Härkäpapu on palkokasvi, joka saattaa lähivuosina korvata tuontisoijan rehuteollisuuden raaka-aineena. Kasvi soveltuu myös viljelykiertoon, koska se sitoo typpeä ja katkaisee kasvitautiongelmat pellossa.
Kotimaisen härkäpavun viljelyä pyritään entisestään edistämään Etelä-Suomessa.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan tänä vuonna keskitytään etenkin kotimaisen siementuotannon lisäämiseen. Koko maassa härkäpapua viljeleviä tiloja on noin 300, tiloista 100 sijaitsee Varsinais-Suomessa.
Koko maassa härkäpapua viljellään tänä vuonna 2 200 hehtaarilla. Lähivuosien tavoitteena on lisätä viljelysalaa yli 10 000 peltohehtaariin. Viljelyalan kasvun myötä rehuteollisuuskin kiinnostuisi enemmän kasvista, joka korvaisi osan tuontisoijasta.
- Teollisuus on kovasti kiinnostunut kotimaisesta valkuaisesta. Nopein ja helpoin tapa lisätä valkuaisomavaraisuutta on panostaa öljykasvien eli rypsin viljelyyn entistä enemmän. Mutta yhtä lailla palkokasvien, herneen ja härkäpavun viljelyalan lisääminen on omiaan parantamaan valkuaisomavaraisuutta, toteaa Rehuraision tutkimus-ja kehitysjohtaja Ilmo Aronen.
Majurin tilalla kokemusta pavusta
Vesa Majurin tilalla Marttilassa kasvaa härkäpapua reilun 20 hehtaarin alueella. Papusato päätyy ruoaksi oman tilan sioille. Valkuaisainepitoisuuden takia härkäpapu on hyvä rehun raaka-aine, mutta kasvi myös parantaa peltojen laatua.
- Esikasviarvo on hyvä. Seuraavana vuonna härkäpavun sänkeen kylvetty vilja kasvaa tosi hyvin, toteaa Vesa Majuri.
Majurin tilalla on viljelty härkäpapua 11 vuoden ajan. Tuona aikana lannoitekustannukset ovat pienentyneet, kiitos härkäpavun, joka sitoo typpeä itseensä. Papu ei kaipaa lainkaan lannoitusta.