Suopursusta syntyy pieniä nippuja nopeaa tahtia, kun Miia Konttinen näyttää esimerkkiä kasvin oikeanlaiseen keruuseen. Suopursu leikataan poikki viimeisten lehtien kohdalta, eikä siinä saa olla kukintoja.
– Tämä on helppoa ja nopeaa poimimista, Oulun 4H-yhdistyksessä toiminta- ja koulutuskoordinaattorina toimiva Konttinen sanoo.
Konttisen tahdilla viiden kilon säkki täyttyy neljässäkymmenessä minuutissa. Poimijalle suopursusta maksetaan kahdeksan euroa kilolta. Konttisen keräysvauhdilla se tarkoittaa kuudenkymmenen euron tuntipalkkaa.
Suopursua ei voi kuitenkaan kerätä kuka tahansa ja mistä tahansa. Oulun 4H-yhdistys ostaa kasvia kouluttamiltaan kerääjiltä Oulun Kiimingin ja Ylikiimingin alueilta. Suopursu on puuvartinen, joten sen keruu vaatii aina maanomistajan luvan.
Tämän kesän tavoite on saada kerättyä suopursua 1 200 kiloa. Se on ulkomailla toimivan asiakkaan tilaama määrä. Vuosittain tilausmäärä vaihtelee joistakin sadoista kiloista yli tuhanteen kiloon.
Tämän kesän tilaus on iso, joten 4H on kouluttanut lisää poimijoita. Yhteensä heitä on noin sata.
Parin päivän keräystavoitteena on kolmesataa kiloa suopursua, joka lähetetään välittömästi lentokoneella asiakkaalle Ranskaan.
– Suopursu on tuoretuote, eikä se säily kauan. Lisäksi se täytyy pakata tarpeeksi väljästi, ettei se pala sisältäpäin, Konttinen kertoo.
Arvoituksellinen arvokasvi
Mutta mitä suopursusta Ranskassa tehdään?
Sitä Konttinen eikä kukaan muukaan tarkalleen tiedä. Asiakas on lääkeyritys, joka on ostanut suopursua Oulun alueelta jo parikymmentä vuotta. Tarkkaa käyttökohdetta he eivät ole suostuneet kertomaan.
Suopursulla on lääkkeellisiä ominaisuuksia ja se on luokiteltu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylläpitämään lääkeluettelon rohdoskasvilistaan. Se on myös myrkyllinen sisältämänsä ledolin vuoksi.
Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan ulkomailla suopursua hyödynnetään lääkevalmisteissa ja erilaisissa homeopaattisissa tuotteissa, hyönteisten puremien ja haavojen, sekä reumaattisten oireiden hoitoon. Sitä käytetään myös iholle tarkoitetuissa pesuaineissa, öljyissä ja rasvoissa. Lisäksi sitä hyödynnetään haittaeläinten ja hyttysten karkottamiseen.
Kotimaista käyttöä suopursulle on vain vähän. Sitä käytetään vähäisessä määrin kosmetiikassa öljy- ja kukkaterapeuttisina uutoksina. Käsityöalan yritykset käyttävät sitä jonkin verran värjäyskasvina.
Konttista harmittaa, että kotimaista kysyntää ei juuri ole. Hän tietää, että alkutuottajien eli kasvin keräilijöiden osuus lopputuotteen hinnasta on vain pieni siivu.
Suomessa ei perinnettä eikä rahaa tuotekehitykseen
Luken erikoistutkija Rainer Peltola sanoo, että kerääjille suopursusta maksettava hyvä hinta kertoo siitä, että lopputuotteen hinta on moninkertainen.
Miksi luonnontuotteita, kuten suopursua ei sitten hyödynnetä Suomessa?
Peltolan mukaan meillä ei ole perinnettä kuluttajatuotteiden valmistukseen. Lisäksi kansainvälisen hyvinvointituotebrändin kehittäminen vaatisi paljon rahaa.
Peltola mainitsee esimerkkinä onnistuneesta brändäyksestä Välimeren alueella kasvavan rannikkomännyn kuoriuutteen Pycnogelin. Sitä käytetään ravintolisänä, ja sen ympärillä pyörii 500 miljoonan euron markkinat.
– Vastaavaa ja jopa parempaa tuotetta voitaisiin tehdä meidän männyistä. Mutta minkään tuotteen markkinat eivät synny itsestään. Pycnogenoliin on satsattu valtavasti jo 60-luvulta lähtien.
Havuja ja käpyjä rahdataan Suomeen ulkomailta
Luonnontuotteiden hyödyntäminen kiinnostaa yrittäjiä ja metsänomistajia, mutta kehitystä tapahtuu hyvin hitaasti, sanoo Suomen metsäkeskuksen asiantuntija Marko Ämmälä.
Hänen mukaansa ongelmana on se, että yritykset ovat vielä pieniä ja niillä on vaikeuksia saada raaka-aineita. Luonnontuotteiden kerääjät ja myyjät eivät välttämättä ole samassa paikassa.
Ämmälä näkee ongelmana myös sen, että Suomessa metsistä osataan käyttää hyödyksi lähinnä vain raakapuu.
– Meillä on maailman puhtaimmat metsät, joita hyödynnetään huonosti.
Esimerkiksi valtaosa kukkakauppojen käyttämistä leikkohavuista tuodaan Tanskasta, samoin erilaisia koristekäpyjä ja oksia kuljetetaan Alankomaista, kun samoja tuotteita voitaisiin kerätä kotimaan metsistä, Ämmälä kertoo.
Vaikka luonnontuotteiden hyötykäyttö on Suomessa monilta osin vasta alkutekijöissään, nähdään niissä myös elinkeinomahdollisuuksia.
Luonnonvarakeskus on listannut tietoa 21:sta kosteikkokasvista, minkä toivotaan innostavan kotimaisia yrityksiä miettimään kasveihin liittyviä mahdollisuuksia ja hyödyntämään niitä tuotekehityksessään.
Esimerkiksi suopursuun kohdistuu maailmalla lääketieteellisiä tutkimuksia ja sillä nähdään olevan potentiaalia esimerkiksi diabeteksen hoidossa.
Miten luonnontuotteita voitaisiin hyödyntää Suomessa paremmin? Voit keskustella aiheesta 13. elokuuta kello 23:een asti.
Juttua täsmennetty 14.8.2020 kello 9.37: Jutussa luki aikaisemmin, että Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan ulkomailla suopursua hyödynnetään lääkevalmisteissa, kuten erilaisissa homeopaattisissa tuotteissa. Sana kuten on muutettu sanaksi ja.