan<br />

matkustamaan sotatoimialueen vaarallisissakin<br />

osissa mitä vaihtelevin keinoin hän työsti tieteellisiä<br />

artikkeleitaan. Työtä tehtiin seitsemän päivää viikossa,<br />

siis joka päivä, muutamia lomia lukuun ottamatta,<br />

kahden vuoden ajan. Petterssonin inventointiaineisto ja<br />

tutkimuksia pohjustavat dokumentit ovat niin mittavia<br />

määrältään, että niitä löytyy monesta arkistosta, kuten<br />

Kansallisarkistosta, Museovirastosta ja Muinaismuistoyhdistyksen<br />

arkistosta ja yksityisarkistosta.<br />

Lars Pettersson hyödynsi tätä materiaalia osittain,<br />

kun hän työsti väitöskirjaansa. Moni aihe jäi kuitenkin<br />

käsikirjoituksen asteelle, kuten esimerkiksi hänen ja<br />

kreikkalaiskatolisen kirkollistoimiston upseerina toimineen<br />

maisteri Pentti Härkösen yhteisesti kirjoittama<br />

julkaisu Kizin saaren upeimmasta kirkosta, Kesäkirkkona<br />

tunnetusta Kristuksen kirkastumisen kirkosta<br />

vuodelta 1714. Härkösen ja Petterssonin teksti oli<br />

kirjoitettu ja kuvitus oli valmis taittoehdotusta myöten,<br />

kun kustantaja WSOY peruutti sopimuksen vuona<br />

1944. Hävityn sodan jälkeisessä Suomessa venäläisen<br />

vanhan kirkkotaiteen parhaatkaan aarteet eivät monestakaan<br />

syystä enää olleet sopiva julkaisukohde.<br />

Renja Suominen-Kokkonen<br />

FT, taidehistorian dosentti, professori (mvs.)<br />

Nimityksiä Rakennustaiteen museossa<br />

Äitiyslomalta palaava Suvi Juvonen aloitti työt kirjastonhoitajana<br />

1.9.2009 Anna-Liisa Alhon jäädessä eläkkeelle.<br />

Taidehistoriaa opiskellut Suvi Juvonen tuli museolle kirjaston<br />

viikonloppupäivystäjäksi vuonna 2001 ja on siitä lähtien<br />

viihtynyt hyvin museon kirjastossa. Suuria muutoksia ei<br />

uusi kirjastonhoitaja tuo mukanaan, vaan kirjasto jatkaa<br />

asiakkaiden palvelemista tuttuun tyyliin – mahdottomiinkin<br />

kysymyksiin pyritään löytämään vastaukset.<br />

Antti Aaltonen tuli museolle taidehistorian opiskelijana<br />

vuonna 1996 järjestämään Eva Kuhlefelt-Ekelundin<br />

piirustusarkistoa. Vuodesta 1997 hän on työskennellyt<br />

museon arkistossa ja kirjastossa. Antti Aaltonen nimitettiin<br />

1.6.2009 alkaen piirustusarkistosta vastaavaksi<br />

arkistoamanuenssiksi.<br />

Suvi Juvonen<br />

toimistopäällikkö, kirjastonhoitaja<br />

suvi.juvonen@mfa.fi<br />

tel. (09) 8567 5130<br />

Antti Aaltonen<br />

amanuenssi (piirustukset)<br />

antti.aaltonen@mfa.fi<br />

tel. (09) 8567 5125<br />

15

---

uutiset<br />

TULOSSA<br />

verkossa<br />

Rakennustaiteen museon uusi johtaja<br />

Rakennustaiteen museon uudeksi johtajaksi<br />

on valittu taidehistorijoitsija ja kaupunkitutkija<br />

Juulia Kauste, 42, New Yorkista.<br />

Juulia Kauste aloittaa museon johtajana<br />

1.6.2010.<br />

Juulia Kauste on toiminut runsaat kymmenen<br />

vuotta <strong>Suomen</strong> New Yorkin kulttuuriinstituutin<br />

johtajana. Tänä aikana hän on<br />

toteuttanut lukuisia suuria suomalaista<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>a ja muotoilua esitteleviä näyttelyhankkeita.<br />

