Veikkausliiga-kausi 2016 päättyi iloisiin maarianhaminalaisjuhliin. Mennyt kausi näytti, että Veikkausliigassa voi menestyä erilaisin pelitavoin. Kärkikolmikosta IFK Mariehamn luotti suoraviivaisuuteen, HJK sekä SJK taas etenivät hitaammin kohti vastustajan maalia.

IFK Mariehamn osoitti sen, jo Euroopan huippusarjoista tutun faktan, että pallonhallinta ja syöttöprosentti ovat joukkueen hyvyyden ja menestyksen mittareina epäpäteviä. Jos ei usko, voi tsekata vaikka Leicester Cityn viime kauden tilastot ja Atlético Madridin tilastot edelliseltä muutamalta kaudelta. Ylivoimainen pallonhallinta ja erinomainen syöttötarkkuus eivät takaa mitään, jos niitä ei osata hyödyntää oikein.

IFK Mariehamn jäi molemmissa tilastoissa Veikkausliigan häntäpäähän, täysin muut tekijät kuin pallonhallinta tai syöttöprosentti toivat mestaruuden Maarianhaminaan. Tai sanotaan näin, että IFK Mariehamn piti palloa silloin, kun sen piti sitä pitää ja syötti omille ne syötöt, jotka sen pitikin syöttää.

Veikkausliigan pallonhallinta- ja syöttötilastoja hallitsi VPS. Vaasalaisjoukkue jäi alle 50 % pallonhallintaan vain neljässä kauden 33 ottelustaan. SJK ja HJK olivat seuraavaksi eniten palloa hallinneet ja sitä tarkimmin syöttäneet joukkueet.

VPS syötti keskimäärin 582 syöttöä ottelua kohden, ja näistä reilut 85 % löysi oman joukkueen pelaajan. Vähiten syöttöjä oli IFK Mariehamnilla, joka syötti keskimäärin 419 kertaa, 77,7 % syöttötarkkuudella.

Eniten syöttöyrityksiä yksittäisessä ottelussa oli SJK:lla toiseksi viimeisen kierroksen ottelussa PK-35 Vantaata vastaan. SJK syötti 5–0-voitossa 797 kertaa, näistä 706 (88,6 %) meni omille.

Kun verrataan keskimääräisiä pallonhallintaprosentteja kauden pistekeskiarvoihin, nähdään hyvin, ettei pallonhallinta itsessään takaa menestystä. Mitalijoukkueet ovat alla olevan kuvaajan keskimääräistä pallonhallintaa esittävän vaaka-akselin vastakkaisissa päissä. Pistekeskiarvot olivat IFK Mariehamnilla, SJK:lla ja HJK:lla lähes samat, mutta pallonhallintaprosentti oli IFK:lla reippaasti SJK:ta ja HJK:ta pienempi.

Myös kärkikolmikkoa seuraavat VPS, Ilves, RoPS ja KuPS olivat pistekeskiarvoiltaan melko lähellä toisiaan, mutta palloa joukkueet hallitsivat kovin eri määriä.

Veikkausliiga-joukkueiden pisteitä laskettaessa ei tässä ole otettu huomioon kabinettien kautta tulleita pistemuutoksia, vaan yllä olevassa kuvaajassa pistekeskiarvot on laskettu sen mukaan, miten kentällä on pelattu (koskee PS Kemi–SJK-ottelun pelipassisotkua sekä PK-35 Vantaan pistevähennystä).

IFK Mariehamnin pallollista pelaamista voidaan kuvailla hyvin suoraviivaiseksi. Sen syöttöjen keskimääräiset pituudet olivat koko sarjan suurimmat, lisäksi sen pallonhallintajaksojen keskimääräiset kestot olivat toiseksi lyhyimpiä.

Viisi muutakin Veikkausliiga-joukkuetta voidaan luokitella alla olevassa nelikentässä IFK Mariehamnin kanssa samaan lokeroon, jonka joukkueita yhdistävät lyhytkestoiset pallonhallintajaksot ja liigan keskiarvoa pidemmät syötöt. Oikeastaan enemmän tai vähemmän kaikki muut joukkueet VPS:ää, SJK:ta ja HJK:ta lukuun ottamatta asettuvat vasemman yläkulman lokeroon tai melko lähelle sitä.

