Autoveron kiertäminen alkoi Suomessa heti kun autoverosta oli laissa säädetty vuonna 1958. Henkilöautojen ja pakettiautojen erilainen verokohtelu poiki Suomelle omaperäisen autoluokan eli piilofarmarit.
Piilofarmarista takapenkit oli poistettu ja takaikkunat pellitetty umpeen. Näin auto voitiin maahantuonnin jälkeen rekisteröidä pakettiautoksi, josta ei tarvinnut maksaa autoveroa. Kolmen vuoden kuluttua auto saatettiin katsastaa jälleen henkilöautoksi ilman veroseuraamuksia.
Piilofarmarien myötä Suomen pakettiautokanta kasvoi merkittävästi. "Tavara-autoiksi" rekisteröitiin jopa reilu 700-kiloisen Glas Isarin kaltaisia pikkuautoja.
Pakettiautojen verovapaus tai alhaisempi verotuskohtelu jatkui eri variaatioina vuoteen 1993 saakka. Aina kun lainsäätäjä ja verottaja muuttivat verovapauden ehtoja, seurasivat kekseliäät kansalaiset ja autokauppiaat perässä.
Lankkufarmareita ja Lex Timangi
Esimerkiksi pakettiautoille säädetyt mittavaatimukset (kolmen kuutiometrin tilavuus tai 1800 kg omamassa) tyrehdyttivät piilofarmarien muunnokset hetkeksi. Jo 1980-luvulla päästiin kuitenkin uudelleen ajelemaan piilofarmareilla, kun suurikokoisista jenkkifarkuista tehtiin ns. "lankkufarmareita" kovine takapenkkeineen.
Avolavapakettiautoista tunnetuin veronkiertomalli lienee piskuinen Toyota Timangi, jonka lavan pituus ylitti verovapauden ehdon kahdella sentillä. "Kansalle liian edullinen" malli torpattiin nostamalla vaadittua lavakokoa 185 senttiin. Tähänkin vaatimukseen sopivia, Suomessa jatketulla lavalla varustettuja pieniä lava-autoja saatiin kuitenkin pian markkinoille.
Autohistoriallisesti erikoisin ja esteettisesti haastavimpia Suomi-malleja ovat varmasti amerikkalaisista urheiluautoista muokatut avolava-autot ja henkilöfarmareista korotetut pakut.
Jenkkituristit ainakin lienevät hieraisseet silmiään, kun Finlandian raitilla on ajanut vastaan tuoreesta Camarosta sirkkelöity avolavapaku pressukatteineen. Citroen BX:stä muokattua suksiboksipakua kutsuttiinkin aivan ansaitusti "Bertonen painajaiseksi".
Verokikkailu vähenemässä, vai onko?
Oma lukunsa verovapaushistoriassa ovat esimerkiksi erikoisautot ja huoltoautot, jotka eivät lainsäätäjän silmissä mahtuneet pakettiautojen luokkaan, mutta joille silti haluttiin henkilöautoja keveämpi verokohtelu.
Kiivain kilpajuoksu lainsäätäjän, verottajan ja tullin ja autoilevan kuluttajan välillä on asettunut, mutta tulkinnanvaraisia lainkohtia pyritään hyödyntämään säästöjen toivossa nytkin.
Autoveron, eli maahan tuotaessa perittävän veron kanssa kikkailu on siirtynyt ajoneuvoverosta, eli vuotuisesta käyttömaksusta eri keinoilla haettaviin säästöihin. Kevyet kuorma-autot ja pakuista penkin alle kätketyllä trangialla muutetut matkailuautot ovat tästä esimerkkejä.
Varmaa lienee vain se, että autoverojen kanssa kikkailu loppuu Suomesta vasta silloin, kun autoverosta luovutaan.