Ennen lähtöään Yhdysvaltoihin<br />

Kauste opiskeli taidehistoriaa Helsingin<br />

yliopistossa. Hän opettaa <strong>arkkitehtuuri</strong>n ja<br />

muotoilun historiaa Parsons School of Designissa<br />

New School Universityssä ja tekee<br />

kaupunkitutkimuksen väitöskirjaa saman<br />

yliopiston The Graduate Faculty of the New<br />

School for Social Research -osastolle.<br />

LAPSET JA NUORET<br />

Arkkitehtuurimme vuosikymmenet<br />

Pelin ensimmäiset viisi vuosikymmentä,<br />

1900–1950-luku, ovat valmiit. Pelaajaa<br />

ohjaavat arkkitehdit Alvar, Eliel, Erik ja<br />

Jorma sekä Kettusen perhe – heistäkin lisätietoa<br />

pelissä. Peli sopii hyvin peruskoulun<br />

yläluokkien ja lukion kuvataiteen ja historian<br />

opetussuunnitelmaan sekä kuvataidekoulujen<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>n opetukseen. Pelaamaan<br />

pääsee <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museon<br />

sivuilla www.mfa.fi/<strong>arkkitehtuuri</strong>peli.<br />

Fem första decennier i närmaste framtid<br />

också på svenska!<br />

Tutustu Arkkitehtuurimme vuosikymmenet<br />

-kirjasarjaan museon nettikirjakaupassa<br />

www.mfa.fi/julkaisut. Huomaa myös uusi<br />

Lapset–sivu www.mfa.fi/lapset.<br />

<strong>Pohjoismainen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong><br />

Rakennustaiteen museolla<br />

Luennot:<br />

Keskiviikko 9.12. klo 18<br />

Gert Wingårdh<br />

Keskiviikko 13.1. klo 18<br />

Stuart Wrede: Östberg, Asplund and<br />

Aalto’s Swedish inflections<br />

Keskiviikko 27.1. klo 18<br />

Bolle Tham & Martin Videgård:<br />

Tham Videgard Hansson<br />

Keskiviikko 10.2. klo 18<br />

Susanne Ramel: Marge Arkitekter<br />

Keskiviikko 17.2. klo 18<br />

Johan Celsing: Johan Celsing Arkitektkontor<br />

Sisäänpääsy museon pääsylipulla.<br />

Seuraa: www.mfa.fi.<br />

100–vuotisjuhlia tulossa<br />

Vuonna 2010 arkkitehdit Aarne Ervi, Viljo<br />

Revell ja Eero Saarinen täyttäisivät 100<br />

vuotta. Juhlavuoden tulevia näyttelyitä:<br />

Viljo Revell, Didrichsenin taidemuseo<br />

13.2.–16.5.2010<br />

Aarne Ervi, Rakennustaiteen museo<br />

1.12.2010–20.2.2011<br />

Eero Saarinen, Yale University Art Gallery<br />

ja Yale School of Architecture, New Haven<br />

13.2.–2.5.2010<br />

Rakennustaiteen museo ja Didrichsenin<br />

taidemuseo julkaisevat yhteisen pääkaupunkiseudun<br />

Ervi & Revell -kohdekartan<br />

omatoimiseen <strong>arkkitehtuuri</strong>retkeilyyn.<br />

Kumpaankin näyttelyyn liittyy myös keskusteluja,<br />

luentoja ja tutustumiskäyntejä.<br />

Seuraa www.didrichsenmuseum.fi ja<br />

www.mfa.fi.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong>n Virtuaalinen<br />