IFK Mariehamnista toisessa ääripäässä olevat VPS ja SJK puolestaan pitivät palloa kerrallaan pidempiä aikoja ja etenivät lyhyemmin syöttöpituuksin.

Pohjanmaalaisjoukkueiden pallonhallintapelaamisen näennäisestä samankaltaisuudesta huolimatta niiden pelaamisessa oli merkittäviä eroja. SJK:n saadessa pallon se muun muassa eteni keskimäärin 77 kertaa ottelua kohden (61 % SJK:n pallonhallintajaksoista) vastustajan kenttäpuoliskolle. VPS puolestaan eteni keskimäärin vain 57 kertaa (47 %) vastustajan puoliskolle per ottelu. SJK eteni otteluissaan vastustajan kenttäpuoliskolle Veikkausliiga-joukkueista eniten, VPS vähiten, sekä absoluuttisesti että suhteellisesti.

Kun tarkastellaan etenemisiä hyökkäysneljännekselle, oli SJK siinäkin koko sarjan paras. Se pääsi pelaamaan pallon ottelua kohden keskimäärin 50 kertaa hyökkäysneljännekselleen, kun VPS:n vastaava lukema oli 35, sekin koko sarjan alhaisin.

RoPS ja IFK Mariehamn syöttivät suhteellisesti eniten eteenpäin kohti vastustajan maalia suuntautuvia syöttöjä Veikkausliigassa. RoPS:n syötöistä 70,1 % suuntautui eteenpäin, IFK Mariehamnin syötöistä 69,7 %. Ne myös saivat luotua keskimääräistä enemmän laadukkaita maalintekoyrityksiä, joita tässä kuvaa maalia kohti suuntautuneiden laukausten määrä ottelua kohden.

RoPS ja IFK Mariehamn olivat kannattajilleen perinteisen määritelmän mukaan ”viihdyttävimmät” joukkueet seurata: paljon suoraviivaista etenemistä ja useita hyviä maalintekoyrityksiä.

Myös SJK, HJK ja FC Lahti pääsivät ampumaan keskimääräistä enemmän kohti vastustajan maalia, mutta niiden eteenpäin suuntautuneiden syöttöjen osuudet olivat pienemmät kuin IFK Mariehamnilla ja RoPS:lla.

VPS:n syötöistä vain reilut 61 %, suhteellisesti vähiten Veikkausliigassa, meni kohti vastustajan maalia, ja sen maalia kohti suuntautuneiden laukausten määräkin olisi voinut olla korkeampi.

Petri Vuorisen johdolla VPS paransi edellisestä kaudesta peräti 20 sarjapistettä, eniten kaikista Veikkausliiga-joukkueista. VPS laittoi pelinsä talven aikana uusiksi ja panosti kaudelle 2016 tultaessa voimakkaaseen pallonhallintapelaamiseen, ja VPS erottuikin pallonhallinta- ja syöttömittarissa muista liigajoukkueista. Parannettavaa sille toki jäi, erityisesti maalintekoyritysten määrän kasvattamisessa. Vaasassa prosessi on vasta saanut alkusysäyksensä, mutta ensimmäisen kauden tulokset ovat lupauksia antavia.

Mitään yhtä universaalia ja selkeää laadukkaisiin maalintekoyritysiin johtavaa etenemistapaa ei voida määritellä. Joku joukkue etenee vastustajan maalia kohti hitaammin, toinen nopeammin.

Mennyt kausi päättyi keskimääräistä suoraviivaisemmin pelaavan joukkueen mestaruuteen, kun edellisiä kausia ovat hallinneet joukkueet, joiden pelaamista ovat määrittäneet pallonhallinta ja hitaampi etenemistapa.

Kauden suurimpia yllätyksiä olivat IFK Mariehamn ja VPS. Ja mikä mielenkiintoisinta, olivat ne pallonhallinta- ja syöttömittareiden eri päissä.

---

Katso myös:

• Osa 2 – laukaukset
• Osa 3 – erikoistilanteet
• Osa 4 – puolustuspeli