Leevi Madetoja oli Helsingin musiikkiopistosta valmistunut 23-vuotias säveltäjä, kun Eino Leino esitteli hänet L. Onervalle. Radikaali kirjailija L. Onerva oli Leinon rakastettu. Myös nuori säveltäjä rakastui Onervaan ja joutui mukaan pitkään, raastavaan kolmiodraamaan. – Kuuntele Soivassa arkistossa Leevi Madetoja
Leevi Madetoja eli Levi Andreas Madetoja (17. helmikuuta 1887 Oulu – 6. lokakuuta 1947 Helsinki) oli säveltäjä, kapellimestari ja musiikkiarvostelija.
Madetoja on suomalaisen musiikin hienoimpia myöhäisromantikkoja. Jean Sibeliuksen arvellaan arvostaneen seuraajistaan eniten juuri Madetojaa, sävellysoppilastaan.
Madetojan kansallisromanttinen sävelkieli on syvämietteistä ja melankolista samalla kun se soinniltaan on ranskalaisen kuulasta ja hienostunutta. Laaja teosluettelo sisältää lukuisia orkesteriteoksia mm. kolme sinfoniaa, oopperat Pohjalaisia ja Juha, värikkään balettipantomiimin Okon Fuoko, kamarimusiikkia, kantaatteja sekä yksin- ja kuorolauluja.
Madetojan musiikille on ominaista myös psykologisesti puhutteleva, hienosyinen sisäinen maailma kuten pianosarjassa Kuoleman puutarha op. 41. Sarjan ensimmäisen osan Madetoja sävelsi 1918 Viipurissa punaisten uhrina kuolleen Yrjö-veljensä muistolle.
Madetoja, Leevi: Kuoleman puutarha op. 48 osa 1 Andante andantino. Mika Rännäli, piano.
Köyhä isätön poika Oulusta
Leevi Madetoja ei tavannut koskaan isäänsä. Oululainen perämies Anders Antinpoika Madetoja kuoli malariaan Mississippi-joella Amerikassa 1888.
Kun isän rahalähetykset perheelle loppuivat, Leevin ja häntä kaksi vuotta vanhemman Yrjö-veljen elättäminen jäi yksin äidille. Anna Madetoja oli hurskas laestadiolainen. Vaikka perhe eli köyhyydessä, Anna Madetoja koulutti poikansa kauppa-apulaisen palkalla.
Leevi pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalais-klassillisesta lyseosta keväällä 1906. Syksyllä hän matkusti Helsinkiin opiskelemaan yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ja Helsingin musiikkiopistossa.
Kevät 1910 – valmis maisteri ja säveltäjä
Keväällä 1910 Madetoja valmistui sekä filosofian maisteriksi että sai päästötodistuksen musiikkiopistosta. Hän oli 23-vuotias ja tutustui itseään viisi vuotta vanhempaan L. Onervaan.
L. Onerva oli tunnettu radikaali naiskirjailija, eronnut, boheemi ja Eino Leinon rakastettu. Onervan esikoisromaani Mirdja 1908 ja novellikokoelma Murtoviivoja 1910 olivat saaneet valtion kirjallisuuspalkinnot.
Kansallisteatteri esitti keväällä 1910 kaksi Eino Leinon näytelmää, Shakkipelin ja Alkibiadeksen. Kumpaankin oli musiikin säveltänyt tuntematon nuori Madetoja.
Madetoja; Leevi: Shakkipeli. Musiikkia Eino Leinon näytelmään. Osa 1. Juhlamarssi. Oulu Sinfonia, joht. Arvo Volmer.
Onerva löytyy siivouskomerosta
Alkibiadeksen ensi-ilta oli 27. huhtikuuta. Leino ei ollut vielä virallisesti eronnut vaimostaan Freyasta, joka päätti osallistua ensi-iltaan. Leino taas halusi ensi-iltajuhliin rakastettunsa L. Onervan. Onerva tuli paikalle suoraan isänsä hautajaisista ja kaipasi Leinolta myötätuntoa. Juhlatuulella oleva Leino oli kuitenkin kiinnostuneempi teatteriorkesterin harpistista Aino Kajanuksesta.
