BEELITZ Maatilan portilla seisoo vastassa parsoja esittävä puupatsas. Pihapiiristä kuuluu karnevaalimusiikkia ja lasten kiljuntaa. Autoja on parkissa pellolla satamäärin.
Kevään tullen saksalaiset parsatilat eivät ole vain vihanneksia kasvattavia maatiloja. Moni niistä muuttuu parsakauden tullen parsaelämyspuistoiksi – näin esimerkiksi Beelitzissä lähellä pääkaupunkia Berliiniä sijaitseva Klaistowin tila itseään mainostaa. On kotieläinpuisto, leikkipaikkoja, torimyyntiä ja tietysti parsaa eri muodoissa.
Beelitz on yksi Saksan tunnetuimmista parsapitäjistä.
Saksalaisten parsaintoa on vaikea yliarvioida. Huhtikuussa parsakauden alettua ravintoloiden listoille ilmestyvät parsa-annokset, ja ihmiset aloittavat vaelluksen parsatiloille. Saksassa suosittua valkoista parsaa kutsutaan myös valkoiseksi kullaksi.
Yle kysyi parsan perässä Klaistowiin matkanneilta saksalaisilta, miksi parsa on joka vuosi niin suuri villitys.
– En edes tiedä! Mutta kaikki syövät sitä mielellään, ja juuri nyt on oikea aika syödä sitä. Parsa on kevyttä ja helposti sulavaa, sanoo nipun valkoista parsaa ostanut Frank Schulze. Hän on varta vasten saapunut beelitziläiselle tilalle ostamaan tuoretta parsaa lounastarpeiksi.
– Ja onhan parsa osa saksalaista kulttuuria.
Schulze on ostanut parsat valmiiksi kuorittuna. Klaistowin tilan työntekijä Johannes Wrede operoi suurta, noin vasikan kokoista parsankuorimiskonetta. Herkän parsan kuorimiseen tarvitsee hienostuneen koneen, jotta jäljestä tulee tasaista.
– Kone kuorii kilon parsaa 20 sekunnissa, kun kotona siihen menisi tunti, Wrede sanoo.
Hänen mukaansa paras parsa tulee Beelitzistä hyvän maaperän ja perinteiden vuoksi. Beelitz sijaitsee Brandenburgissa, jossa on yhteensä sata parsatilaa.
Parsan ympärille on muodostunut tietynlainen villitys, koska se on osa saksalaisten kevätperinnettä, Wrede sanoo.
– Sen vuoksi ihmiset saapuvat joka vuosi uudestaan.
Parsatilalla vieraileva Elvira Zenkan on samaa mieltä: villityksen syynä on juuri lyhyt sesonki. Saksalainen parsakausi eli Spargelzeit kestää huhtikuusta kesäkuuhun.
– Saksalaista parsaa saa vain lyhyen aikaa, muulloin se on tuontituote.
Parsa on siis saksalaisille mitä kotimaiset varhaisperunat suomalaisille: herkku, jota odotetaan tuoreuden, maun ja kotimaisuuden vuoksi.
Monen saksalaisen mielestä parsa on parhaimmillaan toukokuussa. Tuoreen parsan tunnistaa Zenkan mukaan siitä, että leikkauskohdasta tulee puristamalla nestettä.
Parsasadon korjaaminen on raskasta fyysistä työtä, joka ei parsatilallisten mukaan houkuttele kantasaksalaisia. Brandenburgin parsatilat ovat palkanneet sesonkiapua pääosin naapurimaasta Puolasta.
Nyt kuitenkin moni puolalainen löytää houkuttelevamman työn kotimaasta tai toisesta EU-maasta. Osa parsatiloista kärsii jo työvoimapulasta, kertoo saksalainen rbb.
Parsatilat maksavat sesonkityöläisille usein Saksan minimipalkan, 8,84 euroa tunnissa.
