Hyppää pääsisältöön

Runoilija L. Onerva juhlapäivänään

Suomen ensimmäinen merkittävä naisrunoilija vietti 70-vuotispäiviään vuonna 1952. Filmissä seurataan runoilijan merkkipäivää tämän kotona ja hänen kunniakseen järjestetyssä juhlassa.

L. Onerva eli Hilja Onerva Lehtinen (1882-1972) oli lyyrikko, prosaisti, näytelmäkirjailija, esseisti ja suomentaja. Ohjelmassa todetaankin, että runoilija "ei ole jättänyt kynäänsä lepoon, vaan viettää säännöllisesti osan päivästään työpöytänsä ääressä."

Vaikka työhuoneen seinät ovat kirjojen täyttämät, runoilijan itsensäkin maalamia tauluja löytyy runsaasti. Maalaamistakaan ei ole hylätty, selostaja toteaa. Myös muiden maalauksia löytyy muun muassa työhuoneen seiniltä. Esimerkiksi Väinö Aaltosen hiilipiirrokset runoilijasta.

Merkkipäivää on tullut viettämään muun muassa taiteilija Esteri Weissenberg puolisoineen. Molemmat ovat tehneet runoilijasta muotokuvat. Hänestä on tehty muitakin muotokuvamaalauksia, kuten Oskar Elenius. Tämäkin maalaus on L. Onervan kodin seinällä.

L. Onerva oli myös musikaalinen. Hänen yksinäisten iltojensa ilona olivat piano ja edesmenneen puolison Leevi Madetojan sävellykset.

Filmissä seurataan runoilijaa Seurasaaressa, jonne on mennyt käyskentelemään perheystävänsä säveltäjä Heino Kasken kanssa.

Kalevalaiset naiset olivat järjestäneet juhlaillan Konservatorioon runoilijan syntymäpäivän kunniaksi. Professori Lauri Viljanen piti puheen, jossa hän esitteli runoilijan tuotantoa.

L. Onerva

L. Onerva tunsi hyvin eurooppalaiset kulttuurivirtaukset ja käänsi suomeksi mm. ranskalaisia symbolisteja ja dekadentteja, kuten Baudelairea ja Paul Verlainea.

Dekadentiksi on määritelty myös romaani "Mirdja" (19808), "tulipunainen taisteluhaaste yhteiskunnalle ja sovinnaiselle moraalille".

Kirjailijalla oli kiihkeä hengenheimolais- ja rakkaussuhde Eino Leinoon, joka pysyi läheisenä vielä Onervan ja säveltäjä Leevi Madetojan mentyä naimisiin.

Avio- ja mielenterveysongelmien tuloksena Onerva joutui 1940-luvulla laitoshoitoon, josta vapautui Madetojan kuoltua vuonna 1947.

Runoilija itse kuoli maaliskuun 1. päivä 1972 yli kuukausi ennen 90-vuotispäiväänsä.

Lähde: Wikipedia


L. Onervan tuotanto

Sekasointuja : runoja. Lilius & Hertzberg, 1904
Mirdja : romaani.Otava, 1908
Runoja. Vihtori Kosonen, 1908
Murtoviivoja : novelleja. Otava, 1909
Särjetyt jumalat : runoja. Otava, 1910
Nousukkaita : luonnekuvia. Yrjö Weilin & Kumpp., 1911
Iltakellot : runoja. Kirja, 1912
Mies ja nainen : novelleja. Kirja, 1912
Inari : romaani. Kirja, 1913
Kaukainen kevät : runoja. Otava, 1914
Vangittuja sieluja : novelleja. Kirja, 1915
Liesilauluja. Otava, 1916
Yksinäisiä : romaani. Kirja, 1917
Murattiköynnös : runoja. Ahjo, 1918
Neitsyt Maarian lahja ynnä muita legendoja. Ahjo, 1918
Lyhtylasien laulu ynnä muita runoja. Ahjo, 1919
Valittuja runoja. Otava, 1919
Madame de Staël. WSOY, 1920
Elämän muukalainen : sikermä. unikuvia. Kirja, 1921
Jerusalemin suutari ynnä muita tarukuvia. Otava, 1921
Helkkyvät hetket : runoja. Otava, 1922
Salainen syy : novelleja. Otava, 1923
Sielujen sota : lyyrillinen sarja. Otava, 1923
Syyttäjät: nelinäytöksinen draama. Otava, 1923
Maan tomu-uurna : runoja. Otava, 1925
Uponnut maailma ynnä muita satukuvia unen ja toden mailta Otava, 1925
Liekki : runoja. Otava, 1927
Valittuja runoja / L. Onerva. Osa: 1. Otava, 1927
Valittuja runoja. Osa: 2. Otava, 1927
Eino Leino : runoilija ja ihminen. Osa: 1. Otava, 1932
Eino Leino : runoilija ja ihminen. Osa: 2. Otava, 1932
Yö ja päivä : runoja. Otava, 1933
Häistä hautajaisiin : novelleja. Otava, 1934
Pursi : kohtalovirsiä. Otava, 1945
Kuilu ja tähdet : runoja. Otava, 1949
Iltarusko : runoja. Otava, 1952
Valitut teokset. Otava, 1956

Teosluettelo
Tuulia Nieminen
Petri Ikonen