Miksi Xhevdet Gela ei kelaa? [03.08.2010]
Montrealin olympialaisten jälkeen ostin Lasse Viréniltä piikkarit. Tai se oli joskus niihin aikoihin. Virén oli osakkaana helsinkiläisessä urheilutarvikemyymälässä, joka toi maahan Tiger-piikkareita. Niitä samanlaisia, jotka Virén kohotti näkyviin yhden olympiavoittonsa jälkeen.
En minä oikeastaan piikkareilla mitään tee. En ole harrastanut koskaan yleisurheilua. Kyse oli puhtaasta heräteostosta. Piikkarit olivatkin vuosia jossain laatikossa, kunnes 1980-luvulla päätin yhtenä päivänä kokeilla niitä. Asuin silloin ruotsalaisessa nukkumalähiössä Tukholmasta itäänlounaaseen. Minulla oli vapaapäivä ja ikkunan alla oli yleisurheilukenttä. Kentällä ei ollut ketään ja lähiö oli päivisin hiljainen. Kokeilu oli täysi katastrofi.
Olin 1970-luvun alkupuolelta alkaen harrastanut erästä budo-lajia. Siinä opetettiin liikkumaan eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Askeleen piti olla matala ja suoraviivainen. Polven ylimääräiseen nostoa piti välttää ja jalkapohjan piti liikkua eteenpäin melkein lattiaa hipoa. Harjoittelun seurauksena olin oppinut myös juoksemaan tavalla, jossa urheilutossujen pohjat melkein hipoivat asfalttia askeleen aikana. Kun yritin juosta samanlaisella askeleella piikkarit jalassa, niin eihän siitä tullut mitään. Piikkarin piikit nappasivat kiinni juoksuradan pinnoitteeseen ja tuuskahdin naamalleni. Olin nurin jokaisen 3-4 askeleen jälkeen. Että olisin pystynyt juoksemaan kaatumatta yhden ratakierroksen - ei mitään mahdollisuutta.
Piikkarit jalassa juostessa pitää nostaa polvea voimakkaasti ja viedä päkiä maahan vasta viime hetkessä. Aivan kuin Xhevdet Gela tekee juostessaan. Oma arvaukseni onkin, että jalkapallon lisäksi Gela on harrastanut yleisurheilua. Siksi hän on oppinut juoksemaan kuin yleisurheilija, mutta ei hyvä yleisurheilija. Xhevdet Gelan päälaki pomppii juostessa ylös alas. Hän itse asiassa hukkaa energiaa turhaan ylös-alas-liikkeeseen. Ei huipputason yleisurheilijat niin juokse. Heillä nousevat kyllä polvet, mutta päälaki pysyy samassa tasossa ja keho liukuu eteenpäin kuin juna. Oma arvaukseni on, että Gelan omalaatuinen juoksutyyli on syntynyt vuorottaisen yleisurheilu- ja futisharjoittelun seurauksena.
Jalkapallossa Gelan juoksutyylistä on sekä hyötyä että haittaa. Hänen askeleensa pituus on kyllä melkein yhtä lyhyt kuin Juhani Peltosella. Jussi Peltonen opetteli aikoinaan jalkapalloilijalle sopivaa lyhyttä askelta juoksemalla rautatiekiskojen välissä siten, että jalat osuivat ratapölkkyjen väliin. Pendolinokaudella menettelyä ei voi suositella. Valkeakoskelle vievällä junaradalla ei ole henkilöjunaliikennettä ja junia kulki silloin ja vielä nykyäänkin harvemmin. Xhevdet Gelan juoksutyylin haitat tulevat näkyviin, kun hänen pitäisi kuljettaa palloa nopeasti ja pitkään. Korkean askeleen vuoksi kosketus palloon ei ole kovin hyvä eikä pallo siksi aina pysy mukana. Tämä vielä korostuu, mitä huonommassa kunnossa nurmi on.
Korkeasta askeleesta on kuitenkin hyötyä, jos vastustajan pelaaja yrittää "vetää sukille". Viikate ei monesti välttämättä osu nilkoille, koska Gela ehtii nostaa etummaisen jalkansa korkealle pois viikatteen tieltä. Tämä tulee tavallaan juoksutyylin seurauksena automaattisesti. Viikate ei aina osu edes takimmaiseen jalkaan, sillä Gela saattaa reagoida taklaukseen ponnistamalla takimmaisella tukijalalla ja viikate sujahtaa ilmaan pompanneen Gelan alitse tai vain hipaisee takimmaista jalkaa.
Maanantaina 2.8.2010 Haka sai Pietarsaaressa selkäänsä FF Jarolta. Ottelun jälkeen istuin pari tuntia O'Learyllä, Suomen parhaimmassa sporttibaarissa. Kyseisen paikan seiniltä löytyy 30 taulutv:tä. Jopa wc:ssä on omat, vaikka ne eivät vielä toimi. Valioliigaottelujen aikaan baarissa pystyy seuraamaan samanaikaisesti eri näytöiltä viittä eri Valioliigaottelua. Allekirjoittaneen lisäksi paikalla oli muiden asiakkaiden joukossa eräs tamperelainen Haka-fani ja eräs pietarsaarelainen jalkapalloasiantuntija. Keskustelun aiheena oli analyysi siitä, miksi Xhevdet Gela pelasi talven harjoituskaudella loistavasti, mutta ei ole pystynyt kesällä vakiinnuttamaan avauskokoonpanopaikkaansa. Pietarsaaren ottelussakin hän tuli kentälle vaihdosta.
