Etelä-Suomen kotipuutarhurit ovat joutuneet pohtimaan, mistä talven aikana kadonneiden perennoiden tilalle uusia taimia.
Varsinkin Facebookin puutarhapalstat ovat kasvukauden edistyessä olleet yhä täynnä hämmentyneitä kommentteja, mihin ovat kadonneet pihojen perinteiset isoäidin kasvit ja mistä niitä saa lisää.
– Nyt kysytään minne katosivat akileijat, minne katosivat malvat, malvikit sellaiset isoäidin perennat? Ja todennäköisin syy hukkaan on tässä tapauksessa se, että viime talvi oli hankala. Ei ollut pitkää pakkasjaksoa vaan lyhyt ja tiukka eli pakkanen iski lumettomaan maahan ja se on nyt ollut aika kohtalokas muun muassa havukasveille, jaloruusuille ja mikä on itsenikin yllättänyt, juuri näille ikiaikaisille perennoille. Pihani 400 lajista, 50 on kadonnut, kertoo puutarhuri Timo Koskinen, jonka Facebookin puutarhapalstalla on 3000 seuraajaa.
Jos mummon perenna ei lähde kasvamaan, tuomio on tyly sanoo Timo Koskinen.
– Kuollut se on. Ainoastaan varpumaiset ikivihreät voivat selvitä.
Taimien kasvattajat kuitenkin lohduttavat.
Lammilaisen Puisto ja Puutarha yrityksen omistajan Anniina Rikalan mielestä osa on huolestunut mummon perennoista liian nopeasti.
– Sateiden jälkeen monet kasvit heräsivät uuteen taistoon ja maanpinnalta saattaa nousta uutta elämää. Malvat ja malvikit monesti siementävät ympäristöön ja sieltä kannattaa siirtää vahvoja taimia penkkeihin.
Viime kesänä istutetut mummon vanhojen bellisten jälkeläiset ovat kadonneet. Tulin sylttytehtaalle etsimään uusia istutettavia, mutta en löytänyt yhtään
Jos perenna on ollut rakas muisto isoäidistä, voi vanhalta pihalta käydä katsomassa, josko olisi vielä jotain jäljellä. Myös useat isoäidin kasveihin erikoistuneet taimitarhat voivat paikata murhetta.
Tarkista perennojen alkuperä
Taimitarhoilta ostettaessa kannattaa perinnekasvien kohdalla kysellä kasvattajasta ja kasvatusmaasta. Perinnekasvit ovat kotimaisia. Ja maatiaiskasvit vanhaa kantaa olevia kotimaisia kasveja. .
– Suosittelen, että historiallisten kasvien kanta on tiedettävä ainakin 50 vuotta taaksepäin. Ulkomailta voidaan tuoda samannimisiä kasveja. Toki nekin voivat kestää, mutta toisinkin saattaa käydä, sanoo Anniina Rikala.
Hän kehottaa paikkaamaan perennakasvien aukot suomalaisilta taimitarhoilta, taimien vaihtopäiviltä, ja eri puutarhayhdistyksiltä. Myös kesäisissä avoimet ovet -tapahtumissa myydään usein taimia.
On mennyttä monta maatiasperennaa, 10v vanhat neidonruusut, koiranruusu ja loistokärhöt. muunmuassa, eikä kaikkea osaa edes kaipailla vielä. Toisaalta monta aremmaksi kuviteltua lajia voi hyvin . Vaan tuleehan pihaan nyt tilaa uusille kasveille, ja muutenkin tämä on puutarhurille varsin opettavainen kokemus.
Nämä siteeraukset on poimittu Facebookin keskusteluista.
Ruusujen kova kohtalo
Timo Koskisen mukaan talvi oli todella harvinainen, sillä hänen yli 40 vuoden pituisen puutarhurin uran aikana, niin on käynyt vain pari kertaa.
Esimerkiksi neilikkaruusut ovat kokeneet kovan kohtalon. Pensasruusuista vain juhannusruusut ja kurtturuusut ovat selvinneet, Koskinen luettelee. Myös kärhöissä ja mansikoissa sekä syysleimuissa, ajuruohoissa on kärvähtämisen jäljet: kukkapenkissä paistaa tyhjä kolo.
Kova pakkanen tuli lokakuussa ja monella puuvartisella jäi talveentumisvaihe kesken. Keväällä tuhoja havupuissa ovat lisänneet ahavatuulet. Esimerkiksi angervoissa on paljon talven iskuja.
Tänään löysin jälleen yhden menehtyneen, syreenihortensia Little limelight ei ole työntänyt oksistaan yhtään vihreää lehteä.