Rajavalvojat, Pomo piilossa, Poliisit, Matkaoppaat, Rekkakuskit jäällä, Pelastushelikopteri, Suomen tulli, Kandit, Laivakokin matkassa, Norjan naisten erikoisjoukot ja Tanskalainen maajussi. Tässä listassa oli vain murto-osa sarjoista, joita televisiossa on viime aikoina nähty. Ammateista kertovat tositelevisiosarjat kiinnostavat meitä paljon.
Keväällä katsottiin etenkin MTV3:n hälytyskeskuksen toiminnasta kertovaa 112 -sarjaa ja Nelosen Poliisit-sarjaa. Turun yliopiston mediatutkija Veijo Hietala osaa kertoa miksi näin on.
Niin sanottujen rajanvartijoiden ammatit kiinnostavat
– Poliisit, lakimiehet ja tuomarit määrittelevät hyvän ja pahan rajan aina uudestaan meille kulttuurissa, he kertovat mikä on rangaistavaa ja mikä ei. Toisaalta lääkärit seisovat vartijoina siellä äärimmäisellä rajalla eli elämän ja kuoleman rajalla ja sehän on se viimeinen raja, joka meitä kiinnostaa.
Hietala sanoo, että toki on kyse siitä, että haluamme katsoa jännittäviä tilanteita, mutta kyse on myös turvallisuudentunteemme kasvattamisesta. Sarjoista opimme, että meitä hoidetaan, kun on tarve ja poliisi pitää huolen, että yhteiskunnassa kaikki on hyvin.
Hauskuuttajan rooli on valittu myyntimiehille
Mutta kaipaamme muutakin. Haluamme nimittäin viihtyä ja nauraa. Silloin katselemme television kauppamiehiä.
– Kuka olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että 2010-luvulla Suomen suosituimpana tv-esiintyjänä on huutokauppias Keski-Suomesta, Veijo Hietala sanoo.
Nelosella esitettävässä Huutokauppakeisari-sarjassa esitellään Aki Palsanmäen huutokaupan arkea. Ohjelma valittiin vuoden 2015 parhaaksi tv-ohjelmaksi Kultainen Venla -kilpailun yleisöäänestyksessä. Palsanmäkeä ennen olemme tutustuneet esimerkiksi kyläkauppias Vesa Keskiseen ja kiinteistönvälittäjä Jethro Rostedtiiin. Myyntimiehille onkin varattu tositelevision tarustossa viihdyttäjän rooli.
– Tottakai tässä vaikuttaa persoona. Olemme aina pitäneet siitä, että voimme kuunnella helppoheikkien ja huutokauppiaiden loputtomia vitsejä ja kaskuja.
Kuinka totta tositelevisio on?
Usein ruudun äärellä mietimme onko kaikki näkemämme kuitenkaan ihan totta. Kuinka todellinen suomalaisen tositelevison antama kuva ammateista oikein on? Ihmiset, joiden töitä ohjelmissa esitellään sanovat, että näin todella pääosin on.
Hätäkeskuspäivystäjä Eija Laine sanoo, että 112-sarja kertoo erittäin realistisesti siitä minkälaista arki hänen työssään on. Työssään hän esimerkiksi vastaanottaa puheluita ja ohjeistaa muita viranomaisia tapaturmapaikoille. Hänestä ohjelma auttaa ihmisiä ymmärtämään minkälaisissa tilanteissa hätäkeskukseen tulisi olla yhteydessä.
– Sarjassa on esitetty tilanteita, joita meillä pääsääntöisesti on. Sarjan myötä ihmisille selviää paremmin milloin tänne pitää soittaa.
Pääkaupunkiseudulla kiinteistövälittäjän työtä tekevä Paula Hovav sanoo katsoneensa sekä Kiinteistökuningatar Kaisa että Myyntimies Jethro sarjoja, joissa Kaisa Liski ja Jethro Rostedt myyvät asuntoja. Hänestä Liskillä on aktiivinen ja ammattimainen ote.
– Mielelläni katsoin jaksoja. Mutta eihän kiinteistövälittäjän työ ole vain shampanjan juontia ja onnistuneita nopeita kauppoja.
Hovav sanoo, että usein asuntoja myydään pidempään kuin mitä sarjassa annetaan ymmärtää. Lisäksi taustatyötä ei esitellä, eikä kiinteistövälittäjillä yleensä ole assistentteja, kuten Liskillä ohjelmassa on.
Liskin sarjassa pääroolissa olivat hänen itsensä lisäksi yhtä paljon hulppeat asunnot, joita hän esitteli. Hovav sanoo, että näitä työssä tulee vastaan harvemmin, kaupattavaksi voi tulla myös vaikka autotalli.
Rostedtin ohjelmia hän on katsonut enemmän huvittuneena.
– Hänen olemuksensa, letkautuksensa ja ne hienot autot, se on semmoista hauskaa. Tätä ammattia voi toki tehdä monella eri tavalla ja jokainen tekee sen omalla persoonallaan.
Työstä esitellään jännittävimmät hetket
Kenttäpoliisin työtä yli 30 vuotta tehnyt ylikonstaapeli Jan Nyqvist sanoo, että Poliisit-sarja vastaa vain osittain kenttäpoliisin ja liikennepoliisin arkea. Hän sanoo ymmärtävänsä, että sarja on viihdeohjelma, jonka takia sarjassa esitellään näyttävän näköistä poliisityötä.
– Toinen puolikas poliisintyöstä jää näyttämättä. Rikostutkintaa se ei kuvaa millään lailla. Poliisin työ on laajempaa, raadollisempaa ja kenties jopa tylsämpääkin kuin minkälaisen kuvan ohjelmasta saa.
Tullitarkastajana työskentelevä Rebecca Majuri sanoo, että hänestä Suomen tulli -ohjelma vastaa hyvin tullin arkipäivää.
– Meidän työstämme näytetään ohjelmassa 30-40 prosenttia. On osa-alueita, jotka joudutaan rajaamaan pois asiakkaiden intimiteettisuojan ja taktisten syiden takia, esimerkiksi tietyntyyppisiä pakkokeinoja ei näytetä.
Tilanteita, jota ohjelmassa on nähty hän sanoo autenttisiksi.
– Meillä on mielenkiintoinen, monipuolinen ja joskus jännittäväkin työ. Kollegat ovat saaneet välitettyä tämän hyvin sarjassa.
Aitous koukuttaa
Epäilemättä juuri Majurin mainitsemista syistä tositelevisio-ohjelmat ovat niin suosittuja. Jännittävät ja aidot tilanteet kiinnostavat. Ohjelmia on tullut jo koko 2000-luvun, mutta edelleen ne onnistuvat koukuttamaan. Mediatutkija Veijo Hietala osaa selittää tämänkin.
– Olemme sata vuotta katsoneet näyteltyjä fiktiivisiä tunteita. Tänä päivänä, uusromanttisella tunteiden aikakaudella, meille eivät enää näytellyt tunteet riitä, vaan haluamme aitoja yksilöitä kokemassa aitoja tunteita lähikuvassa.
Ja lisää onkin onneksi luvassa. Syksyllä kanavilla aloittaa jälleen uusia ammateista kertovia tositelevisiosarjoja ja vanhojen suosikkien uusia kausia.