Puutarhaa ja pihaa

Kylmäkäsittely ulkona ja pelakuut kylvöön

Kyllä se on niin, että mökkipuutarhurin sisäinen kello on alkanut käydä. Pieniä ennusmerkkejä kevään tulosta on ilmassa. Ihan ensimmäinen lupaus tulevasta on se, ettei talvea tänne etelään ole edes tullut. Elämme kummallista harmaata ”vuodenajatonta vuodenaikaa”, joka vääjäämättä alkaa taipua kohti keväisempiä kuukausia. Konkreettinen merkki on siemenluetteloiden putoaminen postiluukusta ja ”täydellisten kylvöohjeiden” julkaisu puutarhalehdissä. Minulle tämä merkitsee sitä, että siementen kylmäkäsittely ja pelakuiden idätys voivat pikkuhiljaa alkaa.

Niistä puuhista meillä lähdetään liikkeelle.

Pelargonin kuivuneita kukintoja. Seassa pilkottaa muutama siemenpiikki.
Pelakuiden kasvattaminen siemenistä on kiehtovaa puuhaa

Taidan olla vähän hurahtanut pelakuiden kasvattamiseen pienistä kasvatusvastoinkäymisistä huolimatta (siemenet eivät idä, liika kylmyys kiusaa taimia keväällä tai talvettaminen ei suju odotetusti). Kaiken kaikkiaan pelakuiden kasvattaminen on aika helppoa puuhaa eli kaunista kukintaa näkee enemmän kuin näitä kasvatusmokia.

Siemenistä kasvatettuja pelakuita nostettuina terassin maalauksen ajaksi syrjään – viime kesän muistelua
Pelakuiden siemenkasvatus alkaa tammi-helmikuussa

Olen kerännyt pelakuiden siemeniä kukkivien pelakuiden kukinnoista ja yhtä lailla ostanut kaupan siemeniä. Tutkimusmatkastani tälle oppimisalueelle olen kirjoittanut vuosi sitten parikin blogijuttua. Jutuissa näkyy kuvina, miten siemenet irrotetaan haituvamaisista ”huiskuhännistä”.

http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/pelakuun-kasvatus-itse-keratyista-siemenista/

http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/pelakuut-itamaan-itsekeratyt-siemenet/

Pelakuut ehtivät kasvaa täyteen muhkeaan mittaansa ja kukkiakin runsaasti, jos siemenet laitetaan ajoissa itämään. Tammi- helmikuussa on kiva aloitella pelakuiden siemenpuuhat. Ehkäpä myöhemminkin ehtii, en tosin ole kokeillut.

Pelakuiden itsekerätyt siemenet kaivetaan kätköistä

Kesällä poimin pelakuiden siemenpiikkejä mitä kummallisemmista paikoista. Nähdessäni kauniin pelakuun, jonka kukintoon oli kehittynyt siemenpiikki, nappasin siemenosan talteen. Kiedoin siemeniä nenäliinan nyssäköihin ja laitoin varmaan säilöön. Niin varmaan, etten talven mittaan kaikkia siemenkätköjä ole vieläkään löytänyt.

Pelargonin siemeniä erilaisissa nyssäköissä odottamassa lähempää tarkastelua.

Vuoden vaihteessa aloin tutkia kätköjäni. Irrottelin pelakuiden siemenpiikeistä töyhtöpäisiä siemeniä, jotka kuorin yksitellen. Kuorinensa ne eivät kokemukseni mukaan idä.

Pelargonin itsekerättyjen siementen puhdistamista. Apuvälineinä terävät kynsisakset.
Pelargonin itsekerätyt siemenet laitetaan kuorimisen jälkeen talteen. Kohta päästään kylvämään.
Tammikuun puolivälissä kylvin pelakuut

Itsekerätyt pelakuun siemenet itävät nopeasti (viikossa tai kahdessa), jos ovat itääkseen. Tänä vuonna ”omien siementen” itämisprosentti näyttää olevan heikko. Syy on minussa.

Jotkut siemenet olivat huonosti kehittyneet, sillä olin kerännyt ne liian tuoreina. Pari satsia oli kerryttänyt harmikseni hometta päälleen, sillä olin pistänyt kukinnot paperipussiin liian kosteina. Olin kuvitellut paperipussin toimivan hyvänä kuivatusympäristönä. Ilmeisesti vain leivät kuivuvat paperipusseissa.