Leevi, joka myös oli paikalla, löysi Onervan itkemästä teatterin siivouskomerosta. Kun Leino lisäksi kieltäytyi lähtemästä juhlista, saattoi Leevi Onervan kotiin. Madetoja ja L. Onerva ystävystyivät.
Syksy 1910 - Ensimmäinen sävellyskonsertti ja Pariisiin!
Leevi Madetojan ensimmäinen sävellyskonsertti 26. syyskuuta 1910 oli huomattava menestys. Säveltäjä johti itse ensimmäisen kerran Helsingin Filharmonista orkesteria.
Madetojan läheinen ystävä, neljä vuotta vanhempi säveltäjä Toivo Kuula oli viettänyt edellisen kevään Pariisissa. Kuulan innostamana Madetojaa matkusti sävellyskonsertin jälkeen jatkamaan opintojaan Pariisiin.
Syksy 1910 ja kevät 1911 – Kirjeet kulkevat Helsingin ja Pariisin välillä
Syksyllä 1910 Onervan ja Pariisiin asettuneen Leevin välillä alkoi kirjeenvaihto.
Onerva: "Sinun kuvasi kangastaa kauniina muistona mielessäni ja tahdon sen sellaisena säilyttää."
Leevi: "Olen saanut kolme kirjettäsi. On ollut minun paljon helpompi olla, kun huomaa, että muistat minua. Sinä, minun ystäväni, rakas ystäväni. Sinua minä muistan tässä maailman pauhinassa. Orpona minä täällä vaellan, mutta orpojahan me kaikki olemme. Mon amie, je t’aime. Ton Leevi M."
Leevi: "Olisitpa sinä täällä, niin voisimme iltaisin jossain ravintolassa keskustella mieltä kiinnittävistä asioista. Usein on minulla juuri iltaisin tavaton kaipuu saada puhua kanssasi."
Onerva: "Ymmärrä minut oikein! Tai älä ymmärrä ollenkaan, unohda minut, kiellä minut, älä kiroa! Ole ystävä kaukaa, hyvin kaukaa. Se on paras meille molemmille. Minulla ei ole oikeutta vetää sinua mukaani niihin fatalistisiin kuiluihin. Runoni lähetän kun saan painosta. Ei siksi, että säveltäisit, ei niissä mitään sellaista ole, mutta muuten mielelläni suon ne sinulle."
Syksy 1911 – Kirjeet kulkevat Berliinin ja Wienin välillä
Kesän 1911 Madetoja vietti Suomessa ja sävelsi lauluja Onervan runoihin. Syksyllä hän matkusti jatkamaan opintojaan Wieniin. Onerva puolestaan matkusti Berliiniin keskittyäkseen laajaan käännöstyöhön Hippolyte Taine’n Taiteen filosofiaan.
Kirjeet lentelivät Wienin ja Berliinin välillä.
Leevi: "Ystäväni, olet jo Berliinissä! Olemme siis lähellä toisiamme! Kuinka kernaasti minä haluaisin nyt kanssasi puhella kauniista asioista!"
Onerva: "Milloin tulet Wienistä Berliiniin? Voisimmehan kenties tavata. Niin kuin yksinäiset kiertotähdet avaruudessa."
Leevi: "Kevät vetää minua Pariisiin – ei missään ole sellaista kevättunnelmaa."
Onerva: "En ole surullinen enkä ole iloinen, mutta kokonaan toisenlainen kuin sinä minut tunnet."
Leevi: "Rakas Onerva miksi epäilet minua? Miten voit luulla että minä sinun herkkää henkeäsi silpoisin ja järkeilyn avulla? Tiedäthän, että jos kukaan niin juuri minä jätän itseni tässä suhteessa avuttomaksi, kyynillisyyden nuolille alttiiksi. Sinussa on paljon samaa, olen sen aina tuntenut, siksi sinua niin paljon rakastan."
Mustasukkainen Leino kirjoitti myös Helsingistä Onervalle Berliiniin.
Leino: "Oma Onervani! Minä nyt olen tällainen. Mutta olen varma siitä että mielipiteeni sinun luonteesi laadusta maailman ihanimpana naisena on oleva muuttumaton iänkaikkisesta iänkaikkiseen. Sinulla ei ole kilpailijatarta. Varo säveltäjiä. Taikka ma kirjoitan uuden novellin á la Lohipato."
Leinon kirje vaikutti Onervaan juuri päinvastoin kuin runoilija oli tarkoittanut.
Onerva kirjoitti Leeville: "Mutta Pariisiin me sentään menemme nyt oikein varmasti, vai mitä? Muutama keväinen hetki harmoniaa ja kauneutta! Kantaa hukkuvaa hetkeä rinnassaan. Täytyy tarttua siihen kiinni, se ei tule koskaan takaisin."
Leevi ja Onerva matkustivat yhdessä Pariisiin keväällä 1912 ja jatkoivat lomailemaan Atlantin rannalle Saint Malo’n kalastajakylään Bretagnessa.
Kesä 1912 – Kirjeet ja lappuset lentelevät Helsingissä
Kesän 1912 Madetoja, L. Onerva ja Leino viettivät Helsingissä. Onervan yhä selvitellessä ristiriitaista suhdettaan Leinoon, Leevi alkoi käydä epätoivoiseksi.
Leevi: "Onerva – odotin sinua tänä aamuna – lupauksesi mukaan – miksi et tullut? En voi hetkeksikään saada sinua mielestäni, sinä seuraat minua aina, sinun kanssasi aina puhelen – kuinka minä olen hullu, vai mitä? Rakastatko minua?"
Onerva: "Tiedän vain, että minulla on hirvittävä tuskallinen ikävä sinua. Muutenkin olen aivan poissa tasapainostani. Onko tämä rakkautta? Tahtoisin kietoa käteni kaulaasi ja jäädä siihen iäksi. Mitkä hirvittävät kohtalon voimat meillä leikittelevät. Olen täynnä tuskaa ja rakkautta. Eikö tälle kurjuudelle koskaan tule loppua? Luuletko että me voimme edes erota?"
Leevi: "Suo anteeksi, että kirjoitan, mutta yö on pitkä eikä tule uni. Olen murheellisempi kuin koskaan ennen, yö on entistä autiompi. Olisiko parasta olla näkemättä toisiamme?"
Onerva: "Huomisesta alan tiukasti järjestetyn elämän. Teen kanssasi raittiuden liiton ainakin juhannukseen asti. Se varjelee kapakoista ja ihmisistä. Leinoakaan en tule näkemään ainakaan viikkoon."
Leevi: "En halua päästä sinusta irti, sillä en voi elää ilman sinua. Rakas Onerva, suuri suruni ja minun tuskani lähde. Olen hiukan huonossa kunnossa taas, sillä tein sen onnettoman tempun, että kurkistin oopperakellarin ovesta sisään ja näin sinut Leinon kanssa."
Onerva: "Leinon tapasin eilen pikimmiltään. Olimme kuin kaksi ventovierasta ihmistä eikä sekään tuntunut millekään."
Leevin hermopaine kävi sietämättömäksi. Kirje Onervalle postitettiin Mehiläisen sairaalasta.
Leevi: "Täällä lepäilen nyt. Eikä minulta ulkonaisesti puutu mitään. Taivas on kirkas ja minun ympärilläni on niin puhdasta ja valkoista. Mutta minun murheeni on muuttumaton, se seuraa minua kaikkialle, sitä ei voi paeta. Kuinka minä kaipaan sinua, rakas Onerva, älä unohda minua yksinäisyydessäni!"
Onerva: "Olen parempi ajatuksissani kuin teoissani. Eikä sinun pidä pitää minusta. Ei kenenkään. Se tuottaa onnettomuutta. Mahdan minä olla koko piru, kun minä kaikkia loukkaan ja vieroitan, vaikka itse luulen olevani niin hyvä enkä parempi voi olla."
Leevi: "Meidän on erottava. Kaikkea ei voi polkea lokaan. Minulle on meidän rakkautemme ollut jotakin sellaista, jotakin yhtä, ainoata ja jakamatonta. Sinä olet liian voimakkailla siteillä menneisyydessäsi kiinni voidaksesi repäistä itsesi siitä irti – kenties et sitä haluakaan tehdä! Ja lopultakin on tässä valittava ainoastaan joko taki. Minä en kestä muuten. Yksi asia ainakin on varmaa: tällaista menoa ei rakkautemme kestä."
Elokuun puolivälissä Leino kirjoitti Onervalle.
Leino: "Älä viitsi vietellä minua enää! Sinun kuvasi vain kärsii siitä. Tiedän, että rakastat Madetojaa. Näen, että hän on sinulle välttämätön tekijä, jota ilman et voi elää ja häviän siksi omaan hämärääni."
Jälkinäytös - Avioliitto ja alkoholi
Syksyllä 1913 säveltäjä Leevi Madetoja ja kirjailija Hilja Onerva Lehtinen perustivat yhteisen kodin Helsinkiin Huvilakatu 4:ään. Avioliiton he solmivat 17. marraskuuta 1913.
Viikkoa aikaisemmin Eino Leino oli solminut avioliiton kapellimestari Robert Kajanuksen harpistityttären Ainon kanssa. Ainon ja Leinon liitto kesti vuoden.
Joidenkin lähteiden mukaan L. Onerva ja Leevi Madetoja kuulutettiin avioliittoon kolme kertaa vuoden 1913 aikana. Pariskunta ilmoitti kaikille olevansa naimisissa, mutta todellisuudessa heidät vihittiin vasta 1918.
Alkoholi varjosti Onervan ja Leevin yhteiselämää, niin että lopulta pariskunta erotettiin toisistaan. Onervaa pidettiin vuodesta 1942 Nikkilän mielisairaalassa, mistä hänet päästettiin pois vasta Leevin kuoleman jälkeen 1947. Onerva eli pitkän elämän ja kuoli 1972.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Lehtonen, Tiina-Maija: Kuin yksinäiset kiertotähdet avaruudessa. TV-dokumentti kirjailija L. Onervasta. Käsikirjoitus. Yle TV 1 2000.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Tammi. Helsinki 1987.
Wikipedia: Leevi Madetoja.
Wikipedia: L. Onerva.
Katso ja kuuntele
Tähtikeinu
L. Onerva ja Eino Leino - kaksi ihmistä, kaksi kapinallista, vaikean rakkaussuhteen vankeina. Kahden kiihkeän runoilijan rinnalle tulee vielä kolmas pyörä, nuori ja lahjakas säveltäjä Leevi Madetoja. Alkaa kuluttava kolmen piirileikki. (2003)
Rooleissa: Anna-Leena Härkönen (L. Onerva), Vesa-Matti Loiri (Eino Leino), Oskari Katajisto (Leevi Madetoja), Tarja-Tuulikki Tarsala (vuokraemäntä), Annaleena Sipilä (vuokraemännän tytär), Matleena Kuusniemi (Aino Kajanus), Henna Hyttinen (Freya Schoultz), Minna Turunen (näyttelijätär).
Käsikirjoittaja: Anna-Leena Härkönen. Ohjaaja: Veli-Matti Saikkonen.
Madetoja, Leevi: Sinfonia nro 3. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka-Saraste. Musiikkitalo 13.3.2016.
Laulu-Miesten 100-vuotisjuhlakonsertin loppupuoli
Laulu-Miesten ja Ylioppilaskunnan Soittajien kapellimestareina Mikk Murdvee ja Matti Hyökki. Ohjelmassa Jean Sibeliuksen Koskenlaskijan morsiamet, Leevi Madetojan Aslak Smaukka solistina baritoni Jaakko Kortekangas ja Jean Sibeliuksen Finlandia. Musiikkitalo 15.11.2014.
