Tänään se sammuu – hyvästi Hanasaari

Yksi merkittävä luku Helsingin historiassa tulee tänään lauantaina päätökseensä.

Kun Hanasaaren energialaitoksen liekit sammutetaan, jäävät historiaan paitsi ikoninen voimala myös korkeat kivihiilikasat ja yli sata vuotta kestänyt energiantuotanto Helsingin kantakaupungin reunalla Sörnäisissä.

Kaupunkilaiset sitä arjessaan tuskin huomaavat, mutta hetkeen kiteytyy paljon symboliikkaa.

Sitä löytyy esimerkiksi vanhan valvomon, nykyisen taukotilan seinältä. Työmaahaalareissaan istuskeleva nuorempi polvi tekee tilaa, kun Kiwa Inspectan painelaitteiden tarkastusinsinööri Petri Järvelä kutsuu katsomaan seinälle ripustettuja kuvia.

Energiantuotanto alkoi näillä nurkilla jo yli sata vuotta sitten, kun Suvilahden höyryturbiinivoimalaitos alkoi tehdä Helsinkiin sähköä vuonna 1909.

– Nykyään siellä pidetään bileitä, Järvelä sanoo naurahtaen.

Seinällä on toinen kuva, jossa näkyy yksi sulkeutuva ympyrä.

Höyryturbiinilaitoksen piha on täytetty polttoaineella eli halkopinoilla.

Myöhemmin Helsingin laitokset söivät vuosikymmeniä kaikkea muuta kuin puuta. Nyt suljettavan Hanasaaren merkittävin korvaaja on Vuosaareen valmistunut laitos, joka polttaa puuta: muun muassa metsätähdehaketta, kuorta ja purua.

Hanasaari oli aluksi ympäristöteko

Vaikka ajatus voi äkkiseltään kuulostaa erikoiselta, nyt suljettava Hanasaari B oli alun perin osa Helsingin kaupunki-ilman puhdistusoperaatiota.

Ennen kaukolämpöä talot lämmittivät itse itsensä, ja savut jäivät leijumaan kaupunkiin.

Ongelmat lisääntyivät, kun kaupunki kasvoi.

Petri Järvelän lapsuuden kotitalossa Kannelmäessä jätteet kipattiin roskakuiluun, jossa öljypolttimon ”ikuinen tuli” poltti ne ja lämmitti taloa.

– Kaikki hajut ja noet menivät sellaisenaan savupiipusta ulos.

Järvelä muistaa lapsuuden huonon ilman.

– Kyllä se pölyistä oli. 1950- ja 1960-luvulla ikkunalaudat olivat tummassa pölyssä.

Kaukolämmön etu oli se, että polttoaine paloi puhtaammin isoissa kattiloissa ja saasteet tuprusivat korkeista piipuista laajemmalle alueelle.

Hanasaaren A -laitos rakennettiin 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Maailma näytti silloin kovin erilaiselta.

Hanasaari A sai rinnalleen nyt suljettavan B-laitoksen reilu vuosikymmen myöhemmin.

Hanasaari B vihittiin käyttöön vuonna 1977.

Yleisradion iltauutisissa Helsingin kaupungin sähkölaitoksen johtaja Lauri Oksanen kehui uuden laitoksen olevan varsin edullinen ympäristölle.

Etenkin kun laitos tuotti sekä sähköä että lämpöä, jolloin samasta määrästä polttoainetta saatiin paljon enemmän hyötyä kuin pelkässä sähköntuotannossa.

Nämä ajat muistaa Sixten Granlund, joka aloitti Hanasaaressa kesäharjoittelijana vuonna 1980.

– Kyllä sitä kovasti rummutettiin, että kun poltetaan yhdessä paikassa ja pyritään mahdollisimman hyvään tulokseen, niin kyllä se varmasti puhdisti ilmaa. Vaikka en sitä nuorena poikana paljoa ajatellutkaan.

Ja tottahan se oli. Kaukolämpö oli yksi merkittävä syy siihen, että Helsingissä alkoi olla parempi hengittää.

Paini kuitenkin jatkui erityisesti rikkipäästöjen kanssa. Vaikka tilanne kaupungissa oli paranemaan päin, kivihiilen poltosta syntyi edelleen rikin oksideja, jotka levisivät laajalle alueelle.

