Alavutelainen Antti Pellonpää on Suomen ainoa, viranomaisten hyväksymä tupakanviljelijä. Paitsi että Antti on tupakkatukkuri, hänen pikkuinen tupakkaplänttinsa nauttii myös virallista EU-tukea. Kaiken lisäksi tupakka on sertifioitua luomua.
Erikoinen ajatus tupakan viljelemisestä tuli Pellonpään mieleen, kun hän muutama vuosi sitten irtisanoutui VR:ltä lähes 30-vuotisen työuransa jälkeen.
– Varmaan kymmenkunta vuotta sanoin, että kun täytän 50, muutan Alavudelle ja rupean maanviljelijäksi. Aluksi se oli vähän vitsi, mutta niinhän siinä sitten kävi, Pellonpää kertaa.
Sopiva viljelyskasvi löytyi vahingossa, kun Pellonpään uudet työkaverit käärivät sätkiä.
– Aloin miettiä, että kuinkahan se olisi mahdollista. Olisiko se ylipäätään laillistakaan? Siitähän se sitten lähti ja jossakin vaiheessa huomattiin sekin, että olen ainoa virallinen tupakankasvattaja Suomessa, Pellonpää hymähtää.
Testi-Esa piiputteli
Rantatöysäläisellä tilalla ei olla ensi kertaa pappia kyydissä, sillä myös Antin isä kasvatti aikoinaan tupakkaa kotitarpeiksi. Nyt viljelyssä oleva lajike ei ole kuitenkaan kessua, vaan ehtaa yhdysvaltalaista virginiaa.
Pojasta polvi on parantunut sen verran, että nuorempi Pellonpää ei polta.
– En ole koskaan polttanut, enkä ymmärrä miksi joku polttaa tupakkaa. Eihän siinä ole mitään järkeä, Pellonpää kummeksuu.
Laaduntarkkailua varten Antilla olikin aluksi koehenkilö, testi-Esa.
Aloin miettiä, että kuinkahan se olisi mahdollista. Olisiko se ylipäätään laillistakaan?
Antti Pellonpää
– Hän koepoltti erilaisia laatuja, vähemmän ja paremmin tuleentuneita ja fermentoitunutta tupakkaa. Eli kun tupakanlehdet laitetaan umpinaiseen pönttöön, ne kuumentuvat ja alkavat käydä. Samalla niiden maku voimistuu.
Ennen kuin päästiin polttamaan, täytyi kuitenkin saada satoa. Ohjeita tupakan kasvattamiseen ei löytynytkään niin vain.
– Etsin tietenkin netistä ohjeita ja löysin yhden ainoan suomenkielisen. Se oli muistaakseni vuodelta 1939.
Kaksinkertaisesti byrokratiaa
Antin tupakanviljelys on vaatinut kaksinkertaisesti byrokratiaa. Koska isäntä halusi kasvattaa sekä lampaansa että tupakkansa luomuna, hänen piti hakea luvat sekä tupakalle että sen luomukasvatukselle.
– Koska luomusiementä ei löytynyt mistään, piti hakea lupa tavallisen siemenen käyttöön luomuviljelyssä, Pellonpää kertoo.
Aivan aluksi apuja löytyi Valvirasta. Parin viikon odottelun jälkeen sieltä tuli kattava, juristin laatima selvitys Antin kysymyksiin tupakan kasvatuksesta ja myynnistä.
Käytännössä Pellonpäällä oli kaksi vaihtoehtoa: hän saattoi ryhtyä joko tupakan tukkumyyjäksi tai vähittäismyyjäksi.
En ole koskaan polttanut, enkä ymmärrä miksi joku polttaa tupakkaa. Eihän siinä ole mitään järkeä
Antti Pellonpää
– Valitsin tukkumyynnin, koska silloin pääsee kerralla isommasta määrästä eroon, Pellonpää perustelee.
