Tänä kesänä Pielavedellä sijaitsevassa Lepikon torpassa kävijöitä oli 3 500. 80-luvulla vierailijoita oli vuodessa jopa yli 24 000.
- Parhaina päivinä täällä saattoi käydä 500 vierasta. Tänä päivänä kävijämäärät ovat mielestäni huolestuttavia. Mutta Pohjois-Savon mittakaavassa määrä on kuitenkin kohtalainen, Lepikkosäätiön asiamies Risto Tarvainen sanoo.
Lipputulot eivät enää riitä
Kävijämäärien roima pudotus on saanut Lepikkosäätiön pohtimaan toiminnan kannattavuutta ja Lepikon torpan rahoitusta. Yksin lipputuloilla toimintaa ei enää pystytä pyörittämään.
- Tietysti tässä on miettimisen paikka, että millä tavalla järjestämme tämän paikan aukiolon, koska pääsylipputulot eivät tämän muotoiseen toimintaan riitä. Toisaalta pitäisi pystyä säilyttämään myös tietty taso. Etsimme parhaillaan erilaisia mahdollisuuksia toiminnan pyörittämiseen, Tarvainen toteaa.
- Kulttuuriministeriössä käytiin keskustelemassa asiasta. Veimme viestiä, että tämän tyyppisen kansallisaarteen ylläpito pitää jakaa isommille harteille. Ylläpito ei voi olla vain säätiön, kunnan tai vapaaehtoisten toimijoiden harteille. Meille kuitenkin kerrottiin, että vastaavassa tilanteessa olevia museoita on Suomessa tällä hetkellä noin 800. Ongelma on siis hyvin laaja, Lepikkosäätiön hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Elsi Katainen kertoo.
Lappua luukulle ei kuitenkaan olla laittamassa, vaan Lepikon torppa avaa ovensa myös ensi kesänä.
- Se on varma, että Lepikon torppa avataan aina. Keinot ylläpidon ongelmiin on vain löydettävä jostain, Katainen lupaa
Torppa rakennettiin 1800-luvulla
Lepikon torppa on rakennettu vuonna 1850-luvulla. Tuolloin torppa käsitti vain yhden huoneen. 1900-luvulle tultaessa Urho Kekkosen vanhemmat hankkivat torpasta itselleen asumisoikeuden.
Vuonna 1906 Kekkosen perhe muutti Kuopioon ja sieltä edelleen Lapinlahdelle ja Iisalmeen. Vuonna 1911 perhe muutti Kainuun puolelle Kajaaniin. Lepikon torppa vihittiin museoksi presidentti Kekkosen syntymäpäivänä 3.syyskuuta 1966.