Rikki aiheutti haittaa paitsi ilmalle myös vesistöihin ja maaperään. Pelättiin happosateita.

– Teimme parhaamme ilmanpuhtauden kanssa. Käytettiin tiettyjä polttimoita ja suunnattiin niitä eri tavoin, jotta saimme mahdollisimman hyvän polttotuloksen, Granlund sanoo.

Päästöt saatiin lopulta kuriin erilaisten rikinpoistomenetelmien avulla.

Ilmastopäästöt tekivät hiililaitoksesta syntipukin

Kivihiilen polttoa varjosti myös toinen ongelma. Vuonna 1984 A-raportissa esiteltiin ennustetta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvusta.

Ilmastonmuutos ei toki vielä tuolloin ollut päivänpolttava puheenaihe.

Harry Åkerfelt aloitti Hanasaaressa Sixten Granlundin alaisena vuonna 1987. Hän ei muista, että ilmastonmuutoksesta olisi ollut puhetta töissä tai muuallakaan.

– Sen muistan, että kun tuuli kovasti, hiilikasoista lähti aika paljon pölyä. Sitä laskeutui autojen ja veneiden päälle.

Vuonna 1993 verotusmuutos teki kivihiilen poltosta aiempaa kalliimpaa. Ympäristöjärjestö Greenpeacen aktivistit osoittivat mieltään kivihiilikasan päällä vuonna 1997.

Toukokuussa 2015 Yle kertoi iltauutisissaan, että hallitus kaavailee hiilen käytön kieltämistä. Ympäristöväki oli kokoontunut Hanasaaren edustalle patistamaan Helsinkiä lopettamaan kivihiilen polton.

Hanasaaresta oli kasvanut Helsingin ja koko Suomen ilmastopäästöjen symboli.

Vaikka ei Hanasaari sitä yksin ollut. Salmisaaren laitos kantakaupungin toisella puolella on ollut saman luokan saastuttaja. Mutta siellä laitos ei ole yhtä näkyvällä paikalla ja kivihiilikin on piilossa maan alla.

Konkarikolmikko ei ole saanut tuntea työmaan ilmastotaakkaa omissa nahoissaan.

– En osannut ajatella, että olisimme syntipukkeja, eikä kukaan ole koskaan tullut sellaista sanomaankaan, Åkerfelt toteaa.

Veteraanit kyllä ymmärtävät, miksi kivihiilen aikakausi alkaa olla lopussa. Åkerfelt on vaihtanut ison diesel-auton pienemmäksi, tytär ajaa kaasuautolla.

Mutta silti kaupungin vuonna 2015 tekemä päätös laitoksen alasajosta oli osalle vaikea pala.

– Kyllä se kirpaisi. Se oli ja on toimiva laitos, Granlund sanoo.

Petri Järvelän ajatuksissa painaa edelleen uran ensimmäinen talvi 1986–1987. Silloin Helsingissä koettiin pitkä 30 asteen pakkasjakso ja laitosten lämpö tuli todelliseen tarpeeseen.

– Laitosten sulkemisen aikataulu on liian nopea. Joko tähän on havahduttu liian myöhään tai sitten muutos tehtiin liian nopeasti, Järvelä sanoo.

Joka tapauksessa tämän päivän jälkeen Helsingin on tultava toimeen ilman Hanasaarta. Aikataulua olisi vaikea venyttää siksikin, että Kruunusiltojen työmaa kuroo umpeen väylää, jota pitkin hiililaivat ovat saapuneet Hanasaareen.

Symbolista sekin: fossiilienergian reitin katkaisee silta, jota saavat käyttää vain julkinen liikenne, jalankulkijat ja pyöräilijät.

Huoltovarmuudesta huolestuneen Järvelän mieltä keventää se, että energiayhtiö Helen päätti lykätä Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemista vuodella. Näillä näkymin hiilen poltto loppuu Helsingissä lopullisesti keväällä 2025.

Silloin päättynee myös jo eläkeikään ehtineen Järvelän työura.

– Saatan hiililaitokset hautaan. Se on yksi, mikä motivoi.

Millaisia muistoja ja tunteita Hanasaaren sulkeminen sinussa herättää? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 2. huhtikuuta kello 23:een asti.