Tukkurina toimiminen tarkoittaa, ettei Pellonpää voi myydä – saati antaa – kasvattamaansa tupakkaa kenellekään ulkopuolisille. Lupa oikeuttaa myyntiin vain tupakkakaupoille. Pellonpään tupakka on myös verotonta eli vasta kauppias lätkäisee pusseihin tupakkaverot.
Toistaiseksi Antin tupakkaviljelys on ollut melko vaatimatonta eli viljelyalaa on ollut vain muutama aari. Tänä keväänä viljelyä on kuitenkin tarkoitus lisätä neljänneshehtaariin, koska menekkiä on. Aiemmin kaikki pellolta saatu tupakka on myyty loppuun jo ennen kuin uutta on saatu tilalle.
Tuleentuu kuin vilja
Tukkuri Pellonpää säilyttää osaa korjaamastaan tupakasta navetan ylisillä ja loppuja kylmässä kamarissa. Tärkeintä on, että lehdet pysyvät sopivan nahkeina eivätkä kuivu.
Kun Antti ottaa tupakkakasvin kainaloonsa, hän häviää pituudessa selvästi. Myös tupakan lehdet ovat melkoisen mittavia, ruskeita ja vähän pilkullisia.
– Tupakanhan pitäsi tuleentua vähän niin kuin viljan. Jos hyvin menee, ja kesää ja lämmintä riittää, lehtiin alkaa tulla kellertäviä laikkuja. Alimmat lehdet menevät ihan keltaisiksikin.
Koska virginiantupakka on erittäin hallanarka, siemenet on laitettava itämään jo varhain keväällä, mieluiten helmi-maaliskuussa. Ulos taimet istutetaan kesäkuussa, kun lehdet ovat kymmensenttisiä.
– Vanhassa ohjeessa sanottiin, että lämmin etelärinne on sopiva kasvatuspaikka.
Mistään maataloustuotteesta ei saa yhtä kovaa kilohintaa kuin tupakasta. Ja varsinkaan siemenistä
Antti Pellonpää
Tupakan siemenet ovat pieniä, tuskin silmin nähtäviä, joten pienestä määrästä riittää koko kylvettävälle alalle. Siemeniä Pellonpää kasvattaa säästeliäästi, koska liiallinen kukkien kasvattaminen vie voimaa lehtien kasvulta.
Nahkeat lehdet leikkuriin
Tupakan työstäminen on rauhallista työtä, jossa hermot lepäävät. Sähkökäyttöinen, pastakoneelta näyttävä leikkuri silppuaa lehdet siisteiksi suikaleiksi.
– Tämä olisi maatalousyrittäjille sopivaa talvi-iltapuhdetyötä. Samalla kun katsoo tv:tä, voisi pussittaa tupakkaa, Antti Pellonpää rohkaisee.
Kilpailijoita alalle mahtuisi, mutta toiveissa markkinoiden jakaminen ei Pellonpäällä varmaankaan ole.
– Sanoisin, että mistään maataloustuotteesta ei saa yhtä kovaa kilohintaa kuin tupakasta. Ja varsinkaan siemenistä.
Seuraavaksi tupakoimattoman tupakanviljelijä aikoo kehitellä tupakkamällin. Tutut leukailevat myös, josko Pellonpää ottaisi kasvatettavaksi muita harvinaisempia viljelykasveja.
– ProAgrialla yrittivät tyrkyttää jo gojimarjoja ja maissia, mutta ehkä pitäydyn tässä tupakassa niin kauan kuin mulla on tähän vielä monopoli., Pellonpää sanailee.
Tulevaisuudessa tupakanpolttajan elo Suomessa tuskin ainakaan helpottuu. Siihen Anttikin pistää toivonsa:
– Siitä voisi lähteä, että Suomessa saisi lain mukaan polttaa vain luomutupakkaa. Silloin olisin aika vahvoilla, Antti Pellonpää virnistää.