Ylöjärven eteläosissa viihtyvä fasaani ei kuulu Suomen alkuperäisiin kanalintuihin – Sen toi Suomeen Karl Fazer

Fasaani on kotiutunut hyvin Suomalaiseen luontoon. Luulisi, että se on aina ollut täällä. Mutta näin ei ole.

Suomen luonto sai ensi kertaa tutustua tähän eteläiseen lajiin jo reilut sata vuotta sitten. Nykyisinkin suklaalevyjen kannessa komeileva nimi Karl Fazer toi ensimmäiset fasaanit Suomeen. Muissa pohjoismaissa istutksia oli tehty jo tätäkin aiemmin. Parin vuoden aikana Suomeen tuotiin reilut sata lintua ja laji kotoutui varsin hyvin. Muutamien vuosien kuluttua metsästettiin jo vuosittain muutamia satoja lintuja. Fasaani tarhausta on jatkettu aivan näihin päiviin saakka.

Osa rannikkoseutujen fasaaneista tulee toimeen jo omillaan vaikka eivät vierasta ulkolintujen ruokintapaikkojakaan.

Valitettavasti varsinkin alkuaikoina fasaanien lisääntymisestä oli haittaa alkuperäiselle lajistolle. Muun muassa kanahaukkoja ja niiden pesiä on hävitetty alueilta joille fasaaneja on istutettu. Tosin petolintujen vaino alkoi jo paljon aikaisemminkin, koska kanahaukalle kelpaavat muutkin kanalinnut.

Suurin ongelma fasaanin luontaiselle runsastumiselle on ollut kylmä talvi, jolloin ravinto on ollut vähissä. Mutta sitkeänä lintuna fasaani on pystynyt valtaamaan uusia alueita myös omin siivin. Fasaani on ollut yksi niistä lintulajeista, jotka ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä ja laji tulee todennäköisesti jatkamaan levittäytymistä hiljalleen pohjoisemmaksi.

1930-luvulle sattui keskimääräistä lämpöisempiä vuosia, jolloin fasaani levittäytyi voimakkaasti omin avuin keskiseen Suomeen.
Laji valloitti tuolloin muun muassa Parkanon seutuja. Menneinä kovina pakkastalvina tuhoutui suurin osa fasaanikannasta, mutta tilalle on istutettu lisää.

Fasaanien laajaan sukuun kuuluu lukuisa joukko lajeja. Koiraiden ulkonäkö poikkeaa monesti suurestikin toisistaan, mutta naaraat ovat enimmäkseen samannäköisiä keskenään.

Alkuun fasaani oli paljolti talvisen lisäruokinnan varassa. Nykyisin fasaanit pärjäävät hyvin Suomen luonnossa ja osaavat hakea
itsekin ravintoa. Fasaani on mieltynyt havupuihin, eritoten kuuseen. Linnut viettävät yönsä yleensä kuusien tiheiden oksien suojissa. Fasaanit ovat opetelleet käyttämään myös havupuiden siemeniä ja silmuja ravintona.

Kaikki Suomen alkuperäiset kanalinnut osaavat tarpeen tullen mennä lumensisään kieppiin. Myös fasaani on opetellut tämän hyödyllisen taidon suojautua pakkasilta. Fasaanit osaavat myös pitää ruokailussa muutamien päivien paastoa.

Erityisen lämpöiset vuodet ennen viime sotia avittivat fasaanikannan roimaan kasvuun. Sotavuosina määrät kuitenkin romahtivat suuresti. 1930-luvulla kanta oli kasvanut jo kymmeniin tuhansiin, mutta salametsästys ja erityisen kovat talvet romahduttivat lintujen määrän vain muutamaan sataan.

Nykysin puhutaan jälleen kymmenistä tuhansista fasaaneista ja muun muassa Pohjanmaalla kanta on ollut aina vahva. Rannikolla ilmasto on muuta maata lauhkeampi ja fasaani on levinnyt aina Ouluun ja Kemiin saakka. Pohjoisessa linnut pystyvät sekoittumaan myös Ruotsin kantoihin, kunhan määrät vielä kasvavat suuremmiksi. Suomessa fasaani onkin onnistunut levittäytymään Ruotsia paremmin pohjoisemmaksi.

Fasaanin levittäytyminen alkoi lounaisesta Suomesta, missä talvi on ollut leudointa. Fasaani ei ole ainoa Suomeen tuotu riistalintu. Muun muassa kanadanhanhi istutettiin aluksi riistalajiksi. Myös kanadanhanhen Suomen valloitus alkoi Lounais-Suomesta.

Fasaani kesyyntyy varsin helposti ja lintu päästää ihmisen ruokintapaikoilla varsin lähelle seurailemaan sen touhuja. Vapun
korvilla alkavat fasaanien soidinmenot ja koiraat koettavat houkutella itselleen mahdollisimman monta naarasta. Fasaanin haaremiin saattaa kuulua liki kymmenen naarasta, jotka koiras unohtaa heti naaraan munimisen jälkeen. Haudonta ja poikasien huolehtiminen jää naaraille.

Ylöjärvellä fasaania esiintyy etekin kaupungin eteläisillä alueilla. Esiintyminen on keskittynyt kuitenkin etupäässä viljellyille
seuduille ja taajamien ja kylien liepeille.