Tänä kesänä lankoja värjäävä on ilokseen huomannut, että koleasta kesästä on hyötyä. Kasveista irtoaa nyt paljon väriä. Käsityökouluvastaava Päivi Tyhtilä Taito Keski-Pohjanmaasta kertoo, että säät vaikuttavat kasvivärjäykseen.
– Kesä on yllätyksellinen. Joskus sadekesä tuottaa hailakoita, itkeviä värejä. Tänä vuonna kasvit ovat kuitenkin tehneet kukkia hitaasti, joten niistä on lähtenyt värjäykseen hyviä, voimakkaita värejä.
Kokkolanseudun opiston kasvivärjäyskurssia opettava Tyhtilä neuvoo, että luonnonmateriaaleilla saa periaatteessa aikaan mitä värejä vain. Kotimaisilla kasveilla syntyy lähinnä erilaisia keltaisen, vihreän ja ruskean sävyjä.
– Sienistä tulee upeita oransseja, violetteja ja muita sävyjä. Kurssilla on materiaalina myös ulkomaalaista santelia ja kokenillia(kilpikirva). Indigoa ei tällä kertaa ollut mukana, mutta siitä tulee komea sininen.
Lanka vaatii esikäsittelyä
Kokkolanseudun opiston 10 kurssilaista on etukäteen kerännyt luonnosta materiaaleja värjäystä varten.
Ensin materiaalit on laitettu veteen likoamaan, jolloin väri irtoaa parhaiten. Patoihin on laitettu sieniä, lehtiä, kiventieraa, käpyjä ja esimerkiksi lupiinia.
Toisena kurssipäivänä esimerkiksi kiventiera kiehuu 100-asteisessa vedessä, kunnes väri alkaa irrota. Sitten langat lämmitetään vedessä pikku hiljaa, jottei niistä synny huopaklönttejä. Lopulta langat laitetaan pataan, jonka lämpötila nostetaan 80 asteeseen. Lankoja liikutellaan välillä värjäyksen aikana.
Luonnonmateriaaleilla voi värjätä luonnonkuituja, kuten villalankaa. Lanka voi vaatia pesua ennen käsittelyä. Langat puretetaan eli kiinnitetään esimerkiksi alunalla ennen värjäystä. Puretus saa värin tarttumaan ja pysymään langoissa paremmin.
Luonnonmateriaaleilla värjäämiseen on useita ohjeita netissä. Ohjeita löytyy myös painettuna: Väriä luonnosta (Aittomäki, Colliander, Kotiranta 1992). Kokkolanseudun opiston kurssilla on käytetty myös monistetta : Luonnonväreillä värjääminen (Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto, Helsinki 2000).