Nurmolaisten Tea ja Tomi Katilan tilalle saapuessa silmään pistää ensimmäisenä iso määrä metrin välein istutettuja omenapuita, joiden satoa saa kuitenkin vielä odottaa pari vuotta.
Samalla pellolla kasvaa myös joka kesä tuhansia kiloja vesimelonia, mutta kasvusto erottuu vasta lähempää pellolle käveltäessä. Silloinkin itse meloneja pitää mennä etsimään lähelle maanpintaa.
– Vesimeloni on köynnöskasvi, mutta täällä ne eivät kasva kovin ylös, koska niitä ei ole erikseen tuettu. Melonit kasvavat maanpinnassa ja ne huomaa vasta läheltä, maatalousyrittäjä Tea Katila kertoo.
Katilat kasvattavat Nurmossa Etelä-Pohjanmaalla vesimelonia jo viidettä kesää. Sato on ollut joka vuosi tuhansia kiloja hehtaarilta.
Tänä vuonna melonia on istutettu 1/3 hehtaarin kokoiselle alalle, ja se tuottanee satoa noin 4 000 kiloa.
– Voi olla, että tästä tulee ennätyskesä, koska oli niin paljon helteitä. Sen näkee, kunhan sato kypsyy valmiiksi. Mutta noin tuhat melonia tältä alalta kasvaa, maatalousyrittäjä Tomi Katila pohtii.
Erikoiskasvituotanto kannattaa?
Katilan tilan päätuotantosuunta oli viidentoista vuoden ajan maidontuotanto. Nelisenkymmentä lehmää laitettiin kuitenkin pois tämän vuoden toukokuussa, koska Katilat eivät halunneet laajentaa tilaa.
– Voisi sanoa, että maitotila tarvitsi kahden ihmisen työpanoksen, mutta maksoi vain yhden palkan. Ehkä tuotanto olisi vielä ollut kannattavaa, mutta työmäärä ja tulo eivät enää kohdanneet. Tällä hetkellä voin sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ratkaisuun, Tea Katila toteaa.
Tilalla kasvatetaan ja viljellään vesimelonin lisäksi muun muassa valkosipulia, päärynää, mustaherukkaa, pensasmustikkaa ja omenaa.
Omenasta haaveillaan päätuotantosuuntaa maidontuotannon paikalle.
– Olemme istuttaneet nyt noin tuhat omenapuuta, ja satoa odotetaan kahden, kolmen vuoden päähän. Lajike on vielä Suomessa melko harvinainen punamaltoinen eli se on täysin punainen myös sisältä. Lajike on makea ja hapokas eli täydellinen siideri- tai viiniomena, Tea Katila muotoilee hymyillen.
Katiloiden haaveena on jatkojalostaa satoa nimenomaan juomaksi eli juuri mainituiksi siideriksi tai viiniksi.
– En ole varma, onko Nurmossa ollut ikinä panimoa, mutta minä voisin sellaisen tänne perustaa, Tomi Katila virnistää ja arvelee, että haave voisi realisoitua noin viiden vuoden kuluttua.
Erikoiskasvien tuotanto kiinnostaa
Luonnonvarakeskuksen (Luken) erikoistutkija Terhi Suojala-Ahlfors kertoo, että vesimelonin viljely on Suomessa vielä niin vähäistä, ettei sitä erikseen tilastoida.
Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto kertoi vuonna 2020, että Ruokaviraston tilastojen mukaan viljely on kuitenkin kasvussa ja vesimelonia viljeltiin jo 19 tilalla.
– Vesimelonin viljely on vielä sen verran uutta ja sadon määrä vaihtelee vuosittain, että se ei liene päätuotantokasvi kenelläkään, arvioi Suojala-Ahlfors.
Suojala-Ahlforsin mukaan viljelijät etsivät aktiivisesti uusia tuotantomuotoja.
Suomalaisilla kasviksilla on kysyntää, ja Suojala-Ahlfors toivookin, että vihannesten, marjojen ja hedelmien kotimainen tuotanto kasvaa kysynnän mukaan.
– Oleellista on löytää sellaiset viljelykasvit ja markkinointikanavat, että tuotanto on kannattavaa.
Tea Katila uskoo erikoiskasvien tuotannon sitä nimenomaan olevan.
– Se vaatii työtunteja ja viitseliäisyyttä, mutta sitten taas uskon siihen, että ihmiset haluavat syödä lähiruokaa eikä kaikkea tarvitse tuoda ulkomailta. Silloin kun erikoiskasvien tuotantoa kehitetään ja siihen panostetaan, siitä saadaan hyvinkin kannattava tuotantosuunta.
Viljelytietoa vesimelonistakin vasta vain vähän
Luken mukaan esimerkiksi kurpitsojen viljely ja käyttö on lisääntynyt. Erilaiset pavut kiinnostavat erikoistutkija Terhi Suojala-Ahlforsin mukaan monia.
– Ilmaston lämmetessä viljelymahdollisuudet monipuolistuvat ja monta kasvia voi viljellä aiempaa pohjoisempana. Viljelyn äärialueilla tuotantoon liittyy aina riskejä, joten satovaihtelut vuosien välillä ovat usein suurempia kuin vakiintuneilla viljelykasveilla, hän kertoo.
Uusien lajien kasvattaminen vaatii tiedon kaivamista.
– Uusien viljelykasvien, kuten vesimelonin, tuotantoon ei ole vielä olemassa Suomeen sovellettuja viljelyohjeita, vaan viljelijät ovat itse testanneet ja kehittäneet viljelymenetelmiä ja kokeilleet Suomeen sopivia lajikkeita.
Myös Tea ja Tomi Katila ovat joutuneet etsimään viljelyohjeita pääasiassa ulkomaisilta verkkosivuilta.
– En ole vielä koskaan puhunut toisen vesimelonin viljelijän kanssa, Tomi Katila paljastaa.
Hän arvelee, että Nurmo voisi olla Suomen pohjoisin paikka, jossa vesimelonia on onnistuttu kasvattamaan.
– Vaasan seudulla on ilmeisesti yksi tila, joka saattaisi olla vähän pohjoisempana, hän hymyilee.
Lue lisää: Nurmolaistilalla kasvaa muhkeita vesimeloneja – hellekesä toi huippusadon
Pian sitä saa! Kotimaisesta vesimelonista huippusato: "Kun sitä kerran maistaa, jää koukkuun"
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun lauantaihin 4.9. kello 23 saakka.