Kärhö on rakastetuimpia puutarhakasvejamme – näin onnistut köynnöskasvien kuningattaren kanssa

Ei ihme, että kärhö on rakastetuimpia köynnöskasvejamme, sillä kärhöjen sukuun kuuluu lähes 350 lajiketta.

Kärhöistä löytyy jokaiselle jotakin, matalakasvuisista lajikkeista liaaneihin, jotka kasvattavat kymmenmetrisiä köynnöksiä.

On varhain ja myöhään kukkivia lajikkeita ja suuri- ja pienikukkaisia lajikkeita. Kukat voivat olla yksinkertaisia, kerrottuja tai kellomaisia ja niiden halkaisija voi vaihdella sentistä 20 senttiin. On myös tuoksuvia lajikkeita ja melkein minkä värisiä kärhöjä vain.

Joka paikan kärhö

On lajikkeita, jotka viihtyvät varjossa ja lajikkeita, jotka viihtyvät suorassa auringonpaisteessa. Osa lajikkeista selviytyy myös hiukan karummissa kasvuolosuhteissa. Lajiketta valitessa täytyy olla kieli keskellä suuta.

Kärhöt ovat hyvin käyttökelpoisia köynnöskasveja, mutta niitä voi mainiosti käyttää myös maanpeittokasveina.

Kärhönsä voi kasvattaa ruukussakin, mikäli ruukku ei jäädy talven aikana. Kärhö kiipeilee mielellään pergolaa tai puutarhakeinua pitkin. Miksei voisi käyttää kärhöä kukkivana kattona kompostille? Talon seinusta voi olla kuitenkin liian kuiva paikka kärhölle, koska se haluaa paljon vettä.

Kärhö voi valitusta lajikkeesta riippuen tarvita tukevan kasvutuen, koska jotkin lajikkeet kasvavat aikaa myöten hyvin painaviksi.

Kärhöryhmät ja hybridit

Kärhöt voidaan jakaa moneen eri ryhmään. Ryhmät perustuvat lajikkeiden geneettisiin ominaisuuksiin.

Monissa tapauksissa ryhmät ovat saaneet nimensä tärkeimmän lajikkeensa mukaan. Esimerkiksi Viticella-ryhmään kuuluvat lajikkeet on jalostettu hybrideiksi tai risteytyksiksi Clematis viticella -lajikkeesta, ja se tarkoittaa, että monissa niistä on suuret kukat ja ne kukkivat uusilla versoilla.

Kestävä alppikärhö

Alppikärhö on kestävimpiä kärhölajikkeita. Se kestää kuivuutta muita kärhöjä paremmin eikä ole erityisen vaativa maaperän suhteen. Alppikärhön kasvutapa on rehevä, ja se kukkii runsaasti yksinkertaisin tai kerrotuin kellomaisin kukin. Loppukesästä siihen tulee kauniita, hahtuvaisia siemenkotia, joiden väri vivahtaa hopeaan. Alppikärhö kukkii touko–kesäkuussa edellisen vuoden versoilla.

Alppikärhö ‘Blue Lagoon’ kukkii siniliiloin kukin, kasvaa 3–5-metriseksi ja viihtyy puolivarjossa tai varjossa. Se kasvaa Suomessa kasvuvyöhykkeelle 5 asti, ja siksi se saa kiivetä kompostisäleikön päälle varjon puolelta.

Kukkaispilvi Summer Snow

Kompostikatoksemme aurinkoiselle puolelle istutettiin kärhö ‘Summer snow’, jota kutsutaan myös nimellä ‘Paul Farges’. Summer Snow viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa suojaisessa paikassa. Se kasvaa voimakkaasti ja tulee 3–7 metriä korkeaksi kasvupaikasta riippuen.

'Summer Snow' kukkii runsaasti kesäkuusta alkaen ja parhaassa tapauksessa lokakuuhun asti 4–5 cm levein, kermanvalkoisin, tähdenmuotoisin ja heikosti tuoksuvin kukin. Se kukkii uusilla versoilla ja kestää Suomessa kasvuvyöhykkeelle 4 asti.

Suurikukkainen kultanen

'Piilu' on runsaasti kukkiva, suurikukkainen kärhö, joka kukkii se uusilla että edellisvuotisilla versoilla. Sen ansiosta kukinta jatkuu pitkään, suunnilleen kesäkuusta edellisen vuoden versoilla syyskuuhun uusilla versoilla. Kukat ovat halkaisijaltaan 9–11 cm ja ne vivahtavat roosan eri sävyihin. Se kasvaa korkeintaan kaksimetriseksi.

'Piilu' kestää Suomessa kasvuvyöhykkeelle 3 asti, mutta kuten muutkaan suurikukkaiset lajikkeet se ei ole yhtä kestävä kuin alppikärhö tai Vitalba-ryhmän pienikukkaiset lajikkeet.

Pohjoisessa ilmastossamme on tärkeää istuttaa kärhöt huolellisesti ja huolehtia, että juuripaakku tulee riittävän syvälle maahan.

Istutus

Kärhö on aika helppohoitoinen, jos sille antaa alussa oikeat kasvuedellytykset.

Istutuspaikka saa olla mielellään lämmin ja suojaisa ja maaperä hyvin lannoitettu. Paikan pitää olla hyvin läpäisevä, mutta ei liian kuiva. Vesi ei saa myöskään jäädä makaamaan, varsinkaan myöhään syksyllä tai talvena aikana.

