Hyppää pääsisältöön

Kuka lintulaudallani ruokailee: Tilhi

Tilhi
Sidensvans

18–20 cm, 50–75 g

Kottaraisen kokoisella, tukevatekoisella tilhellä on suuri pää ja paksu kaula sekä tuuhea töyhtö päälaella. Höyhenpuku on harmaan punaruskea. Siivenreuna on mustan-, keltaisen- ja punaisenkirjava, pyrstön kärki keltainen. Ääni on helisevää sirinää ”sirrrrr, sirrrrrrrrr….”, joka nousee ja laskee ison parven liikehdinnän tahdissa.

Tilhi pesii havumetsissä, mieluiten tiheissä korpikuusikoissa sekä suonlaitojen ja rantojen kuusivaltaisissa metsissä. Lapissa se elää myös männiköissä ja tunturikoivikoissa. Syksyllä ja talvella tilhet kerääntyvät pihlajia kasvaviin metsänreunoihin, puistoihin ja pihapiireihin, joissa ne käyvät joskus noppimassa siemeniä ruokintapaikoilla. Talvikaudella tilhet ovat näkyviä ja kuuluvia parvilintuja, mutta pohjoisen pesimämetsissä niitä ei hevin huomaa.

Tilhi pesii yleisenä Pohjois-Pohjanmaalta ja Pohjois-Karjalasta Lappiin, ja syksyisin ja talvisin sitä näkee Etelä-Suomessa sitä pitempään ja useammin mitä enemmän pihlajissa on marjoja. Talvialue yltää pihlajanmarjasadosta riippuen Itämeren ympäristöstä Keski-Eurooppaan ja Länsi-Siperiaan; tilhi edustaa muutto- ja vaelluslinnun välimuotoa. Useimpina vuosina tilhet lähtevät Suomesta syys–tammikuussa ja palaavat huomaamattomasti helmi–toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.