Yritän selittää pietarsaarelaisasiantuntijan analyysin hiukan yksikertaistettuna, sillä en välttämättä muista kaikkia perusteluja. Jeppisasiantuntijan mukaan Xhevdet Gela on ennen kaikkea mielialapelaaja. Pelaamisen taso vaihtelee yksinkertaisesti riippuen siitä millaisella tuulella Gela on. Talvella myös esimerkiksi Liigacup-otteluja edeltävässä harjoittelussa jollain joukkueella saattaa olla talven kovin viikko. Toinen joukkue taas on saattanut lomailla. Joukkuiden kohdatessa toinen joukkue on harjoittelun kangistama ja toisen pelaajat pääsevät loistamaan levännein ja rennoin lihaksin. Myös yksittäisten pelaajien harjoittelussa voi olla eroja. Xhevdet Gela saattaa olla myös mielialaharjoittelija, joka ei välttämättä vedä harjoituksia lävitse 100 lasissa, vaikka on mukana harjoittelussa. Tällöin hän pääsee joukkuetovereihinsa verrattuna loistamaan seuraavassa ottelussa.
Omana analyysina edellä sanottuun toteaisin myös, että Xhevdet Gelan jalat ja ennen muuta pohkeet ovat poikkeuksellisen lihaksikkaita. Ne vaativat paljon energiaa. Edellä mainitsemani epätaloudellinen paljon energiaa kuluttava juoksutyyli kuluttaa voimia vielä lisää. Joten jos Gela ei vedä harjoituksia aivan 100 lasissa, niin se saattaa olla vain seurausta omakohtaisesta tiedosta, että suurten lihasten vuoksi paikat menevät liian nopeasti jumiin. Ei ole järkevää yrittää pysyä sellaisten pelaajien vauhdissa, joiden ruumiinrakenne muistuttaa enemmän kenialaismaratoonaria. Tai sitten: suurten lihasten vuoksi Gelalle on kehittynyt poikkeuksellisen nopea palautuminen rasituksesta. Siksi hän pääsi loistamaan talven otteluissa joukkuetovereidensa rinnalla. Ei kovin todennäköistä, mutta ihmiset ovat geeneiltään erilaisia. Toisaalta esimerkiksi kestävyysjuoksijoilla saattaa olla pomppiva juoksutyyli nuorena, mutta kun takana on tarpeeksi harjoituskilometrejä, niin taloudellisempi juoksutyyli löytyy melko varmasti. Se että Gela ei ole oppinut taloudellisempaa juoksutyyliä viittaisi hiukan siihen, että hän ei ehkä itse ole pitänyt (paljosta) juoksuharjoittelusta. Tämä viittaisi enemmän mielialaharjoittelijan suuntaan.
Seuraavana pietarsaarelaisasiantuntija selitti, että keinonurmella pelattava peli on nopeampaa kuin luonnonnurmella. Joidenkin arvioiden mukaan peli on keinoalustalla 15 prosenttia nopeampaa. Se sopii hyvin sellaisille voimakkaille pelaajille, joilla on hyvä tasapaino, ja jotka kykenevät nopeisiin suunnanmuutoksiin, nopeisiin yhden kosketuksen syöttöihin ja menestyvät hyvin kaksinkamppailuissa. Nämä sopivat kaikki Gelaan. Itse otaksun, että kun peli kesällä luonnonnurmella hidastuu, niin Gelalla ei ole enää siinä määrin hyötyä fyysisestä erinomaisuudestaan. Hitaamman pelin vuoksi pelissä korostuu enemmän valmentajan saneleman taktiikan noudattaminen ja taistelujalkapallolle ei ole siinä määrin tilaa. Kesän helteet ovat myös suurilihaksiselle pelaajalle vaikeampia kuin talven pakkaset.
Jotkut ovat sanoneet, että Gelan oikea pelipaikka on Divarissa. Mutta jos hän on parhaimmillaan sellaisessa pelissä, jossa pelataan 15 prosenttia Veikkausliigaa nopeampaa futista, niin eikö Gelan oikea pelipaikka olisi paremminkin ulkomaisissa liigoissa. Kuulostaako paradoksaaliselta? Pelaako divarissa montakin löytämätöntä timanttia, jotka pelaavat siellä, koska eivät ole saaneet pelipaikkaa liigassa, vaikka heidän olisi alunperin pitänyt hakea pelipaikkaa aivan jossain toisessa paremmassa ulkomaisessa sarjassa?
Pietarsaaren ottelun jälkeen Xhevdet Gela jutteli Helsingin ajoilta tutun toverinsa Nosh A Lodyn kanssa.
