Parsaa viljellään Suomessa vain muutaman hehtaarin verran. Kysynnän perusteella viljelyalan voisi moninkertaistaa. Parsan viljely on työlästä, mutta Lounais-Suomen hiekkaisilla pelloilla se menestyy mainiosti.
Paraislaisen marjanviljelijän Margot Wikströmin tilalle parsa tuli täydennyskasviksi marjojen rinnalle.
- Aloitimme parsan kasvatuksen sen takia, että meillä olisi keväällä torilla jotain tuoretta myytävää. Parsahan on ensimmäinen kasvi, joka puskee maasta keväällä. Sadonkorjuu aloitetaan täällä Nauvossa yleensä toukokuun puolessa välissä, kertoo Wikström.
Parsan kasvatus on käsityötä
Parsan kasvatuksessa on monta työvaihetta, jotka kaikki tehdään käsin.
Jos on maistanut sekä ulkomaista että lähituotettua kotimaista parsaa, voisi luulla, että kyse on kahdesta eri tuotteesta.
Margot Wikström
- Konttaamme kesäisin pellolla useita tunteja. Kaikki rikkaruohot kitketään käsin. Parsa myös leikataan, lajitellaan, pestään, niputetaan ja lannoitetaan käsin. Syksyllä vielä niitetään naatit pois ja silputaan. Ihminen voisi päästä huomattavasti helpommalla ilman parsan kasvatusta, nauraa Margot Wikström.
Kasvattajan vaivan korvaa lähituotetun parsan maku ja ihmisten ilmeet torilla.
- Ihmiset ovat todella yllättyneitä, kun näkevät toripöydällä paikallista parsaa. Sitä jaksaa ponnistella ihmeesti eteenpäin, kun huomaa, että kaikki ostetaan mitä pystyy tuottamaan, pohtii Wikström.
Parsa on helppo kasvi viljellä
Parsan viljely vaatii hiekkaisen ja hyvin läpäisevän maaperän. Lisäksi pitää jaksaa kitkeä rikkaruohoja.
- Jokainen osaa kasvattaa parsaa. Viljely vaatii vain kovaa työtä, tietää Wikström.
Parsan kasvatuksen voi aloittaa siemenistä, taimista tai juurakoista.
- Meillä on parsan taimia, jotka on kasvatettu siemenistä oppilaitosten kasvihuoneissa. Osa taas on juurakkoja, jotka on tuotu Hollannista. Siemenestä ei parsaa kannata alkaa kasvattaa. Se vaatii vuosien kasvatuksen ennen kuin tuottaa satoa, neuvoo Wikström.
Parsan taimet tai juurakot laitetaan maahan keväällä. Kastelu on alkuvaiheessa tärkeää, jotta kasvit saavat hyvän alun.
- Alkuvaiheen jälkeen parsa ei oikeastaan vaadi kastelua, sillä juurakko menee hyvin syvälle ja löytää pohjaveden, kertoo Margot Wikström.
Parsanviljely on vielä vähäistä
Margot Wikström törmää päivittäin ihmisiin, jotka eivät tiedä, että parsaa voi viljellä Suomessa.
- Kun ihmiset kuulevat puhtaasta lähituotetusta parsasta, myyntipöytä ostetaan kirkuen tyhjäksi. Ne jotka ovat maistaneet kotimaista, vuorokauden sisällä pellosta nostettua parsaa ja vastaavasti ulkomaista parsaa, kertovat, että kyse on kahdesta aivan eri tuotteesta, myhäilee Wikström.
Parsaa viljellään Suomessa vielä hyvin vähäisiä määriä.
- Arvioisin, että kokonaisviljelyala on vain noin viisi hehtaaria. Meitä parsan viljelijöitä on todella vähän ja määräalat ovat pieniä. Tämä meidän 2 000 neliötä vaatii kahden ihmisen työpanoksen, miettii Margot Wikström.
Wikströmien perheessä parsasta nautitaan keväällä kuutisen viikkoa.
- Me syömme parsaa keitettynä, paistettuna ja keitossa. Ehkpä päästään grillaamaankin ja laittamaan uuniin. Parsakeitto on perheemme suosikki, listaa Wikström.