Caron Wuotila o.s. Barnes kasvoi englantilaisessa tekstiiliteollisuuskaupunki Boltonissa, joka kuuluu Suur-Manchesterin metropolikreivikuntaan. Kuusilapsisen perheen yksinhuoltajaäiti oli ammatiltaan ompelija ja teki paljon töitä kotona. Myös Wuotila auttoi äitiä ompelutöissä jo 8-vuotiaasta lähtien.
Parikymppisenä Wuotila sai tietää, että Helsingissä olisi tarjolla työpaikka laulajana ja DJ:nä ravintola Vaakunan Sky Barissa. Sinne oli lähdettävä.
– Soitin siellä levyjä aina 45 minuuttia ja sitten lauloin varttitunnin. Ja tämä aina uudestaan illan ajan.
Suomi oli Boltonissa kasvaneelle Wuotilalle ennalta täysin vieras paikka. Maahan tullessa yllätti myös tulevan kotimaan sää.
– Oli aika karsea keli. Oli märkää ja satoi räntää. Ja voit kuvitella että pikkutytöllä Boltonista ei ollut oikeat vaatteet tai buutsit mukana.
Sään lisäksi Wuotila sai huomata, että 1980-luvun alussa Suomi ei ollut vielä kovin kansainvälinen maa. Kadulla tuijotettiin ja moni yritti jopa päästä kokeilemaan hiuksia ja ihoa.
– Ei silloin vielä ollut kovin paljon eri värisiä ihmisiä nähty. Minä muistan kun ihmiset – tosi kamalaa – niiden oli pakko koskettaa hiuksiani. Usko pois, tämä oli Suomi silloin, mutta oli pakko olla ymmärtäväinen.
Päätös Suomeen jäämisestä kypsyi kuitenkin nopeasti. Wuotila matkusti Suomeen keskiviikkona ja jo saman viikon sunnuntaina hän tapasi tulevan miehensä. Pian alkanut avioliitto kesti viisitoista vuotta.
1980-90 -luvuilla Wuotila tuli nopeasti tutuksi suurelle yleisölle elokuvarooleistaan komedioissa Tupla-Uuno ja Vääpeli Körmy – taisteluni. Samoihin aikoihin alkoi myös ura laulajana englanninkielisten kappaleiden tulkitsijana ja musikaaleissa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin asti.
Wuotilasta ei kuultu paljoakaan noin viiteentoista vuoteen. Nyt keikoille on taas tullut kysyntää alkukesällä nähdyn The voice of Finland: Senior -sarjan siivittämänä.
Katso tästä koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa: