Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Harmio on loppukesän hurmio

Kun kukkaloisto kesän loppupuolella vähenee, harmio jaksaa kukkia vanhoilla varuskuntapaikkakunnilla. Valkokukkainen kasvi on tulokas Venäjän eteläosista. Se on kulttuurijäänne niillä paikkakunnilla, jonne emämaa toimitti autonomian aikana viljaa venäläisille varuskunnille ja rehua niiden hevosille.

Harmio
Kuva: Markku Karvonen / Yle
Markku Karvonen

Hämeenlinnassa Vanajavettä sivuavan radan vartta koristaa valkoinen kukkanauha. Loppukesän kukkija harmio ilahduttaa lenkkeilijöitä ja kulkijoita kaupungin suosituimman ulkoilureitin varrella. Harmio on vanha tulokaskasvi, mutta on vaikea kuvitella kenelläkään olevan mitään sen kotiutumista vastaan.

Nimeään harmio ei ole saanut venäläisalkuperästä tai siitä, että se olisi koitunut harmiksi. Päinvastoin sitä on suosittu koristekasvina. Suomalainen ja tieteellinen nimi viittaavat yleisväritykseen.

Muisto venäläiskaudelta

Harmiota tavataan Suomessa yleensä niillä paikkakunnilla, mihin oli sijoitettuna venäläinen varuskunta. Sitä kasvaa Hämeenlinnan lisäksi muun muassa Tampereella, Haminassa, Lappeenrannassa ja Turussa. Varsinainen esiintymisvyöhyke ulottuu Keski-Euroopasta eteläiselle Venäjälle, mistä se on kotoisin.

Meille se lie tullut pääosin venäläisen rehuviljan mukana. Harmio pärjää hyvin kuivilla kasvupaikoilla. Siksi sitä kasvaa usein karuissakin ympäristöissä siellä missä on kuljetettu tai käsitelty viljaa kuten ratavarsilla, varuskuntien tuntumassa, satamissa, vanhoilla myllypaikoilla ja joutomailla.

Aiemmin harmio on ollut yleisempikin, mutta kulttuuriympäristöjen kasvi on jostakin syystä taantunut viime aikoina.

Ratavarsi on kuin kukkapankki

Mainitulla kasvupaikalla Hämeenlinnassa ratavarsi kertoo muutenkin kasvien kulttuurihistoriaa. Osa kasveista on yleisiä ja perinteisiä niittykasveja. Ratavarressa kukkivat heinäkuun puolivälissä esimerkiksi matarat, pietaryrtti, kissankellot, marunat, kuismat, virnat ja nätkelmät.

Niiden lisänä on joukko harvinaisuuksia ja tulokaslajeja. Venäjän vallan aikana junat toivat tullessaan kaukaisten kasvien siemeniä, jotka itivät radan varressa. Kuivalla kasvupaikalla siellä selviytyvät tulokkaat saivat kilpailuedun, jonka ansiosta ne ovat jääneet osaksi kasvimaailmaa.

Oudoin ilmestys saattaa olla miehenkorkuiseksi kasvava tulokas kirahvinkukka. Upea kyläneidonkieli on kotiutunut ratavarteen, samoin idänkenttätyräkki, sikuri, siperianisosinivalvatti, nurmiajuruoho, keltasauramo ja monet muut.

Hämeenlinnan kaupunki hoitaa osaa ratavarren rantareittiä ketona kylväen sinne kukkivia ketojen kasveja.

Suosittelemme