Kaupan siemenistä olen kasvattamassa punasävyisiä riippapelakuita (pussissa lukee pelargonium peltatum). Näiden lehdet ovat muratinlehden muotoiset ja yksinkertaiset kukinnot edustavat ryöppy- eli Cascade-pelargonin lajia.

Tämän siemenpussin olen ostanut joltain reissulta (ennen tuontisäädösten kiristymistä). Kurkistan aina markettien siemenpussitelineiden sisältöä , jos sellaiseen jossain törmään.

Toinen kaupan siemenpussi on Stjärnpelargon F1 ”Quantum Light Pink”. Tämä tähtipelargoni on nimensä mukaisesti vaaleanpunainen ja yksittäisen kukan terälehdet ovat terävät ja ”salmiakinmuotoiset”.

Tähtipelargoni Quantum Light Pink, kuva katalogin kannesta napattuna.

Olen lohduttautunut sillä, että parikymmentä pelakuun alkua on kohtuullinen määrä ikkunalaudalla. Viime vuonna alkuja oli liikaa.

Riippupelakuu iti muutamassa päivässä.
Kolmannen sukupolven pelakuu

Erityisen iloinen olen pienestä pelakuun alusta, joka on kolmannen sukupolven siemenkeräilyn ja -kasvatuksen tulosta. Alkuperäinen pelakuu oli siemenkasvatettu Inspire Scarlet-lajin pelakuu.

Scarlet-emokasvin tekemästä siemenestä kasvatettiin uusi pelakuu. Seuraavana kesänä taas tästä jälkeläisestä kerättiin siemeniä. Tämän taimen kehittymistä ja tulevan kukinnon näkemistä odotan innolla!

Kolmannen kesän pelakuun alku. Toivottavasti loputkin siemenet itävät. Luvassa on jotain punaista!
Toinen tapa lisätä pelakuita on huomattavasti vaivattomampi (mutta tylsempi). Pelakuun pistokkaita on kasvamassa kasvilampun lisätuella. Drottningminne pelakuu on näemmä kasvattanut kukintoonsa pari siemenpiikkiä.
Tammikuun puutarhapuuhat – perennan siementen kylmäkäsittelyä

Omasta puutarhasta ja luonnosta kerätyt siemenet tarvitsevat usein kylmäkäsittelyn lopettamaan lepotilan ennen itämistä. Tavallisesti olen haudannut kylmäkäsiteltävät siemenruukut hankeen ja unohtanut ne sinne talveksi. Lumien sulaessa kevään valo ja lämpö saavat siemenet itämään.

Luonto hoitaa esikasvatuksen meidän puolesta, kunhan muistaa pitää kylvöruukut kosteina ja kevättuulelta suojassa. (Viime talvena pohdin kylmäkäsittely-teemaa blogijutussa: http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/siemenkatkoja-talvisessa-puutarhassa-kylmakasittely-ja-ulkokylvo/)

Kylmäkäsittely lumettomana talvena – kylvöruukkujen käsittely kasvihuoneen suojassa

Käytin tomaattien kasvatusastioihin jäänyttä viime kesäistä multaa kasvualustana. Multa oli sulaa ja pehmeää, sillä pakkasta ei mökkimme 3.vyöhykkeellä ole juurikaan ollut.

Kylmäkäsittely
Talviseen kasvihuoneen on levitetty perennan siemenpusseja kylmäkäsittelyä varten. Akileijoja on tänä vuonna tulossa montaa väriä ja sorttia. Onnistuukohan kylmäkäsittely sisällä kasvihuoneessa vai kuivahtavatko kylvöruukut kasvihuoneen suojassa keväällä? Jätin parit kylvöruukut testimielessä kasvihuoneeseen.

Kylmäkäsittelyyn lähtivät monet siemenet, vaikken kaikkien kylmäkäsittelytarpeesta ollutkaan aivan varma. Eipä kai se viileässä ulkoilu haittakaan, tuumasin.

