Hyppää pääsisältöön

Suomalainen surumielisyys soi Unto Monosen säveltämissä tangoissa

Unto Mononen
Unto Mononen (1960-luku). Unto Mononen Kuva: Yle Areenakuva Unto Mononen

Unto Mononen oli eturivin tangosäveltäjiä Suomessa. Vaikka säveltäjä kuoli vain 37-vuotiaana, hänen teoksensa ovat jääneet elämään. Tutkijoiden mukaan suomalainen surumielisyys on vahvimmillaan Monosen tangoissa.

Somerolaislähtöinen Unto Mononen (1930–1968) oli Toivo Kärjen ohella Suomen tärkein tangosäveltäjä. Hänen ensimmäiset sävellyksensä julkaistiin 1950-luvun alussa. Niiden joukossa on muun muassa suosittu Satumaa.

”Melodia tulee tuolta jostakin siniseltä taivaalta"

Maamme ensimmäinen populaarimusiikin tutkija Pekka Gronow teki vuonna 1967 helsinkiläisessä ravintola Hansassa haastattelun. Haastattelua ei ole tarkoitettu radio-ohjelmaksi, mutta sen harvinaisuus ja mielenkiintoisuus korvannee nauhoituksen tekniset puutteet. jossa Mononen kertoo muusikon urastaan ja kappaleidensa synnystä. Mononen sanoo menetelmistään, että ”melodia tulee tuolta jostakin siniseltä taivaalta."


Somerolaissäveltäjän ensimmäinen levyllä julkaistu tango oli Henry Theelin esittämä Aamunkoi. Alkuaikojen hengentuotteet eivät vielä nousseet hiteiksi. "Niistä puuttui vielä se jokin", muistelee muusikkotoveri elämäkertakirjassa Satumaa. Mononen ei myöskään aluksi keskittynyt tangoihin, vaan sävelteli niiden ohella niin valsseja kuin beguineja.

Vuoden 1955 versio Satumaasta ei sekään noussut samanlaiseen asemaan kuin Reijo Taipaleen myöhempi levytys mieleenjäävine alku- ja välisoittoineen. Viiskymmenluvun puolivälin jälkeen Mononen ei enää moneen vuoteen saanut sävellyksiään läpi levy-yhtiöissä.

Uusi elämä alkoi 1960-luvun alussa Satumaan uuden menestyksen ja koko maan läpäisseen tangobuumin myötä. 1960-luvulla Mononen nousi nuoren kulttuuriväen suosioon sävellettyään entiselle vararumpalilleen M. A. Nummiselle mm. tangon Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa.

Semiootikko Pirjo Kukkonen kuulee suomalaisissa tangoissa sodan syventämää epävarmuuden ja kodittomuuden tunnetta, kohtalonuskoa ja tuskaista kaipuuta menneeseen mutta myös ilon ja toivon kipinöitä. Hänestä suomalainen surumielisyys on vahvimmillaan juuri Monosen tangoissa.


Mononen käytti lauluissaan paljon luontoaiheita. Vesi on niissä Kukkosen mukaan puhdistava, lähes uskonnollinen elementti. Vettä ja valoa voi hänen mukaansa pitää epätoivon ja usein toistuvan yön vastakohtina. Kukkonen vertaakin Satumaata virsiin: siinä kuuluvat taivaskaipuu, ikuinen ikävä ja virsille ominainen syvä huokaus.

M. A. Nummisen ja Esko Rahkosen mukaan Mononen tähtäsi tietoisesti "taiteilijuuteen" jo ulkoasullaan, johon kuuluivat popliinitakki, baskeri ja aurinkolasit. Häntä kutsuttiinkin "Someron kummajaiseksi". Kun Teosto-korvaukset saapuivat kerran vuodessa, boheemisäveltäjä pani kaiken menemään juhlintaan ja satojen kilometrien taksireissuihin.

Monosen alkoholiongelma kasvoi vuosien mittaan traagiseksi – kuvaan tulivat parantolat, korvikeaineiden käyttö ja itsetuhoinen käytös, joka johti hänen kuolemaansa vuonna 1968.

Unto Monosen sävellyksiä

Pieni laulu. Säv. Unto Mononen, san. R. Kilpi, sov. H. Bergström. Finlandia P-116. Kappale on Unto Monosen ensimmäinen levytetty sävellys.
Aamunkoi. Säv. Unto Mononen, san. I. Kallio (= Tapio Lahtinen), sov. Toivo Kärki. Decca SD-5214. Elämäkerturit Heikki Metsämäki ja Petteri Pelkki arvioivat kappaleen ensimmäiseksi aikaa kestäväksi Monos-levytykseksi.
Ei yhtään ystävää. Säv. Unto Mononen, san. K. Artell, sov. T. Kärki. Rytmi R-6199.
Sininen satu. Säv. Unto Mononen, san. K. Artell, sov. T. Kärki. Rytmi R-6201.
Satumaa. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. T. Kärki. Rytmi R-6242.
Tuntematon ystäväni. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. T. Kärki. Rytmi R-6272.
Liekki yössä. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. T. Kärki. Rytmi R-6272. Tämä ja seuraava sävelmä olivat Monosen viimeiset levytetyt valssit 15 vuoteen.
Polttava kaipaus. Säv. ja san. Unto Mononen, sov. M. Viljanen. Rytmi R-6267. Kappaletta on pidetty Monosen parhaana iskelmävalssina.
Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Säv. Unto Mononen, san. M. A. Numminen.

Unto Monosen iskelmäklassikoihin kuuluvat mm. Satumaa, Tähdet meren yllä, Syvä kuin meri, Kohtalon tango, Lapin tango ja Erottamattomat. Lähes ”kansallistangon” aseman saaneessa Satumaassa on nähty uskonnollista symboliikkaa, ja sitä on jopa ehdotettu lisättäväksi virsikirjaan.

Kommentit