Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon!
Suomalaiset ovat tienneet jo pitkään, että luonto vaikuttaa ihmismieleen. Metsään ja järven rantaan on menty surujen ja ilojen kanssa ja seinilläkin on pidetty maisemamaalauksia, jossa katse ja ajatus on voinut hetkeksi levähtää...
Nyt luonnon monista terveysvaikutuksista saadaan yhä enemmän myös tutkimustietoa. Eräs alan pioneereja Suomessa on psykologian professori Kalevi Korpela.
Mikä meihin luonnossa vaikuttaa?
Moni meistä on kokenut sen, miten kimaltelevat lumikiteet aamulla pakkastalvella, tuoksuva märkä metsä tai soliseva puro valtaavat mielen vaivihkaa tai joku paikka metsässä tuntuu säteilevän energiaa. Jotain siitä kaikesta jää mieleen vielä sisään mennessäkin...
– Olen miettinyt mielipaikkojen ja ihmisen psyykkisen toiminnan yhteyksiä jo 1980-luvulta lähtien, Korpela kertoo.
– Ymmärrys luonnon suuresta merkityksestä ihmiselle tuli oikeastaan sivutuotteena, kun lähdin miettimään ihmisten stressin ja tunteiden säätelyä ja niitä keinoja, mitä me käytämme palautuaksemme pettymyksestä tai surusta.
– Periaatteessa käytössämme ovat sosiaaliset keinot, me puhumme jollekin. Sitten meillä on fysiologiset keinot, lähdemme vaikka lenkille. Tai meillä on psyykkiset keinot – me voimme käyttää ajatuksia ja mielikuvia.
– Neljäntenä meillä on sitten ympäristöllinen keino. Me voimme asettua kasvokkain jonkun paikan kanssa, mennä sinne yksin ja käydä läpi jotain tunnekokemusta. Ympäristö auttaa ja on elimellinen osa tätä säätelytapahtumaa, kun me esimerkiksi palaudumme pettymyksistä.
– Luonnon vaikutusta säätelee sellainen tekijä kuin luontosuuntautuneisuus. Sitä voidaan ajatella oikeastaan persoonallisuuden piirteenä. Ihmiset ovat erilaisia, pääosin varmaan lapsuuden, nuoruuden ja elämänkokemusten takia. Mitä enemmän on oppinut arvostamaan luontoa, harrastamaan tai olemaan siellä, sitä positiivisemmat ovat luonnon vaikutukset, Korpela selvittää.
Kyselytutkimuksissa on havaittu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä, jos he asuvat lähellä viher- tai rannikkoaluetta. Maailmanlaajuisissa mielipaikkakyselyissä vain 10–15 % ihmisistä sanoo mielipaikakseen kaupunkiympäristön.
– Mitä kauempana viheralue on, sitä enemmän esiintyy sairastavuutta, Korpela kertoo. Yksi nyrkkisääntö on, että viheralueen tulisi sijaita 300–500 metrin etäisyydellä asuinpaikasta.
Luonto hoitomuotona ei ole aivan uusi keksintö
Viime vuosina luonnon terveysvaikutusten tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti ja mukaan on tullut yhä uusia tieteenaloja. Ympäristöpsykologiassa tutkitaan elvyttävien ympäristöjen merkitystä ja luontoympäristöjen hyvinvointivaikutuksia. Mutta tutkimuksen historia ei ole kovin pitkä.
– Noin kymmenen vuotta sitten tulivat ensimmäiset väestötason tutkimukset siitä, miten asuinalueen viherympäristön määrä on suoraan yhteydessä kuolleisuuteen ja sairastuneisuuteen, esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden määrään väestössä.
– Lääkärit ovat kuulemma passittaneet jo muinaisessa Egyptissä masentuneita faaraoita puutarhakävelyille ja sekä Euroopassa että Suomessa on rakennettu sairaaloita ja parantoloita jo pitkään luonnonkauniisiin ympäristöihin.
– Yksi teoria on, että ihminen kokee olevansa turvassa, kun se näkee vettä ja vihreää, Korpela toteaa.
Evoluutio on yksi lähtökohta siihen, miksi me etsimme turvallisia paikkoja luonnosta silloin, kun olemme vaarassa tai stressaantuneita.
– Vaikea sanoa mikä on evoluutiota ja mikä oppimista, mutta meillä on selvästi sellainen reaktio, että stressitilanteen jälkeen sekä fysiologiassa että ihmisen kokemuksessa huomataan, että stressi lievittyy ja ihminen elpyy nopeammin ja tehokkaammin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä.
Myös tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky muuttuvat luontoaltistuksen seurauksena.
– Nyt on näyttöä esimerkiksi siitä, että ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla keskittymis- ja tarkkaavuuskyky on parempaa luontokävelyiden jälkeen, Korpela selvittää.
– On myös todettu, että tarkkaavuus- ja keskittymisongelmia on sitä enemmän mitä kauempana viheralue on.
Elpymisteorian yksi keskeinen tekijä on lumoutuminen
Luonnon tapahtumat, eläimet ja äänet vetävät tarkkaavuuden automaattisesti puoleensa.
– Luonnossa liikkuminen ei vaadi tahdonalaista keskittymistä, vaan se mekanismi lepää. Tämä on vahvasti vaikuttava tekijä, Korpela toteaa.
– Lumoutumisen lisäksi on mitattu masennusdiagnoosin saaneiden ihmisten kielteisten asioiden vatvomista ja pyörimistä mielessä. Tämä vähenee luontokävelyn aikana. Aivotutkimuksissa on todettu aivan selkeä muutos luontokävelyn jälkeen niillä aivoalueilla, jotka ovat aktiivisia tässä vatvomisessa.
Luontokävelyillä on suora yhteys sydämen toimintaan
Kalevi Korpela on tutkinut myös luontoa ja depressiota. Masentuneisuus ja ahdistuneisuus on sitä vähäisempää mitä vihreämpiä asuinalueet ovat.
– Ruotsissa ja Tanskassa käytetään yleisesti puutarhaterapiaa: 12 viikkoa tehdään puutarhassa erilaisia töitä, johon sisältyy puutarhassa oleilua. Masennusoireet vähentyvät selvästi.
Korpela kertoo Tampereella hoitomuotona käytetystä depressiokoulusta, jossa kokeiltiin joka toinen kerta oleilua ulkona luonnossa ja samalla tehtiin mielipaikkaharjoitteita.
– Hoidon jälkeisessä kyselyssä kävi selkeästi ilmi, että depressio-oireet olivat vähentyneet ja keskittymiskokemukset olivat vahvempia näiden luontokertojen jälkeen.
Luontoympäristöillä on siis sekä keskittymiskykyä parantava vaikutus että fysiologinen stressiä alentava vaikutus. Näiden kahden kanssa tapahtuu vielä samaan aikaan mielialan parantumista.
– Tämä kaikki taas vaikuttaa onnellisuuteen, elämäntyytyväisyyteen, unen laatuun…On nimittäin tutkittu, että ihmiset, joilla on luontoa ympärillä nukkuvat pidempiä yöunia, Korpela toteaa.
Isossa englantilaisessa tutkimuksessa todettiin myös, että yhteys löytyy nimenomaan sydän- ja verisuonitautien kuolleisuuteen.
– Se liittyy juuri tähän fysiologiseen stressireaktioon, mikä näyttää elpyvän nopeammin luontoympäristöissä, Korpela selvittää.
– Näyttöä on hyvin erityyppisistä tutkimuksista. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on tutkittu esimerkiksi sydämen sykevaihteluita. Luontokävelyillä on suora yhteys sydämen toimintaan.
KUUNTELE RADIO-OHJELMA:
