Kirjailijana parhaiten tunnettu L. Onerva eli Hilja Onerva Lehtinen (1882-1972) oli aikaansa nähden poikkeuksellinen nainen. Tästä lähtökohdasta taidehistorioitsija ja tietokirjailija Anna Kortelainen luo kudelmaansa Onervan elämästä ja töistä teoksessa Naisen tie. L. Onervan kapina .
Painopiste on Onervan nuoruuden ja varhaisaikuisuuden vuosissa. Kortelainen myös vertailee 1900-luvun alkupuolta meidän aikaamme. Analyysi todistaa, että valinnat, mahdollisuudet ja niiden rajoitukset ovat edelleen epäsymmetrisesti sukupuolitettuja.
Historian ääreltä tähän päivään
1900-luvun alussa eli Onervan opiskeluaikoina yliopistoon hakeutui vähän naisia, heistä vielä harvempi valmistui eikä juuri kukaan ryhtynyt tutkijanuralle. Ajan yliopistomiesten retoriikkaan kuului naisten avoin väheksyminen ja halveksinta. Luonnontieteelliseen "faktatietoon" eli totena pidettyyn tietämykseen sisältyi ajatus, että naiset ovat miehiä tyhmempiä ja heikompia eivätkä sovellu tieteelliseen työhön.
Olennaista on kysyä, kuten Kortelainen tuo esille, millaisella yhteiskunnalla on varaa uhrata naiset ja miksi näin tapahtuu edelleen. Kortelainen tuo reippaasti esille tutkivaa ja lukevaa minää nykyaikaiseen tyyliin. Se on rohkea valinta, joka samalla kutsuu lukijaa keskustelemaan esitetyistä väitteistä ja näkemyksistä.
Kuka Onerva oikeastaan oli?
Arkistoaineistoja on Kortelaisen teoksessa käytetty runsaasti, ja kirjoittaja on matkustellut Onervan jalanjäljissä Norjaa, Italiaa, Ranskaa ja Nauvon Finbytä myöten. Onervan aikalaisista Kortelainen tukeutuu esimerkiksi Hella Wuolijoen muistelmiin ja Maila Talvion romaaneihin.
Onervan kaunokirjallisen tuotannon ja kirjeiden ohella ne ovat lähteinä kuitenkin sellaisia, ettei niihin voi nojata samalla tavoin kuin vaikkapa virallisiin arkistolähteisiin. Wuolijokikin kertoi mielellään "tarinoita", minkä tänä talvena viimeistään olemme saaneet kuulla ulkoministerimme taholta.
Materiaalia ja aineistoa on Onerva-teoksessa mielestäni liikaa. Ajan kirjallinen elämä jää silti paitsioon, mikä on puute. Toisaalta runsaus ja materiaalisiin yksityiskohtiin perehtyminen ovat Kortelaisen tulkintaa seuraillen analogia Onervan elämälle. Se oli monilahjakkaan naisen tragedia. Onerva ei saanut keskittyä luomistyöhön mesenaattien turvin, vaan joutui tienaamaan pätkätöillä niukan leipänsä itselleen - ja miehilleen.
Kirjassa toistuva lause viittaa siihen, mikä on selviö: me emme koskaan saa tietää, mikä tai kuka Onerva oikeastaan oli ja ajatteli. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa kääntää katseensa Onervan romaaneihin kuten Mirdja ja Inari sekä novelleihin ja runoihin, joita julkaisemattomanakin on huikea määrä.
Aikansa kapinallinen
Seksuaalisuus leimasi Onervan, sillä se oli esillä niin hänen teoksissaan kuin elämässäkin. Ihailijoita Onervalla riitti, miehiä ja naisia. Kortelainen spekuloi laajasti kysymyksellä Onervan naisrakkaudesta. Aikalaisilleen Onerva oli epäilemättä huonosti käyttäytyvä nainen. Tuon ajan naisasianaiset eivät juhlineet Onervan tuotannon erotiikka-aihetta voimauttavana.
Onerva oli toimissaan määrätietoinen, tarmokas ja lahjakas nainen. Sekin riitti aikalaisille merkiksi negatiivisesta kapinallisuudesta. Hyvä, että Onervan radikaaliuteen kiinnitetään nykyään myönteistä ja seikkaperäistä huomiota.
SIRU KAINULAINEN
• Anna Kortelainen: Naisen tie. L. Onervan kapina . Otava 2006. 556 s.