tiedotuskeskus: finnisharchitecture.fi<br />

Syyskuussa julkaistu virtuaalinen tiedotuskeskus<br />

on suunnattu kaikille suomalaisesta<br />

<strong>arkkitehtuuri</strong>sta kiinnostuneille. Englanninkielisenä<br />

se tavoittelee erityisesti kansainvälistä<br />

yleisöä.<br />

Portaali tarjoaa sekä ajankohtaista että<br />

historiallista tietoa. Lue uusimmat tapahtumat<br />

ajankohtaisuutisista! Hae nykyisin toimivia<br />

arkkitehtitoimistoja tai historiallisesti<br />

merkittäviä arkkitehteja hakutoiminnolla!<br />

Tutustu alan julkaisuihin! Myös koulutus,<br />

tutkimus, rakennussuojelu ja <strong>arkkitehtuuri</strong>politiikka<br />

ovat esillä. Surffaa linkkien kautta<br />

eteenpäin organisaatioiden omille verkkosivuille!<br />

Jos olet alan toimija, muistathan<br />

ilmoittaa sivustolle uutiset tai tapahtumat!<br />

Toiminnasta vastaavat <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen<br />

museo ja Alvar Aalto -säätiö, jotka<br />

ovat <strong>arkkitehtuuri</strong>n alan riippumattomia<br />

organisaatioita. Tiedotuskeskus on perustettu<br />

yhteistyössä <strong>Suomen</strong> Arkkitehtiliitto<br />

SAFAn, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL:n ja<br />

Rakennustietosäätiö RTS:n kanssa.<br />

Kunnan- ja kaupungintalot museon<br />

kokoelmissa<br />

Euroopan rakennusperintöpäivien 2009<br />

yhteydessä avattu sivusto www.mfa.fi/<br />

kunnantalot esittelee kunnan- ja kaupungintaloihin<br />

liittyvää aineistoa <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen<br />

museon kokoelmista. Tiedot<br />

on kerätty museon piirustuskokoelmasta,<br />

kuvakokoelmasta ja kilpailuarkistosta.<br />

Sivusto on jo toinen tietopaketti, joka<br />

esittelee museon kokoelmia rakennusperintövuoden<br />

vuosittain vaihtuvaan temaan liittyen.<br />

Viime vuonna julkaistiin suomalaisiin<br />

seurantaloihin littyvä sivusto www.mfa.fi/<br />

seurantalot.<br />

MFA-lehti<br />

Julkaisija: <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museo<br />

Toimitus: Severi Blomstedt, Salla Bedard,<br />

Hanna Galtat, Kristiina Nivari ja Kristiina<br />

Paatero.<br />

Ulkoasu ja taitto: Salla Bedard<br />

Paino: Trio-Offset Oy, 2009<br />

Kansi: Richard Davies, <strong>Pohjoisen</strong> Venäjän<br />

<strong>puukirkot</strong>. Näyttely 10.3.–30.5.2010.<br />

Toimitus ei vastaa aikatauluihin tulleista<br />

muutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- ja<br />

ohjelmatiedot: www.mfa.fi.<br />

Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa<br />

2010.<br />

16<br />

<strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museo<br />

Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki<br />

Puh. (09) 8567 5100<br />

mfa@mfa.fi, www.mfa.fi<br />

Sisäänpääsy 31.12. asti: 3,50/1,70 $,<br />

1.1.2010 alkaen 5/2,50 $<br />

Vapaa sisäänpääsy alle 18-vuotiaille,<br />

perjantaisin kaikille!<br />

Avoinna: ti, to–pe 10–16, ke 10–20,<br />

la–su 11–16.<br />

Poikkeukselliset aukioloajat:<br />

23.12. ja 31.12. avoinna 10–14.<br />

Museo on suljettu: 6.12., 24.–27.12.,<br />

1.1. ja 6.1.<br />

© Kaupunkimittausosasto,<br />

Helsinki 135 / 2009