Aurinkoisessa paikassa kannattaa istuttaa suojaavia kasveja juuren ympärille. Ne suojelevat kärhöä sekä kuivumiselta että auringon paahteelta. Toinen vinkki on istuttaa kärhö kiven pohjoispuolelle tai asetella kiviä herkän juuren ympärille.

Kaiva tarpeeksi syvälle

Kärhöllä on siis herkkä juurenniska. Siksi suositellaan, että ne istutetaan syvemmälle kuin ne ovat ruukussa kaupasta ostettaessa.

Maan eteläisemmissä osissa kestävimmät lajikkeet voi istuttaa samaan syvyyteen kuin ne ovat ruukussa, mutta aremmat lajikkeet istutetaan vähintään 20 cm syvemmälle kuin ne ovat ruukussa. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pohjoisempana asuu. Se tarkoittaa, että istutuskuoppa saa olla mielellään 40–60 cm syvä juuripaakun koosta riippuen.

Sekoita istutuskuopasta kaivettuun multaan pitkävaikutteista lannoitetta, esimerkiksi hevosenlantapellettejä. Ennen istutusta juuripaakku saa mielellään olla vedessä sangossa, kunnes kaikki ilmakuplat juuripaakusta ovat nousseet pintaan. Avaa mielellään ruukkuun muodostunut mahdollinen juurikieppi ennen istuttamista maahan.

On hyvin tärkeää kastella kärhö kunnolla istutuksen aikana ja sen jälkeen. Kastelemalla runsaasti, yhdellä tai kahdella kastelukannullisella, vettä tulee juuriin asti, ja ne voivat hakeutua vielä syvemmälle. Sen ansiosta kasvi selviytyy tulevaisuudessa paremmin mahdollisesta kuivuudesta.

Myös talvenkestävyys ja kasvin vastustuskyky kasvitauteja paranevat mitä syvemmälle sen juuret hakeutuvat.

Leikkaa rohkeasti jo istuttaessa

Istutuksen jälkeen kärhö leikataan ensimmäisen maanpinnalla olevan lehtiparin yläpuolelta. Näin kärhö tekee ensimmäisenä vahvan juuriston. Se haarautuu alhaalta asti ja voi siksi antaa seuraavana vuonna runsaamman kukinnan.

Kärhöä ei ole pakko leikata, mutta siitä voi tulla hyvin epäsiisti, ellei niin tee. Varsinkin maan pohjoisemmissa osissa kärhö voi paleltua kokonaan tai osittain joka vuosi. Leikkaamisen ansiosta se kukkii enemmän ja voi paremmin.

Leikkaa ryhmän mukaan

Kärhöt voidaan jakaa kolmeen leikkausryhmään.

Ryhmä 1 kukkii edellisvuotisilla versoilla. Ne kukkivat varhain kesällä, koska kukka-aiheet muodostuvat edellisen kesän lopussa. Keväällä kasvi siivotaan terveeseen ainekseen asti. Vain kuolleet, kuivat ja heikot kasvinosat poistetaan.

Ne leikataan ylimmän terveen silmuparin yläpuolelta. Jos on tarve nuorentaa tai leikata enemmän, on hyvä tehdä se heti kukinnan jälkeen. Kärhö ehtii silloin kesän aikana muodostaa uusia versoja kukka-aiheineen seuraavan kesän kukintaa varten.

Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa kaikki Atragene-ryhmän kärhöt, kuten alppikärhö.

Ryhmä 2 kukkii sekä uusilla että edellisvuotisilla versoilla. Tällainen kärhö siistitään terveeseen ainekseen asti keväällä, aivan kuten ryhmä 1.

Joinakin talvina, ja maan pohjoisosissa, kärhö voi paleltua kokonaan. Silloin se leikataan alas hiukan maanpinnan yläpuolelta. Ensimmäinen kukinta jää silloin luonnollisesti pois, koska ei ole edellisvuotisia versoja, joihin tulisi kukat varhain.

Tarvittaessa tai jos haluaa kärhöstä tiiviimmän alhaalta, voi karsia pois vanhempia oksia loppukesästä kukinnan jälkeen. Silloin leikataan ensimmäisen lehtipari yläpuolelta siitä haarasta, jonka halutaan haarovan. Monet varhaiset, isokukkaiset lajikkeet kuuluvat tähän ryhmään.

Ryhmä 3 kukkii uusilla versoilla, mikä tarkoittaa, että kärhö kukkii myöhemmin kesällä, usein heinäkuusta alkaen. Tällaiset kärhöt voi leikata alas joka vuosi, kuten muutkin perennat. Leikkaa ihan alas tai ensimmäisen lehtiparin yläpuolelta noin 20 cm maan pinnasta. Ryhmään 3 kuuluvat muun muassa myöhäiset, suurikukkaiset kärhöt, kuten Viticella-, Integrifolia- ja Tangutica-kärhöt.

Vettä ja ravinteita runsain mitoin

Varsinkin kukinnan aikana on tärkeää antaa kärhölle nopeavaikutteisia ravinteita. Loppukesästä lannoitetaan syyslannoitteella, joka auttaa nuppujen muodostumisessa ja juurten kehittymisessä ennen talvea. Yleensä suurikukkainen kärhö tarvitsee enemmän ravinteita ja vettä kuin pienikukkainen. Yleensäkin vedensaanti on tärkeämpää kuin maaperä.