Kylmäkäsittely seuraaville siemenille
  • akileijoja (useita eri värejä tilattu fb-ryhmän kautta)
  • purppurapunalatvaa (tilattu verkkokaupasta ja kerätty kuivuneita tähkiä leikkipuistosta)
  • narsissivuokkoa (saatu ystävältä)
  • elleninneilikkaa (saatu ystävältä)
  • kissankäpälää (saatu ystävältä)
  • jättikarhunputkea (tilattu verkkokaupasta)
  • jättiverbanan itse kerättyjä siemeniä
Kylmäkäsittely
Kylvöastioiksi kelpaavat kierrätettävät muoviastiat, joiden pohjiin on tehty kunnon reiät. Etualalla on narsissivuokon siemeniä. Sain ne ystävältäni ja olin vähän ymmälläni, miten ne lähtevät itämään. Laitoin siemenet muiden mukana ulos kylmään.
Kylmäkäsittely
Nimikoidut kylvöastiat koottiin vettäläpäiseviin muovisiin leipäkoreihin. Tämä leipäkorisysteemi on toimiva tapa hoitaa siementen kylmäkäsittely. Ruukut pysyvät pystyssä ja liika vesi valuu korin läpi.
Kylmäkäsittely
Kylvöastiat peitettiin ohuella katekankaalla, jotta kylvöksen kosteus säilyisi ja jotta linnut eivät pöyhisi multaa. Kylmäkäsittely onnistuu yleensä hyvin akileijojen kohdalla. Saa nähdä, miten muut siemenet lähtevät itämään.
Kylmäkäsittely
Purppurapunalatvan siementen kylvöastiat on upotettu väliaikaisesti kasvilavaan. Kun kylmäkäsittely on hoitunut, taimia harvennetaan ja lopuksi siirretään lopulliseen kasvupaikkaan. Kasvilavassa alkavat muuten syksyllä kylvetyt valkosipulit jo nousta….

Joitain siemeniä huiskauttelin siemenvarastoistani suoraan kedolle. Unikon siemeniä ja sormustinkukkaa lensi kaaressa vähän sinne sun tänne.

Mitä jalkaan, kun olet talvella pihahommissa? Hyppäys kumisaapasteemaan

Olen kumisaappaiden himokäyttäjä, kumppareiden Imelda Marcos. Käytän pitkävartisia kumisaappaita oikeastaan aina tehdessäni puutarhatöitä. Kumpparit suojaavat tehokkaasti lialta ja vesiroiskeilta.  Kesähelteellä ne ovat tosin aika lämpimät mutta silti vedän ne jalkaan vanhasta tottumuksesta. Ne ovat niin parhaat.

Minulla on kumisaappaita eri elinkaaren vaiheissa ja erilaisiin tarkoituksiin. Kumisaapashierarkia on selvä:

  • Kurjimmat punaiset (nykyään likaisen vihreät) Kontiot ovat ”ruohonleikkuusaappaat”.
  • Uudemmat mustat Kontiot ovat ”puutarhasaappaat”.
  • Kirkkaina säilyneet punaiset yläreunasta kiristettävät Nokiat ovat ”kylätielläkävelysaappaat tai marjastussaappaat”.
  • Kaupunkisaappaina eli ”herrastelusaappaina” ovat mustat navettasaappaiden näköiset Hunterit.
  • Kuntoliikunnassa saatan käyttää valkoisia nilkkamittaisia Crossin saappaita.
  • Kaupungissa pihaterassille piipahtaessani vedän jalkaan vihreät kalossimaiset ”vetosaappaat”.

Mökillämme on siten rutkasti kumppareita, sillä muulla porukalla on myös oma saapasvarastonsa.

Vinkki talvisiin puutarhatöihin – hanki kunnon lämpösaappaat!

Talvella kumisaappaat ovat villasukista ja –pohjallisista huolimatta todella kylmät jalassa. Nyt olen löytänyt talven keleihin aivan loistavat lämpösaappaat. Ne ovat mustat, pitkävartiset ja paksuvuoriset ihmepelit. Pakkaskestävyys on jopa 50 astetta (mikä on nykyoloissa toki liioittelua).

Miten ihanaa tallustella ulkona loskassa varpaat lämpöisinä. Hienointa on se, että joulupukki toi siskolle samanlaiset lämpökumpparit. Nyt päästään ulkoilemaan ja pihatöihin kuivin ja lämpimin jaloin – vieläpä hyvässä seurassa!

Kylätien väen kumppariblues

Ilmastoahdistuksen myötä joudumme käyttämään tätä saapasvalikoimaa koko loppuelämämme ajan….huh

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.