Porvoon kaupungin maisema-arkkitehti Anne Rihtniemi-Rauh on tänä kesänä päässyt tutkimaan raumalaisia aarteita. Hän suorastaan innostuu, kun eräänkin pihan perältä löytyy tavanomaisen unikon lisäksi todellisia klassikkoja.
– Tuolla on kelidonium. Sitä Kustaa Vaasa kehotti viljelemään ja käyttämään hevosille ähkylääkkeeksi.
Tietosanakirjan mukaan kelidonium, eli keltamo, on eteläisessä Suomessa kasvava muinaiskasvi, joka olisi tullut maahan viimeistään keskiajalla munkkien mukana. Maallikko ei siis aina ymmärrä, mitä aarteita vanhat pihat kätkevät suojiinsa.
Liika hoito tappaa historian
Historiallisesti arvokkaat kasvit ovat säilyneet vanhoissa pihapiireissä, koska niitä on hoidettu hyvin – mutta ei liian tehokkaasti. Anne Rihtniemi-Rauh korostaa, että pieni rosoisuus antaa tilaa vaikkapa 1700-luvun neljälle eri kasviryhmälle.
– Kun Suomeen lähetettiin kasvimateriaalia esimerkiksi Uppsalasta, siellä olivat hyötykasveina lääkekasvit, värikasvit ja viljelykasvit, josta ruokaa saatiin. Sitten olivat tuoksuvat kauniit kasvit. Se ei ollut pieni ryhmä.
Vanha Rauma ei ole museo
Vanhaa Rauman kartoitustyö jatkuu vuosikymmeniä, sillä vanha Rauma ei ole museo ja pihat muuttuvat. Onneksi asukkaat arvostavat verkkaista rytmiä.
– Sanoisin, että se on verkkaista, kun ihmiset tiedostavat ja näkevät arvoja. He eivät halua tehdä sitä, mitä rautakauppa myy uudelle pihalle, vaan tekevät sitä, mitä haluavat juuri omalle pihalle, maisema-arkkitehti Anne Rihtniemi-Rauh toteaa.
Juuri tällainen hidas korjaaminen ja maltillinen rakentaminen on sitä, mikä tekee Rauman vanhasta keskustasta maailmanperintöä.