Lemböten kappeli on rakennettu pirunpellolle. Se on kansanomainen nimitys muinaisille rantakivikoille, joita on Suomessa tuhansittain varsinkin rannikkoseudulla. Nimi tulee vanhan kansan uskomuksesta, jonka mukaan kivinen pelto olisi pirun tekosia. Muinaisrannat ovat kuitenkin syntyneet merivirtausten, aallokon ja talvisten jäiden työntäessä kiviä voimakkaasti rykelmään.
Pirunpelto on toiminut rakennusaineena patsi kappelille, myös muille kivirakennelmille: kappelin edessä on yksi Ahvenanmaan kymmenistä jatulintarhoista ja lisäksi lähistöllä on muutama kivistä ladottu kompassi ja hautaröykkiöitä.
Jatulintarha on spiraalinmuotoinen kivilabyrintti, jonka käytävillä yleensä mahtuu kävelemään. Eri puolilta maailmaa tunnetaan kummallisia kivilabyrintteja, vanhin ja kuuluisin niistä taitaa olla Kreetan saaren Minotaurukselle tehty labyrintti yli 4000 vuoden takaa. Kerrotaan, että joka toisen uudenkuun aikaan Minotaurokselle piti uhrata nuoria poikia ja tyttöjä.
Suuri osa Suomen jatulintarhoista sijaitsee rannikolla tai saaristossa. Ne ovat eri aikakausilta – osa keskiaikaisia tai myöhäisempiä, vanhimmat jopa esihistorialliselta ajalta. Nimityksiä kivilabyrinteille on paljon: nunnantarha, Pietarin leikki, Laiskan-Jaakon rinki, jätinkatu, Jerusalemi tai junffuritanssi, joka taas tulee ruotsinkielisestä nimestä jungfrudans ”neitsyttanssi”. Niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on kuitenkin hämärän peitossa.
Se, mitä Suomen 140 löydetystä jatulintarhasta tiedetään, perustuu lähinnä myytteihin ja perimätietoon. Ne ovat saattaneet olla osa jotain rituaalia, mietipä vaika nimitystä Neitsyttanssi. Voisiko kyse olla jostain hedelmällisyysriitistä? Yhden tarinan mukaan juhannuksen kaunein tyttö laitettiin labyrintin keskelle ja pojat johdattivat hänet tanssien ulos sieltä. Toiset arvelevat että osa labyrinteista on pitkästyneiden merimiesten tekeleitä, tai ne ovat toimineet merenkulkijoille merkkeinä luotsipalveluista. Suomalaisen kansanperinteen mukaan jatulintarhat ovat jatuleiden, peräpohjolan rannikkoa jo ennen saamelaisia asuttaneiden jättiläisten tekosia. Jatuleiden kerrottiin olevan myös suuria noitia.
Koska tarhoja on rakennettu eri aikakausilla, voi olla että kaikki selitykset ovat oikeita – kivilabyrinteillä on luultavimmin ollut aivan eri merkityksiä ja käyttötapoja eri aikakausilla. Moderni suomalainen, henkisyyttä kaipaava kaupunkilainen voisi kyhätä jatulintarhan vaikka omalle takapihalleen ja käyttää sitä kävelymeditaation apuvälineenä.
Reetta Ranta
