• Anna Kortelainen: Eri kivaa! Onerva – Kaupungin naiset 1910. Tammi 2010. 160 s.
Taidehistorioitsija ja tietokirjailija Anna Kortelaisen uusi teos on muodoltaan kuva- ja leikekirja kirjailija L. Onervasta ja Helsingin kaupungista sata vuotta sitten. Kirjan tulokulma suuntaa nimenomaisesti naisen elämään pääkaupungissamme.
Muodollaan Eri kivaa! jäljittelee satoja vuosia vanhaa tapaa leikellä ja liimailla tärkeitä muistoja, postikortteja ja kuvia kansien väliin erilaisiksi ystävä-, muisto- tai värssykirjoiksi. Tätä nykyisen skräppäyksen tai vaikkapa facebook-profiilin ylläpidon varhaisversiota harrasti myös L. Onerva (1882–1972).
Kortelaisen leikekirjaan on koottu Onervan jäämistöstä kortteja ja leikkeitä, joiden rinnalle on sommiteltu hienosti taittaen useista eri lähteistä valokuvia, ravintoloiden ruokalistoja, Onervan kirjoittamia kritiikkejä ja vaikka mitä. Kuvallisena matkana kirja on monipuolisesti antoisa ja myös hauska yksityiskohdissaan.
Se Helsinki, jota kirja tarkkailee, on lähinnä naimattoman keskiluokkaisen naisen kaupunki, joka säätelee naisen kulkemisen karttaa konkreettisesti. Kortelainen tuo esille 1910-luvun tapa- ja moraalikoodistoa, joiden mukaisesti nainen ei esimerkiksi voinut astua hetken mielijohteesta yksinään kahvilaan saati ravintolaan kupposelle.
L. Onerva itse oli ajankohdalle ominainen ns. uusi nainen, joka tahtoi murtautua ulos sukupuolittuneesta koodistosta. Kortelaisen leikekirjan kautta L. Onervan radikaalius tulee esiin tietoiskumaisesti.
Myös varjoisaa
Monta sallittuakin huvia kaupungista kuitenkin löytyi ja niihin kirja opastaa. Teatteri, elävät kuvat ja taidenäyttelyt, joista Onerva itsekin kirjoitti sanomalehtiin, tulevat esitellyiksi kirjassa. Pelkkä huvikierros kirja ei ole, sillä se kertoo myös Onervan arkisista toimista kuten siivouksesta tai lounasruuan miettimisestä.
Kirjan osastot kattavat kaupunkikulttuurin valoisaa ja iloista puolta mutta myös varjoisten kujien tapahtumat vaikkapa prostituutiosta tuodaan esille. Onervan oman elämän tragedioista, kuten äidin mielisairaudesta tai omasta avioerosta, saadaan myös tietoa.
Lajinsa vuoksikaan Eri kivaa! ei edes pyri mihinkään syvälliseen tarkasteluun tai tutkimukselliseen otteeseen L. Onervasta tai Helsingistä. Leikekirjan tekstiosuudet toki valottavat monipuolisen tekijän elämää ja laajaa toimintaa kulttuurin ja kirjallisuuden kentällä sekä hahmottavat laajemmin helsinkiläistä elämänmenoa ja sen tyypillisiä piirteitä
Tekstiosuuksissa Kortelainen käyttää paljon sitaattileikkeitä Onervan kirjeenvaihdosta ja kaunokirjallisesta tuotannosta ilman muuta viitekehystä kuin tietty otsikko. Näin teokselle ominaisen irrallisen informaation sirpalemaisuus alkaa korostua. Tämä viitekehyksettomän datan ongelmallisuus on leikekirjaan yleisemmin liittyvä ominaisuus, jota tuskin voi paeta, sillä lajissa on kyse konkreettisesta sitaattien mosaiikista.
Leikekirjan tekijälle erilaiset leikkeet ja materiaalit, kuvat ja sommittelut ovat omakohtaisen tuunauksen tuotetta ja tulosta ja siksikin merkityksellisiä, lukijalle ja katselijalle ne eivät välttämättä ole erityisen antavia. Lahjakirjana ja kahvipöytäteoksena Kortelaisen teos on oikein toimiva.
Anna Kortelaisen kuratoima Onerva – Kaupungin naiset -näyttely jatkaa Ateneumin taidemuseossa 29.8. asti.
